Etsintäohjeet

ETSI KARKURIA KAVERIKOIRALLA

Karannutta koiraa, kissaa tai muuta lemmikkiä voidaan tuloksellisesti etsiä yhdellä omista koirista tai naapurin tutulla koiralla. Etsinnässä käytetään vain yhtä, älykästä koiraa kerrallaan.

Alle luovutusikäistä pentua etsitään sen omalla emällä. Uuteen kotiin muuttanutta kadonnutta koiraa etsimään pyydetään, edellinen omistaja koiransa kanssa. Tärkeää on, ettei etsivällä koiralla ole ollut epäsopua kateissa olevan kanssa! Jos lähdetään kaverikoiralla etsimään ystävän koiraa, ja ystävällä on useita koiria, jäljellä olevat esitellään koiralle, joka on lähdössä etsimään.

Jos kateissa oleva koira on vasta hankittu, apuun yritetään saada entinen omistaja / kasvattaja kateissa olevan kasvukumppanin tai emän kanssa.  Kannattaa huomioida, että moni uudesta kodista karannut koira on mennyt jo ensimmäisenä karkaamisyönä karkaamispaikalle viritettyyn loukkuun.

Käytä etsijänä vain yhtä koiraa kerrallaan. Jos on valinnanvaraa, valitaan lauman älykkäin koira. Ota mukaan kadonneen tuoksu puhtaaseen muovipussiin, juotavaa, juomisastia, makupaloja sekä varahihna taskuun, kissalle kantokoppa. Mukaan otetaan myös katoamislappuja, joita jaetaan postilaatikkoihin ja vastaantulijoille samalla, kun etsitään ja kysellään havaintoja.

Etsintä aloitetaan viimeisestä varmasta havaintopaikasta. Ellei havaintoa ole, lähdetään karkaamispaikasta. Etsivälle koiralle laitetaan pitkä hihna. Lähtöpaikalla koiralle annetaan haju ja kehotetaan etsimään. Tutun etsityn kyseessä ollessa, sanotaan etsittävän nimi.
Etsimässä olevan koiran kirsu väsyy ja kuivuu. Koiran pitää saada välillä huilata ja juoda.

Etsivä koira vie. Itse seurataan ja tarkkaillaan koiraa. Kännykkä kannattaa pitää värinällä siltä varalta, että saadaan havaintosoitto. Keskustelut pidetään lyhyinä. Jos joku soittaa useita kertoja, kun hänelle ei vastata, todennäköisesti kyse on etsittyyn liittyvästä tärkeästä asiasta.

Karannut koira kulkee mieluummin helppokulkuista reittiä.
Jos koira jälkeä seuratessaan pyrkii jonkun pihalle, se pysäytetään ja apuna oleva henkilö lähtee kysymään läpikulkuluvan. Samalla hän saa tietää, onko kadonnutta nähty alueella ja jättää katoamislapun yhteystietoineen. Lisäksi hän varmistaa, ettei talon pihalla ole koiraa, joka saattaa hyökätä hajujälkeä seuraavan koiran kimppuun.

Risteyskohdissa on oltava erityisen tarkka. Haju on voinut siirtyä väärään suuntaan.
Jos näyttää siltä, että etsivä koira on selvästi seuraamassa saamaansa hajua, hajumolekyyli voinut lentää risteyksissä tienhaaraan, jonne karkuri ei ole mennyt. Kun koira huomaa hajun loppuvan, se pysähtyy. Se joko palaa takaisin tai vaikuttaa epävarmalta. Tällöin pyydetään etsivä koira takaisin risteykseen ja kokeillaan uudelleen.
 

Etsivää koiraa ei pidetä missään vaiheessa vapaana, ettei sekin karkaa tai juokse auton/junan alle. Se voi myös peljästyttää etsittävän, ellei tämä hei tunnista sitä. Tosin koirien kesken kaveruus varmistuu yleensä hyvinkin nopeasti, mutta siinä voi käydäkin niinkin, että etsivä ja etsitty lähtevät yhdessä livohkaan, ellei etsivä koira ole hihnassa.

Karkuria ei saa huudella nimeltä eikä "tänne". Jos päädytään etsittävän näköetäisyydelle, mutta se käyttäytyy kuin ei tuntisi omistajaansa tai kaverikoiraansa, sitä ei huudeta vaan käytetään houkuttelukeinona varovaista makupalojen viskelemistä, vinkulelua tai kiinnitetään karkurin huomio viheltämällä, mikäli se on totutettu tulemaan tutun viheltäjän luo.
 

Hukattu jälki

Jos kadonnutta etsivä koira kulkee varman tuntuisesti määrättyyn suuntaan, mutta hukkaa jäljen, kierretään sen kanssa pieni ympyrä, jolloin jälki saattaa löytyä uudelleen. Ellei jälkeä löydetä, palataan mahdollisimman turvallista reittiä pois ja jatketaan seuraavana päivänä siitä, minne jäätiin. Jälki ei katoa, ellei etsittyä koiraa ole otettu syliin tai nostettu autoon. Ehkä etsivä koira on vain väsähtänyt, eikä jaksa enää etsiä.

Hajujäljet

Tärkeää on, ettei etsimistä jätetä kesken. Jos vaikuttaa siltä, ettei koirakaverilla ole mitään käsitystä hajun seuraamisesta, voidaan sen kanssa tehdä kotiin johtavia hajujälkiä. Jos ollaan kyläpaikassa kaukana kotoa, hajujäljet johdetaan kyläpaikkaan.

Ensin kuljetaan koirakaverin kanssa karkaamispaikalta poispäin (viisikin kilomeriä, jos vain rahkeita riittää) lähdetään sitten kiertämään kehää ja palataan turvallisinta reittiä karkaamispaikalle. Lisähoukuttimena voidaan käyttää rei’itettyyn pulloon tai sukkahousuun laitettua öljytonnikalaa, jauhettua maksaa tai muuta koiran herkkua. Hajujälki tehdään omien jalanjälkien viereen, ettei peitetä omaa hajua.
Ellei karkuria kuulu takaisin, eikä siitä saada havaintoja, tehdään toiseen suuntaan uusi jälkientekomatka, kierretään taas kehää ja palataan takaisin eri reittiä kuin edellisellä kerralla. Jos karkurilla on useita kaverikoiria, ja useita ihmisiä apuna, kannattaa jäljet tehdä eri suunnista tehdä jo samana päivänä. Reittejä voidaan tehdä eri ilmansuunnista.

Ellei karkuria vieläkään näy eikä kuulu, ilmoita lehdessä ja laajenna ilmoittelua myös naapurikuntien löytöeläintarhoihin.

Näköhavainnoista

Tärkeää on, että ei luovuteta, kun etsitään kadonnutta, ei sittenkään vaikka näköhvainnot eivät aina pidä paikkaansa.

Sekään ei ole varmaa, että etsimässä oleva koira seuraa sitä hajua, joka sille havaintopaikalla annettiin.  Miksi ei? Kaikki etsijäkoiranomistajat tietävät, että etsivä koira voi alkaa seurata stressaantunutta koiraa, ellei havaintopaikalla ole sitä nimenomaista hajua, jota koiran kanssa ollaan jäljittämässä.

© 2017 Suomen Löytöeläinapu ry.