Etsintäohjeet

Tutun karkurikoiran houkuttelu

Karkumatkalla olevan koiran adrenaliinitaso pysyttelee korkealla;  koiran mieli on jännittynyt.  Jos koira on ollut pitkään karkuteillä, sen ajatuksissa ensimmäisenä on pelko.. Seuraavana tärkeysjärjestyksessä on nälkä.  Karkurikoira syö jopa hevosenlantaa henkensä pitimiksi. Se voi myös tonkia ravintoloiden ja talojen takapihojen jäteastioita, syödä lintulaudoilta talia, pähkinöitä  jms.

Vasta kolmannella sijalla on viettielämä. (Tässä ei tarkoiteta hyvinsyönyttä urosta, joka lähtee lähimmän nartun perään.).

Koira vieraantuu yllättävän nopeasti omistajastaan, jos se on ehtinyt olla karkureissulla yli yön, ei edes omistajan pitäisi huudella sitä nimeltä eikä muutenkaan! Pääsääntöisesti karkaamisen jälkeen vain muutaman ensimmäisen tunnin aikana omistaja voi kutsua koiraansa nimellä, edellyttäen, että koiraan on hyvät välit, eikä se lähtenyt livohkaan pelästymisen takia.  

Ventovieraalle ihmiselle ei koiran nimeä kannata edes kertoa, eikä laittaa koiran nimeä katoamisilmoituksiin.
Huutelu aikaansaa sen, että koira kaikkoaa, kun sitä huudellaan nimeltä ja kutsutaan tulemaan luo. Monen on vaikea tätä uskoa, mutta emme kehoita kokeilemaan pitääkö se paikkansa, 

Takaa-ajaminenkin on kielletty. Pitää keksiä muita houkuttelukeinoja.

Mikä on oikea tapa saada oma karkuri kiinni? Jotain pitää yrittää, sillä liika varovaisuus voi kostautua. .

Suojeluvaiston herättäminen

Kun oma koirakarkuri on näköetäisyydellä, herätä sen suojeluvaisto, koira tulee auttamaan. Eli mene kyykkyyn tai maahan makaamaan ja ala vaikertaa.  Vieressäsi ei saa olla ketään, ja välimatkan koiraan on oltava turvallinen. Jos koira on ajotiellä, mene tien reunaan samalle puolelle tietä, mutta älä lähesty koiraa äläkä katso suoraan sitä päin!

Jos  näet oman karkurisi autosta käsini ja seutu on turvallista, aja n. 10 metriä ohi koiran ohi, seisauta auto, avaa ovi ja vedä käsijarru päälle. Välissänne ei saa olla liikennettä! Ellei koira tule tutun auton luo, poistu autosta, maastoudu sille puolelle tietä, jolla koira on, tienpientareelle turvalliseen kohtaan ja ala vaikertaa: Kun koira kuulee vaikerruksen, koira rientää auttamaan, nuolee ehkä jopa naamasi.

 Makupalojen nakellaan niin lähelle nälkäistä koiraa, että se haistaa ruuan tuoksun, eikä malta olla syömättä. Makupaloina käytetään ruokaa, josta karkurin tiedetään eniten pitävän. Pienet maksanpalaset, lihapullat, makkaranpalat jne.

Ellei ole tullut napattua ruokaa mukaan,  voi tuttu koirakaverikin toimia houkuttimena. Moni karkurikoira on ilahtunut niin paljon kaverikoiran näkemisestä, että pakoilu on loppunut siinä silmänräpäyksessä.  Voidaan esimerkiksi leikkiä kaverikoiran ja jonkin lelun kanssa jolloin leikkimisinto saattaa tarttua jopa pitkään pakoilleeseen karkuriin, kun tämä on näkö- tai kuuloetäisyydellä.

Jos koira on opetettu tottelemaan koirapilliä, mikä sen parempi kutsuväline kuin pilli.  Viheltäminen on myös tehokas keino koiralle, joka on opetettu tulemaan vihellyksestä luo. Vihellys ei vain kuulu yhtä pitkälle kuin koirapilli.

Jotkut ovat saaneet koiran tulemaan luo siten että ovat kulkeneet hidasta vauhtia näköetäisyydellä koiran olinpaikan ohi tai jopa poispäin koirasta katse maahan painettuna, puhuen itsekseen hiljaisella äänellä.

Tai ovat rapistelleet makupalapussia, jonka ääni on tuttu karkurille. 

Voi myös juosta poispäin koirasta ja kokeilla lähteekö se seuraamaan. Kun koira tulee viereen, sen pantaan tarrataan lujalla otteella, koska karkureissulla koiran adrenaliini on koholla, ja edessä voi olla uusi karkuunlähtö.

Varmuudeksi kannattaakin ehkä varovaisuuden vuoksi kokeilla koiran lähestyessä maastoutumista ja katsoa mitä tapahtuu.

On myös tapauksia, joissa autoilua rakastavat karkurikoirat ovat juosseet omistajan autolle tutun moottorinäänen kuultuaan.

Vaikka karkurikoiraan olisi ehtinyt syntyä riittävän lujaa suhdetta, ja koira pitää kumileluista, voidaan sitä yrittää houkutella lelua vinguttamalla. Koiran oma vinkulelu on mitä mainioin houkutin koiralle, joka on tottunut sitä vinguttamaan koska ääni on tuttu jo ennestään.

Etenkin pentukoiralle hyvä houkutuskeino on kyykistyminen ja maan raaputtaminen. Utelias, ei liian arka pentu rientää kiireen vilkkaa katsomaan mitä kivaa siellä oikein on.

Ellei mikään edellä mainituista tule kysymykseen, on parasta hankkia loukku.  Jotta koira jäisi oleilemaan määrätylle alueelle, alue rauhoitetaan, siitä ei ilmoitella netissä ja sinne jätetään ruokaa ja ja omistajan tuoksu, pennulle lisäksi oma peti.  Niitä ei koskaan sijoiteta ajotien varteen, eikä ikinä ajotien molemmille puolille, vaikka ruokapisteitä laitettaisi useita, vaan turvalliseen paikkaan. Nälkäinen koira haistaa ruuantuoksun etäältä.  

© 2017 Suomen Löytöeläinapu ry.

Ransu pinkaisi pakoon, kun emäntä kutsui