Iäkäs mies omi karanneen kissan

Kanta-Hämeessä asuva naishenkilö ilmoittelii kadonnutta kissaansa karkurit.fi -sivuilla.  Yhtäkään havaintosoittoa hän ei ikävä kyllä saanut.  Omistaja bongasi lopulta kissansa monen kilometrin päässä kotoa. Kissa oli löytänyt vanhuksen luota uuden kodin.

Kun ilmoittaa netissä ja laputtaa katoamisympäristön, eikä saa havaintoja, on ilmoittelualuetta syytä laajentaa, ja viedä ilmoituksia myös kauppoihin.  Lehti-ilmoituksestakaan ei ole muuta haittaa kuin, että se maksaa.  Rakas lemmikki on hinnan väärti.  Etenkin nettiä käyttämättömät iäkkäät ihmiset lukevat lehtensä tarkkaan. Kuvailmoitus on paras niin lehdessä kuin netissäkin.

Miksi Minni lähti?


Perinteinen maatiaiskissakin kelpaa

Hämäläisrouvan kissa ehti olla kateissa yli vuoden. Alunperin sisäkissaksi hankittu Minni oli harhaillut kauas. Normaalisti leikattukissakarkuri jää maksimissaan 400 metrin sätelle. Ehkä joku reviiritietoinen ulkokissa oli karkottanut Minnin pois. .Yhtenä

päivänä  kissan omistaja soitti ja kysyi neuvoa. Hän kertoi nähneensä kissansa ”väärällä” puolella kaupunkia.
- Lähdin seuraamaan Minniä. Se meni yhden omakotitalon pihalle.  Talon pihalla oli iäkäs mies, joka meni kissan kanssa sisälle,  Minnin omistaja kertoi.
- Menin soittamaan ovikelloa ja sanoin miehelle, että kissa on minun. Kerroin sen olleen pitkään kateissa. Mies sanoi kissan ilmestyneen hänen pihalleen ja sitten se oli alkanut käydä sisälläkin.  Hän oli luullut, että se oli hyljätty.
Mies ei laittanut vastaan, kun sanoin hakevani kissan kotiin. Hain kotoa kantokopan, mutta mies luovuttanut kissaa.
 
Ikävä tilanne. Kissoja hyljätään tuhatmäärin, ja sitten joku menee ja omii pihalleen eksyneen kissan.  Kissalla ollut mikrosirua, josta
selviää, kenen kissa oli kyseessä.  Edes valokuva ei ole yhtä pätevä todiste kuin mikrosiru, sillä monet kissat muistuttavat toinen toistaan. Aina ei edes omistaja erota kissaansa muista. Muuan kissanomistajaperhe piti viikon vierasta leikkaamatonta uroskissaa kotonaan. Kissa oli luultu pojan kateissa olleeksi narttukissaksi, kunnes perheenäiti lopulta huomasi, ettei kissa ollutkaan narttu, eikä varsinkaan leikattu. Vieras kissa vietiin löytöeläintarhaan ja nartun katoamisilmoittelu aloitettiin uudelleen.

Omistaja kantoi kotiin
Omistaja soitti talvella uudelleen. Hän oli hamissaan siitä, ettei ollut sattunut enää näkemään kissaansa ja suunnitteli vievänsä kissaloukun kissan omineen miehen talon lähelle yöksi.  Totesin, ettei kissan loukuttaminen talvipakkasella ei ollut hyvä idea. Kissa jäätyisi loukkuun koska loukulle olisi pitkä matka, eikä omistajalla ollut autoa. Omistaja lupasi olla loukuttamatta.

Hän oli silloin tällöin käynyt katselemassa näkyykö Minniä. Keväällä hän soitti iloisena ja kertoi, että kissa oli vihdoinkin kotona. Hän oli nähnyt sen, ottanut syliinsä ja kantanut kotiin.  Kissa oli sittenkin tunnistanut omistajansa, koska ei ollut rimpuillut kertaakaan kotimatkalla.
-  En aio kertoa miehelle. ei hänkään ilmoittanut löytöeläintarhaan, että kissa ilmestyi hänen pihalleen. 

Aikaa on kulunut jo muutama vuosi. Ehkä mies on ottanut kaipuuseensa uuden kissan. Minni oli ollut alun perin sisäkissa. Siksi sillä ei ollut siruakaan.  Kissan kotiuduttua omistaja lupasi viedä sen eläinlääkäriin rokotettavaksi ja sirutettavaksi. Mikäli se vielä pääsisi vahingossa karkuun, ainakin hän pystyisi ainakin todistamaan, että se on hänen.

MA