Juttu-makasiini

Donaldin karkumatka päättyi onnellisesti

Kun uuteen kotiin hankittu koira karkaa, se ei lähde etsimään entistä kotiaan, jos sinne on liikaa matkaa. Useimmat karkurit jäävät karkaamisseudulle.  Donald on yksi niistä poikkeuksista, jotka vahvistavat säännön. Kiltti uros löytyi 40 kilometrin päästä tasan kuukaden kuluttua.

Donaldin karkumatka alkoi 7. kesäkuuta 2009 nurmijärveläisen K-kaupan portailta, koiran todennäköisesti pelästyttyä itseavautuvia


Donald kesällä 2009

ovia.  Donald oli tuotu Suomeen Marbellasta Espanjan katukoirat ry:n toimesta. Ennen karkaamista se oli ehtinyt olla Suomen kodissaan vasta puolitoista viikkoa. Donald oli sopeutunut hyvin Suomen kotiinsa, joten karkuunlähtö oli kaikille osapuolille ikävä yllätys. 


Sirutetun löytökissan omistaja kateissa

Kuvan löytökissan mikrosirua ei löydy mistään tietokannasta.  Toimikoon tämä tapaus hyvänä esimerkkinä siitä miten HYÖDYTÖN on REKISTERÖIMÄTÖN mikrosiru. 
 


Kaipaan kotiin

Kissan taLteenottaja on tarksitanut 30.6.2018 alkaen joka ilta sirurekisterit ja saanut joka kerta vesiperän.
Rekisteröikää sirut ja VAIN johonkin näistä neljästä: Kennelliitto, Kissaliitto, Siruhaku, Turvasiru. Muitakin sirutiedostoja on ja jokainen niistä yhtä hyödytön.  Rekisteröidyn sirun avulla kuvan kulkija olisi jo kotona, koska rekisteristä olisi saanut omistajan nimen ja puhelinnumeron.

Ellei omille teilleen lähteneen lemmikin sirutietoa ole vielä rekisteröity, se kannattaa rekisteröidä heti kun karkureissu on alkanut. Esimerkiksi Karkurit.fi etusivulta löytyy Turvasirun banneeri, josta sirutiedot saa välittömästi rekisteriin. Rekisteröimätön siru on 15-numeron sarja, joka löytyy sirutetun lemmikin passista tai rokotustodistuksesta. 

Teksti ja kuva: AnnuliI Koponen
 

LUE MYÖS
Tuoko mikrosiru varastetun lemmikin kotiin?

 


Punkit kiusana muillekin kuin ihmisille

Lohjalaisen Miia Helinin seitsemänvuotias poika näki perheen kotipihalla kimalaisen, joka ensi silmäyksellä vaikutti jotenkin halvaantuneelta. Se näytti siltä kuin olisi yrittänyt lähteä lentoon, mutta jokin esti sitä.


Punkit kimalaisen kiusana

Kimalaisen selkään oli tarrautunut pitkälti toistakymmentä punkkia. Miia halusi pelastaa pienen kukkienpölyttäjän, joka huolehtii luonnon tasapainosta. Pinsettejä ei ötököitten nyppimiseen voinut käyttää, koska punkit olisivat irronneet niillä vain osittain. Lisäksi  kimalainen olisi rutistunut, kun sitä olisi täytynyt pitää paikoillaan. Miia ei voinut myöskään ottaa sormiaan avuksi. Eipä kimalainen olisi edes ymmärtänyt, että Miia halusi aittaa. Jos kimalainen olisi saanut tilaisuuden, se olisi pistänyt.

Neuvoton Miia kääntyi Facebookin eläinten pelastusringin puoleen.
- Kerroin punkkien valtaamasta kimalaisesta ja pyysin neuvoa. 


Koirakarkuri jäi fleksistä kiinni

Karkuri ja fleksi. Siinä vaarallinen yhdistelmä, ellei karkuri pidä meteliä, eikä seudulla ole koiraa, jolla sitä voisi etsiä.  Näköhavainnotkaan eivät aina ole tarkkoja. Kyse voi olla aivan muusta ja jopa eri näköisestä koirasta, kuin siitä, josta havainnon luullaan olevan.  Myös kuuma ilma ja melu vovat  häiritä etsintää, kuten tässä tapauksessa.

Koiramme katosi lenkillä viiden metrin pituinen flexi perässään ja löytyi lopulta kahden vuorokauden kuluttua noin kilometrin päästä karkaamispaikasta. Se oli jäänyt kiinni tiheään pajukkoon, kun hihnan käsiosa oli takertunut pajupuun haarakkeeseen. Tämän jälkeen se oli kieputtanut hihnaa niin paljon ryteikössä, että hihna oli pannan juuresta asti solmuilla pajukon ympärillä. Tämän vuoksi se ei ollut pystynyt puremaan hihnaa poikki.

Ihmettelimme suuresti, miksei koira vastannut, kun sitä etsittiin ja huudeltiin katoamispaikalla. Toisaalta perjantai ja lauantai olivat erittäin kuumia päiviä, ja mustaturkkisena koira on varmasti ollut nopeasti nääntymäisillään. Lisäksi molempina päivinä tuuli ankarasti, joten haukku ei olisi kauaksi kuulunutkaan.

Musta möykky


Mouruava kissakarkuri pääsi kotiin

Kissakarkuri Vantaan Kaivokselan Vaskipellosta löysi onnellisen omistajansa lopulta pannassa olleen omistajan puhelinnumeron kautta. Aniko-kissan koti on omakotitalossa noin kilometrin päässä löytöpaikasta.

 


Aniko pääsi kotiin

Kissa mourusi puolenyön aikaan surkeasti naapurikerrostalon pihalla. Lähdin katsomaan, mikä sillä on hätänä. Samoin tekivät kaksi teinipoikaa, jotka olivat kuulleet mouruamisen reilun sadan metrin päähän kävelytielle. Poikien kanssa yhteistyössä saimme kissan houkuteltua juustolla rappuni eteen ja onnistuin saamaan sen vihdoin syliin niin ettei se päässyt karkuun. Pojat sulkivat alaoven perässäni ja tulivat kanssani sisään ja saimme rapun ovenkin turvallisesti kiinni. Kiitos ystävällisille pojille, joista toinen oli Myyrmäestä ja toinen Espoosta.


Kissansa kadottaneet saivat ulkopuolista apua

Mörökatti löytyi sittenkin

Mörökatti harhailisi luultavasti vieläkin Savossa, ellei tuusulalainen Kristiina olisi sattumoisin kuullut sen katoamisesta.

Mörökatti oli alkujaan villikissa, jonka Itä-Uudellamaalla asuva iäkäs pariskunta oli onnistunut sopeuttamaan yhdessä vuodessa osittain sisäkissaksi. Syksyllä 2015 pariskunta otti Mörökatin mukaan Etelä-Savossa sijaitsevalle vuokramökille. Kissa ei tainnut pitää maiseman


Mörökatti

muutoksesta koska se karkasi. Omistajat ilmoittivat katoamisesta löytöeläintarhaan ja laittoivat kyläkaupan ilmoitustaululle lapun. Pariskunta lähti ilman kissaa kotiin, jonne on matkaa lähes 170 kilometriä.
- Kuultuani kiertokautta Mörökatin tapauksesta, menin jututtamaan kissan omistajia ja sain sen valokuvan. Tein kissasta kuvallisia katoamisilmoituksia, jotka laminoin, kertoo tuusulalainen Kristiina.


Sanna hälytti palomiehet pelastamaan linnunpoikasta

Kun valkeakoskelainen Sanna Niemelä otti aurinkoa kerrostalokotinsa parvekkeella, hän huomasi, että läheisen puun oksassa roikkui varis. Linnun jalka oli kiinni oksaan tarttuneessa nailonsiimassa.


Tikasauto puiden takana

Aika ajoin lintu sai kammettua itsensä oksan päälle, mutta putosi jo seuraavassa hetkessä jalkaansa tarttuneen siiman varaan. 
- Lintu oli korkeammalla kuin kolmannen kerroksen parveke. Sitä ei olisi saanut tavallisin keinoin pois. Soitin Pirkanmaan pelastuslaitokselle ja kysyin, voisiko palomiehet tulla avuksi. Apua ei luvattu. Lintujen pelastaminen ei kuulu palomiesten työnkuvaan. Lisäksi tikasautolla oli jokin tilanne päällä, Sanna kertoo.

Sanna laittoi Facebookin eläintenpelastusrinkiin avunpyynnön. Joku ehdotti että hänen kannattaisi ottaa yhteys lintuharrastajiin. Moni pahoitteli linnun tilaa. Vaikka keskustelijoita oli paljon, linnun tilanne ei siitä ainakaan parantunut. Yhteydenotosta pelastuslaitokselle  oli kulunut lähes pari tuntia, kun  tikasauto pyyhälsi yllättäen tapahtumapaikalle. 
- Olin juuri aikeissa soittaa sähkölaitokselle kysyäkseni olisi siellä vapaaehtoinen tolppamies.

Rivakkaat palomiehet saivat irrotettua linnun jalan siimasta. Lintu liiteli läheiselle kivelle.


Tuoko mikrosiru varastetun lemmikin kotiin?

Suomessa on liki 700 000 koiraa ja noin 600 000 kissaa. Nykyinen eläinsuojelulaki ei edellytä lemmikkieläimellä mikrosirua. Myöskään tekeillä olevaan eläinsuojelulakiin ei sirupakkoa kaavailla.

Mikrosiru on ainoa varma tunnistin, jos eläimen omistajuudesta on epäselvyyttä. Jopa varastettu, lemmikki voi löytyä mikrosirun ansiosta. Viime kesänä Helsingistä varastettiin tiibetinspanielinarttu, joka löytyi joulukuussa bussipysäkiltä Iisalmesta. Koiralla oli mikrosiru, jonka avulla saatiin sen omistaja selville.

Eläinlääkärit ovat jo vuosien ajan siruttaneet lemmikkieläimiä. Myös osa eläinsuojeluyhdistyksistä siruttaa. Alalle on ilmestynyt myös kaksi rekisteröimätöntä ryhmää, Miljoonasiru ja Vapaat Siruttajat.

Kennelliiton mikrosirutietokannasta löytyy yli 500 000 sirutettua, elossa olevaa koiraa. Kissaliitto on tallentanut tietokantaansa vähintään 250 000 kissaa. Meillä on myös ainakin kolme yksityisten ylläpitää sirutietokantaa.


Bono Rocky ja Mikki

MISSÄ ON BONO?

Kuusivuotias coton de tulearuros Bono katosi jäljettömiin syksyllä 2012, kun koira oli ollut ainoastaan muutamia päivä uudessa sijoituskodissa Nurmijärvellä. Vaikka Bonon katoamisesta kirjoitettiin useissa uusimaalaissa lehdissä,  ei sitä ole vieläkään löydetty.


Bono

- Koiraa etsittiin useiden kuukausien ajan, kertoo kasvattaja Mirkka Ilveskoski jonka elämä meni koiran katoamisen takia täysin sekaisin.
- Uskon vahvasti, että koirani varastettiin, Ilveskoski sanoo ja lisää, että Bonon katamisesta kerrottiin monessa lehdessä ja Kennelliiton sivuilla olvissa uroksen tiedoissa todetaan, että koira on varastettu.

Etsinnän ollessa kuumimmillaan oli Nurmijärven löytökoiratarhaan soitetttu tuntemattomasta numerosta ja todettu, että kadonnutta cottonia oli turha etsiä, koska koira oli viety muualle.  Samana syksynä Malmilla livahti Bonon näköinen pieni uroskoira ulko-ovesta karkuteille, kun siivooja meni sisälle.

Kumpaakaan koiraa ei ole löydetty, vaikka etsintöjä tehtiin Espoota myöten. Ilveskoski piti Vantaalla pitkään koiraloukkua, jota häirittiin monin eri tavoin.


Udo nähtiin sorankuljetusalueella

Udo löytyi ilmoittelun ansiosta. Ensimmäisen katoamislapun omistajat veivät soramiesten suosimaan ruokapaikkaan. Seuraavat jaettiin Udon karkureitille.

Yhdeksän kuukauden ikäinen dobermanniuros Udo oli lähtenyt omille teilleen Vihtijärvellä, kun sitä oli juoksutettu syrjäisellä


Karkuri Vihtjärveltä

metsäaukiolla. Koira oli ollut karkureissulla yli yön ja jonkin verran seuraavaa päivää, kun sen katoamisilmoitus laitettiin Karkurit.fi-sivuille.

Karkkilantien Vihtijärven puoleinen tieosuus ei ole kauhean mutkainen, mutta mäet haittaavat tien näkyvyyttä. Se, että tiellä kuljetettiin soraa, oli koirakarkurin kannalta vaarallinen tieto. Minulla ei sattunut olemaan työkeikkaa, joten tarjouduin etsimään Udoa. Päätimme karkurin emännän Kati Fingerroosin kanssa aloittaa etsintä karkaamispaikalta. Heti sinne ehdittyämme Kati sai mieheltään tekstiviestin, että karkuri seisoskeli keskellä sorankuljetustietä. Tielle oli pysähtynyt kaksi sorarekkaa, joita uros ei ollut väistänyt, eikä se ollut antanut ottaa itseään kiinni.