Juttu-makasiini

Vuoden 2018 Karkurit.fi – sivuston kadonneet ja löytyneet

Suomen Löytöeläinapu ry:n Karkurit.fi – sivustolla vuonna 2018 kadonneeksi ilmoitetuista 2184 koirasta löydettiin 1985. Kissoja vuonna 2018 ilmoitettiin kadonneeksi 2283. Niistä noin neljäsosaa, eli 555 kissaa kaivattiin vielä vuoden 2019 tammikuun puolivälissä yhä kotiin.

Tammikuu 2019 puolivälissä viime vuoden koirkarkureista oli edelleen löytämättä 134 koiraa, eli 6,14 prosenttia kaikista kadonneista.
Karkuteille lähteneitä koiria ja kissoja varastetaan ilman, että omistaja osaa edes epäillä varkautta.Joka vuosi omistajat ilmoittavat myös koiriaan varastetun. Viime vuonna varastetuista yhä 14 on kateissa. Ne on eittämättä myyty sellaisille, jotka eivät välitä mistä koira on hankittu, kunhan hinta on edullinen

Varastetun koiran / kissan omistajan ei tarvitse välttää eläinlääkärikäyntejä, koska eläinpotilaan mikrosiru kirjataan ainoastaan eläinlääkäriaseman omaan tiedostoon. Syynä on ajanpuute ja se, että eäinlääkäriasemilla luotetaan asiakkaisiin, eikä vastaanottoapulaisilla ole aikaa selvittää, onko uusi potilas laillisesti hankittu vai löytyykö siitä varkausilmoitus kenties Karkurit.fi :stä, jossa varastettuja kissoja on muutamia ja koiria yli 30 .


Väinö kissa sinnitteli Lapissa

Marraskuussa 2008 Suomen Löytöeläinavun neuvontapuhelin soi. "Langan" toisessa päässä oli huolestunut mieshenkilö, joka kertoi 12-vuotiaan uroskissansa Väinön kadonneen saman vuoden heinäkuussa Rovaniemen ja Kittilän välimaille. Uusmaalainen isäntämies oli ollut lomailemassa Lapissa, kun mukana ollut kissa oli lähtenyt omille teilleen.

Kotimatka Vihtiin olisi noin 1000 km, ja nyt omistaja oletti kissan matkanneen jo 300 km päähän Kempeleelle. Kissanomistajan tuttava oli nimittäin bongannut karkurit-sivuilta havainnon Kempeleellä nähdystä harmaaraidallisesta kissasta, jolla oli violetinvärinen kaulapanta. Tuntomerkit sopivat Väinöön.

Väinön omistaja kysyi, miten hän tavoittaisi Kempeleen havaintoilmoituksen laittajan, koska ilmoituksessa ei ollut puhelinnumeroa. Neuvoin häntä rekisteröitymään karkurit-sivuille, jolloin hän voisi lähettää ilmoituksessa olevan tunnuksen kautta pikaviestin ilmoittajalle. Tosin epäilin samaan hengenvetoon, ettei Kempeleen kissa olisi Väinö, koska kastroidut kissat eivät poistu kovin etäälle karkaamispaikasta. (Karkurikissat saattavat yrittää aluksi etsiä kotiaan, mutta jos koti on kymmenien - tässä tapauksessa satojen- kilometrien päässä, ne palaavat lopulta karkaamispaikan tuntumaan tai ainakin muutamien kilometrien päähän sieltä missä karkasivat ).
Niinpä ehdotin kuvallisten katoamislappujen lähettämistä seudulle, jossa Väinö oli kadonnut.


Kiinanharjakoira Osku pakoili pakkasessa

Kiinanharjauros oli karannt vuodenvaihteen kovilla pakkasilla Kemissä, kertoi huolestunut kuopiolainen naishenkilö, joka soitti Karkurit.fi:n neuvotapuhelimeen. 

Soittaja kertoi lukeneensa somesta, että Kemissä karanneen kiinanharjakoiran emännällä sai paljon näköhavainto karkurista ha  paikalla oli myös iso joukko muita kemiläisiä. Soittaja pyysi, että antaisin toimintaohjeita karkurikoiran emännälle. Sain emännän numeron ja tein työtä käskettyä.  Kerroin olevani Suomen Löytöelänavusta ja kehotin lähettämään kaikki vieraat ihmiset pois havaintopaikalta.  Laitoin soiton jälkeen tekstarilla ohjeita, joissa varoitin vielä toistamiseen, ettei havaintopaikkoja saa kertoa Facessa, eikä karkurikoiraa saa huudella nimeltä. Puhelun jälkeen liityin pikkukarkurin FB-ryhmään, ja ilmoitin sielläkin, ettei havaintopaikkojen osoitteita saisi ilmoitella julkisesti.  Joku mies oli heti kirjoittanut perään, että hyvä sitä on netissä huudella. Pari naishenkilöä puolusti minua kertoen minun tietävän, mistä puhun. Yritin vahvistaa uskottavuuttani kertomalla arvostelijalle seuranneeni erilaisia katoamistapauksia yli 12 vuotta Karkurit.fi -sivujen kautta ja, että päivystän karkureitten neuvontapuhelinta.


Hajujäljen säilyminen

Hajujäljen säilyminen

Aika, ilmasto-olosuhteet ja ympäristö vaikuttavat siihen, miten pitkän ajan kuluttua kadonneen hajujälkeä voidaan onnistuneesti seurata.

Suomen etsijäkoiratoiminnan uranuurtajan Marja Huovilan mukaan hajujäljen säilyminen riippuu maastosta ja sääoloista. Lumen sulaessa keväällä haju haihtuu saman tien.

Marja Huovila etsi ihmisten kadonneita koiria 15 vuoden ajan hyvin tuloksin. Ensimmäiset etsinnät Marja teki norwichinterrieri Jorin


Suomen ensimmäinen etsijäkoira, Marja Huovilan Jori.

kanssa vuonna 1996.
- Jos mahdollista, lähdimme heti etsimään. Pimeässä en etsinyt, sillä silloin vain pelästyttää etsittävän, kertoo Marja.
- Yhtenä syksynä etsimme kaksi viikkoa vanhaa jälkeä, kun oli satanut tosi paljon. Metsässä hajua oli, mutta ei aukeilla paikoilla. Etsimämme lakedaderinterrieri löytyi hukkuneena huonosti peitetystä kaivosta.

Nykyään Marja vain harrastaa koiraetsintää, mutta etsii tositilanteissa tuttaviensa koiria.

Kaupungissa hajujälki säilyy heikosti


Lehti-ilmoitus puri

Pitkäänkin kateissa ollut kissa voi löytyä lehti-ilmoituksella. Joku saattaa ruokkia sitä tai on nähnyt siitä vilauksen. 

Kirsin kissa oli karannut hoitopaikasta 20 km päässä kotoa. Kuvallinen lehti-ilmoitus paikallislehdessä poiki ratkaisesvan soiton jo



ilmestymispäivänä. Vanha pariskunta oli nähnyt pihallaan kissan, joka muistutti lehti-ilmoituksen kuvassa ollutta kissaani. Ajattelin, ettei kyseessä ehkä edes olisi oma kissani koska lehtikuva oli niin huono. Busseja ei illalla enää mennyt sinne maaseudulle, mutta lähdin heti seuraavana päivänä katsomaan paikan päälle. En ollut uskoa todeksi, että kun olin muutaman kerran huudellut metsikköön päin, missä kissani oli kerrottu olevan, niin sieltä kuului "mau" ja kissa tuli luokseni. Kiireisesti ja nälkäisenä.

Kuljetuslaatikonkin olin varannut mukaan vain etäisen mahdollisuuden varalta. Olin varautunut käymään monta kertaa huutelemassa ja ajatellut, etten todennäköisesti en vielä pitkään aikaan löytäisi kissaani, mutta että jos jätän useaan paikkaan ruokaa, ja jos edes kengistäni jäisi jälkiä sinne missä se liikkuu, niin se tunnistaisi tutun hajun, eikä lähtisi enää kauemmas.

Kissa oli lähtenyt etsimään kotia


Sydänvikaista Rockya etsittiin kelkkatieltä

Lehti-ilmoitus poiki näköhavainnon

Vuoden 2009 kiirastorstain aamuna katosi Oulun Haapalehdossa huonokuuloinen 16-vuotias bordercollie-karhukoirasekoitus Rocky. Uros oli ollut kotipihalla kiinnitettynä naruun, joka oli katkennut.

Iäkäs koira oli ottanut tilaisuudesta vaarin ja lähtenyt liikekannalle. Omistajille sydänvikaisen Rockyn katoaminen aiheutti syvää huolta, etenkin siksi, että sairas narttu tarvitsi päivittäisen lääkityksen. Uusien lääkkeiden ansioista Rockyn jalka oli viime aikoina alkanut taas nousta keveästi.

Kun Rocky huomattiin kadonneeksi, laittoi omistaja karkurit.fi -sivustolle
katoamisilmoituksen. Kun soitin karkurin omistajalle, hän kertoi, ettei sydänsairasta koiraa ollut laajoista etsinnöistä huolimatta löytynyt, ehdotin, että omistaja laittaisi katoamisilmoituksen seuraavana päivänä ilmestyvään lehteen.


Omistaja, miksi hylkäsit minut?

Kuvissa olevat kissat ovat olleet löytöeläintarhalla Lahdessa. Omistajilla olisi ollut 15 päivää aikaa kysellä kissojaan löytöeläintarhalta. Niitä ei kyselty. Määräajan mentyä, omistajat menettivät oikeutensa kissoihin ja niistä tuli kunnan omaisuutta.

Normaalin, eläimistä välittävän ihmisen on vaikea ymmärtää ihmistä, joka hylkää karkuteille lähteneen kissansa.



Manner-Suomessa oli marraskuun 2017 alussa 295 kuntaa, joista jokaisella on jonkun tahon kanssa sopimus kunnan alueelta löytyneistä, talteenotetuista lemmikkieläimistä. Koska talteentottopaikan ei ole pakko olla sopimuskunnan rajojen sisäpuolella, jotkut eläimensä kadottaneet luulevat vielä nykyisinkin, ettei heidän kunnassaan ole löytöeläimille tarhaa.

On laskettu, että Suomessa hyljätään noin 20 000 kissaa joka vuosi löytöeläintarhoihin, koska omistajat eivät kysele omiensa perään. Tämä tietää noin 67 kissaa per kunta. Yksityisellä talteenottopaikalla ei ole varaa elättää omistajien hylkäämiä kymmeniä kissoja, joten kissat saavat kuolemantuomion. Vaikka osalle löytyisi uusi ottaja, osan elämä päättyy niiden 15 päivän jälkeen.

Toki kissoja etsitäänkin

Ne, jotka etsivät kadonneita kissojaan, ovat eri ihmisiä kuin hylkääjät. Karkurit.fi


Tee karkurille hajujäljet

Hajujäljillä karkuri houkutellaan sinne, minne sen halutaan menevän

AINEKSET
tomaattisardiini tai öljyinen purkkitonnikala grillatun broilerin liha tai muu herkku, josta karkuri pitää (kissalle).
Koiralle jauhettu maksa, grillimakkara, grillatun broilerin liha tai muu herkku, josta karkuri pitää

TEHOSEKOITIN
Valittu aine murskataan tehosekoittimella ja joukkoon lisätään keitettyä vettä, jotta seos saadaan hyvin sekoittumaan. 

KÄYTTÖTAPA
Seosta voidaan sivellä karkaamispaikalla lähioksiin ja puunrunkoihin. Voidaan jopa jättää oksaan roikkumaan ohkaseen kankaaseen, josta tuoksu leviää...Mutta niin, ettei siihen yllä mikään eläin.

Loppuseos laitetaan vesipulloon, jossa on reiällinen korkki tai jäähtyneenä muovipulloon, jonka yläosaan tehdään reiät. 

Valmista nestettä voi kätevästi valuttaa pitkin tien- tai ojanreunaa ja ruohikkoa.   


Löytöeläimestä ilmoittaminen

Yksin vapaana liikkuvasta koirasta, kissasta tai muusta pienlemmikistä kannattaa ilmoittaa mahdollisimman pian kunnan löytöeläintarhaan ja internettiin.  Jos eläin on moottoritiellä, soitetaan 112 -hätänumeroon.  

Jos vapaana liikkuva eläin saadaan houkuteltua kiinni,  sen saa toimittaa löytöeläintarhaan. Monista tarhoista tullaan pyynnöstä noutamaan talteenotettua lemmikkiä.  

Useimmat meistä tietävät mikä on löytöeläintarha ja mikä on tarhan tehtävä.  Ne, jotka eivät tiedä voivat tarkistaa asian eläinsuojelulain 15 pykälästä, joka löytyy   täältä. Hyvin harvalla kunnalla on oma löytöeläintarha.  Lakia noudattaakseen ovat useimmat kunnat antaneet löytöeläintarhan ylläpidon alan yrittäjälle tai eläinsuojeluyhdistykselle. Tarha voi sijaita myös naapurikunnan alueella.

Vaikka eläinsuojelulaissa vaaditaan, että kunnalla on oltava paikka jonne löytöeläimet voidaan toimittaa, niin LAKI EI VAADI että löytöeläin olisi p a k k o   t o i m i t t a a  sinne.  Eläinystävä ei välttämättä halua edes toimittaa eläintä etenkään sellaiseen löytöeläintarhaan, jossa sitä säilytetään vain lain vaatimä määräaika, jonka jälkeen eläin lopetetaan.

Koska useimmat löytöeläintarhat eivät päivystä ympärivuorokautisesti, ei löytöeläin välttämättä edes ehdi yöksi tarhaan, vaikka löytäjä sen sinne haluaisikin toimittaa.  


Kuuro Lilli-koira löytyi keppiä tömistämällä

Karkuteille lähtenyt Lilli piilotteli tutun ulkoilupaikan tuntumassa vuorokauden.


Naapurinrouva löysi etsijöitä piilotelleen karkurin.

Sunnuntaina 2.10.16 aamupäivällä Sipoon Talmassa omia aikojaan pihalle livahtanut ja sieltä kadonnut Tuija Skipparin 16,5-vuotias havannankoira Lilli löytyi maanantaiaamuna hyväkuntoisena ja nälkäisenä. Lillin löysi naapurin Sari, joka lähti aamuvarhaisella huonosti nukutun yön jälkeen etsiskelemään Lilliä. Katoamispäivänä Lillistä ei oltu saatu yhtään silmännäkijähavaintoa, vaikka sitä oli etsitty koko päivä.

Karkuria maanantaina etsimään lähtenyt Sari otti mukaansa tukevan kepin, jota hän oli tömistellyt hiekkakuopalla. Vanhuuttaan kuuroksi tullut Lilli oli reagoinut maan töminään ja tullut näkyville noin 20 metrin päässä hiekkakuopasta. Soramontulle, jonka luota iäkäs karkuri löytyi, on Lillin kotoa noin 800 metrin pituinen hiekkatie ja 300 metrin metsäpolku. Hiekkakuopalla Lilli on käynyt emännän ja koirakavereitten kanssa useita kertoja viikossa.