Keskikorvantulehdus, jatko...

Roopen keskikorvantulehdus,
jakoa sivulta 9

27.11.2011
Niin se vaan sitten Roopenkin kohdalle tuli viime perjantaina lähtö juuri, kun Roope täytti 13 ja puoli vuotta, Roope heräsi 25.11.2011 aamulla seitsemältä molemmat takajalat halvaantuneina. Tuskia sillä ei ollut, mutta ilmeisesti aivoihin oli joku häiriö tullut, koska sen pää heilui aavistuksen verran eikä se pystynyt juomaan vettäkään. Vein sen puoliksi kantamalla kahvavaljailla ulos tarpeilleen. Jonkin ajan kuluttua pää lakkasi heilumasta, ja Roope pystyi juomaan vettä. En tiedä johtuiko halvaantuminen keskikorvatulehduksesta, joka Roopella oli maaliskuussa. Syynä voi olla myös se, että Roopessa oli saksanpaimenkoiraa. Siinä oli myös aavistus tanskandoggia ja labradorinnoutajaa.  

Vein Roopen eutanasiaan, en jäänyt odottamaan, että sille tulisi uusia häiriöitä. Ei se ressukka päässyt kävelemään autoon mennessä, eikä autosta poistuessa. Kannatin sitä valjaista. Roope auttoi itse etujaloillaan, kun nostin sen valjaista auton takapenkille. Vaikka ydäntä kivisti, yrin olla mahdollisimman reipas, ettei Roope ahdistuisi.

Seuraavana päivän hautasin Roopen pieneläinhautausmaalle, jossa myös osa Roopen iäkkäiksi eläineistä sisaruksista ja kaksi kissakaverusta lepää.

Roope oli pentuna vilkas ja aikuisena rauhallinen. Metsälenkeillä se pysyi aina hallinnassa, vaikka ei ollut hihnassa. Roope oli sopuisa, uskollinen ja kiltti ystävä, joka tuli toimeen minkä tahansa koiran kanssa. Se ei jahdannut edes naapureiden ulkokissoja. Roope oli sydämeltään yhden ihmisen koira. Ottaisin Roopen koska tahansa takaisin.

M.A

Julkaistu Karkurisanomissa v. 2014