Maria kommunikoi eläinten kanssa

Eläinkommunikointi on ollut pitkään käytössä läntisessä naapurimaassamme ja on vähitellen saavuttamassa myös suomalaisten eläintenomistajien tietoisuuden. Porvoolainen Maria Karmi tulkitsee eläinten ajatuksia. 

Miten huomasit osaavasi kommunikoida eläinten kanssa?
– Eräänä päivänä kysyin koiraltani, onko jotakin mitä minä voisin tehdä hänen puolestaan. ”Yritä rakastaa minua, on ainut asia mitä


Maria Karmi

tarvitsen”,  kuulin hänen vastaavan. Heräsin kuin ruususen unesta, kun kuulin oman koirani näin puhuvan minulle omalla äidinkielelläni. Se tuli niin tunteella ja vahvasti. Siinä kaatuivat kaikki muurit, joita olin pidätellyt.
– Koirani oli jo kaksivuotias, mutta emme olleet ikään kuin löytäneet toisiamme. Siitä se lähti. Tämä tapahtui 10 vuotta sitten. Nuorena pystyin tuntemaan eläinten ajatuksia ja tunteita kuin omiani, mutta vanhemmiten olin hukannut osan tästä herkkyydestä.
 
Kerro tuosta ajasta
– Asuimme Ruotsissa silloin vuosina 2002-2005. Olin sikäli hyvissä käsissä, että Ruotsissa eläinkommunikointi on laajempaa kuin meillä. Siellä lähes joka hevostallilla annetaan jonkun eläinkommunikoijan yhteystiedot.
– Heti ”heräämiseni” jälkeen kävin hevoskommunikaatiokurssin, jossa vahvistui, ettei ollut kyse omista ajatuksistani. Opin kuuntelemaan. 

Kurssin jälkeen löytyi halukkaita, jotka pyysivät juttelemaan omien eläintensä kanssa. Se oli minulle niin luonnollista. Minulla oli sisäinen palo ja halu lähteä keskustelemaan eläinten kanssa ja samalla kehittymään.  Omat eläimet auttoivat matkan varrella.  Siitä eläinkommunikoijan ura sitten kehkeytyi ammatiksi.
 
Koirasi pyysi rakastamaan itseään.  Mitä muuta eläimen rakastaminen on kuin rakastamisen tunne? 
– Halu ymmärtää eläintä.  Nähdä ja hyväksyä eläin omana itsenään. Varsinkin minulla oli ongelmana se, että ulkoapäin kohdistui minuun paljon paineita, koska olin ihmisten mielestä hankkinut vääränrotuisen koiran, ja minulla oli omiakin odotuksia. En koskaan nähnyt ”itse koiraa”.  Nykyisin sanonkin niille, jotka hankkivat koiran, että tärkeintä on pysähtyä kuuntelemaan ja näkemään koiraa.  Siitä se kaikki lähtee.

Mitä lemmikkieläimiä sinulla on?
–  Papukaija ja kani.
– Papukaija Chino osaa lukea ajatuksiani kun avointa kirjaa. Chinolla on oma huone. Yhtenä päivänä tein pienen kokeen ottamalla Chinoon yhteyttä, kun hän oli omassa huoneessaan ja minä olohuoneessa.  Suuntasin katseeni edesmenneen koiramme valokuvaan ja pyysin Chinoa katsomaan minun silmilläni, jolloin Chino kutsui saman tien koiraamme, ”Ruffe, tule!”
– Minulla on myös kani, joka on oikein kommunikatiivinen. Hän on tyytyväinen koska hän on kani, eikä ihminen. Meillä on ollut myös vuokrahevosia, kun tytär on ratsastanut. Koen eläinteni olevan aika etuoikeutettuja voidessaan tulla kuulluksi. Arki on helpompaa, kun on mahdollista ymmärtää, mitä eläin tarvitsee voidakseen hyvin.

Täytyykö sinun hiljentyä tai meditoida ennen kuin yhteydenotto eläimeen onnistuu?

Kanavien aukeaminen tapahtui ihan spontaanisti, mutta nyt olen oppinut tietoista kuuntelemista. Keskityn ja valmistaudun vastaanottavaan, kuuntelevaan mielentilaan, että päästään eläimen kanssa samalle tasolle. Sen jälkeen se menee ajatuksen voimalla.

Teet myös kotikäyntejä.  Oletko kotikäynnillä eläimen kanssa kaksin?
– Mielellään saa olla kotiväki paikalla, ainakin joku heistä, silloin eläin on rauhallinen. 
Hevosen luo voin mennä ilman tuttua ihmistäkin keskustelemaan, koska hevonen viettää suuren osan ajasta ilman tuttua ihmistä.
– Joku on halunnut videoidakin kommunikointia. Sanoin, ettei tässä tapahdu oikein mitään, koska istun oikeastaan paikallani silmät kiinni ja usein eläin asettuu viereeni lepäämään.  Siellä ei ole oikein mitään kuvattavaa ennen kuin jälkikäteen, kun keskustellaan siitä, mitä eläin on halunnut sanoa.
 
Onko omien eläinten ajatusten tulkitseminen helpompaa kuin vieraiden?
– Eläinkommunikoijaksi aikovan on alkajaiseksi hyvä kuunnella myös vieraita eläimiä, koska omien eläinten kanssa ollaan samalla


”Yritä rakastaa minua, on ainut asia mitä tarvitsen.”

aaltopituudella ikään kuin vanhat avioparit, jotka osaavat lukea toisen ajatuksia. Helposti silloin ajattelee, että sen minkä omalta eläimeltä vastaanottaa, on vain omaa mielikuvitusta. Mutta kun saa vahvistusta toisten eläinten ihmisiltä, että viestit pitävät paikkaansa, on helpompi luottaa siihen, että sitä todella voi kuulla eläimen viestit.
– On muuten suuri ero sillä, jos lähtee arvailemaan, mitä toinen ajattelee, jolloin mitä todennäköisemmin joudutaan ”metsään” tai, että todella keskittyy kuuntelemaan, mitä toisella on sanottavaa.
– Ei kannata mennä spekuloinnin puolelle vaan kysyä suoraan eläimeltä mitä eläin ajattelee. Se on sellainen hiljainen dialogi, jossa eläinkommunikoija on sekä lähettäjä että vastaanottaja.

Mitä kaikkea eläinkommunikointi "pitää sisällään"? 
– Eläinkommunikointi käsittää koko elämän kirjon; Syntymästä kuolemaan ja koko elämän siinä välissä. Myös ajan kuoleman jälkeen, ja sieltä takaisinkin.

Miten usein sinua pyydetään ottamaan yhteyttä kadonneeseen lemmikkiin? 
– Keskimäärin kerran viikossa.
 
Miten on mahdollista ottaa yhteys karkuteille lähteneeseen tai vaikkapa varastettuun lemmikkiin?
– Kun kommunikoin eläimen kanssa, hänen ei tarvitse olla fyysisesti paikalla. Pystyn keskittämään huomioni ja avaamaan yhteyden kyseessä olevaan eläimeen, jos minulla on valokuva eläimestä ja eläimen nimi.

– Oletko ottanut yhteyttä muihin kadonneisiin kuin kissoihin ja koiriin?
Pienin otus, jota olen jäljittänyt on ollut hamsteri. Viesti oli, että hän oli mennyt taivaanrannan toiselle puolelle. Eli oli jo kuollut.

Miten pystyt auttamaan kadonneen eläimen kohdalla?
– Olen täysin riippuvainen siitä, mitä eläin pystyy kertomaan. Minun on pakko saada eläimen silmät ja korvat, että kuulen ja näen ja maistan ja haistan. Eli kokea se, minkä eläinkin kokee eläimen itsensä kautta. Voin kysyä eläimeltä, mitä eläin tekee juuri nyt ja mitä näkee. Kun eläin on omilla teillään, eikä ole ihan rauhassa itsensä kanssa informaatiota voi tulla paljon yhdellä kertaa. Eläin antaa kaikki palaset, mutta ne voivat olla sekavia tulkattavaksi jos eläin on liikekannalla.
 
– Jos koira vaikkapa viestittää lepäävänsä, koen sen millaisella alustalla hän on. Onko kyse jonkun kotisohva, tai sammal. Näen millaiset verhot huoneessa on, jos se on sisällä tai mitä muuta siellä näkyy, millaisia ihmisiä on samassa huoneessa, onko muita eläimiä ympärillä.
– Joskus esille tulee sellaisia avainjohtolankoja, jotka voivat viitata siihen, että eläin on siirtynyt. Se on tämän työn raskas puoli, jos joutuu kertomaan eläimen ihmisille, että näin näyttää olevan. Yhteydenotto kateissa olevaan on fyysisesti ja henkisesti erittäin raskasta, koska ei ikinä tiedä, mitä vastaan tulee.

Kun otat yhteyden kateissa olevaan eläimeen, mistä tiedät, onko se kuollut?
– Jos eläin on juuri siirtynyt tuonpuoleiseen, se voi olla vähän sekava, mutta siitä hehkuu rauha ja ilo.  En ole vielä löytänyt sitä sanaa, millä eläin pystyisi kertomaan olevansa kuollut, koska se on kuitenkin tavallaan elossa. Aika nöyräksi se vetää.
– Yksi merkki siitä, että eläin on mitä todennäköisimmin siirtynyt, on se, että ottaessani eläimeen yhteyden, se ilmestyy toimistossa viereeni.  Olenkin sanonut vähän huumorilla, että älkää pyytäkö minua etsimään elefanttia, koska jos se on kuollut se ei mahdu huoneeseeni.
– Kerran oli yksi kani, joka oli ollut sairas ja juuri kuollut, mutta näin hänet hyväkuntoisena, koska kani oli jo siirtynyt toiselle puolelle. Joten nämä asiat eivät ole helposti tulkattavia.
 
Käyvätkö taivaanrannan toiselle puolelle siirtyneet eläimet omistajiensa luona?
– Eläimet ovat vapaita siirtymään sinne, missä niitä ajatellaan tai niistä puhutaan. Jos omistaja on aivan murtunut, mutta eläin voi hyvin toisella puolella, eläin ei välttämättä halua tulla lähelle, koska omistajan suru ja kaipuu on niin iso.
– Tämä on tosin kovin yksilöllistä ja useimmiten eläin on kyllä siinä vieressä lohduttamassa, mutta valitettavasti omistaja ei eläintä näe mikä on alussa eläimelle hämmentävää.

– On todella koskettavaa saada tuoda viestejä rajan takaa. Eläimet itse osaavat lohduttaa ihmisensä niin kauniilla sanoilla ja viesteillä. Rakkauden siteet eivät katoa minnekään, vaikka toinen siirtyykin pois täältä fyysisestä olomuodosta. Sen ovat eläimet kerta toisensa jälkeen minulle vahvistaneet.  

Haastattelu: Maija Ankkuri
Kuvat: Maria Karmin kotialbumi

 

 

 


Lehti-ilmoitus puri 18.12.2018

Koirat

Muita ohjeita