Mouruava kissakarkuri pääsi kotiin

Kissakarkuri Vantaan Kaivokselan Vaskipellosta löysi onnellisen omistajansa lopulta pannassa olleen omistajan puhelinnumeron kautta. Aniko-kissan koti on omakotitalossa noin kilometrin päässä löytöpaikasta.

 


Aniko pääsi kotiin

Kissa mourusi puolenyön aikaan surkeasti naapurikerrostalon pihalla. Lähdin katsomaan, mikä sillä on hätänä. Samoin tekivät kaksi teinipoikaa, jotka olivat kuulleet mouruamisen reilun sadan metrin päähän kävelytielle. Poikien kanssa yhteistyössä saimme kissan houkuteltua juustolla rappuni eteen ja onnistuin saamaan sen vihdoin syliin niin ettei se päässyt karkuun. Pojat sulkivat alaoven perässäni ja tulivat kanssani sisään ja saimme rapun ovenkin turvallisesti kiinni. Kiitos ystävällisille pojille, joista toinen oli Myyrmäestä ja toinen Espoosta.

Yritin tavoittaa omistajaa jo yöllä soittaen ja tekstiviestillä. Ei mitään vastausta. Aamulla yritin vielä uudestaan, kunnes selvisi, että puhelu meni Laitilaan. Olin katsonut puhelinnumeron väärin.  Ilmoitus Karkurit.fi  -sivuille varmuuden vuoksi ja pahvilaatikkoon pilkottuja sanomalehtiä mikäli hätä oli yllättänyt. Aniko alias Mouru-Mäyrynen vietti yön kanssani enimmäkseen mouruten. Lyhyitä hetkiä se malttoi nukkua sängylläni, kunnes jatkoi taas mouruamistaan.  

Aamulla ei mouruamisesta meinannut tulla lainkaan loppua. Kissoilla on hyvä suuntavaisto, eikä Aniko ollut pekkaa pahempi. Se hyppi parvekkeen ovea vasten aavistaen, että vapaus oli vain parin loikan ja yhden hypyn päässä. Mikäli oli, koska jos Aniko olisi saanut tahtonsa läpi, sen matka olisi voinut katketa parvekkeen alle.  

Kissan isäntä haki karkurin kotiin aamulla ennen kymmentä saatuaan puhelun, joka sillä kertaa meni oikeaan numeroon.

Tarinaan osallistuivat: Ihanat teinipojat, hätäkeskus, väärä omistaja, Karkurit.fi, Viikin löytöeläintentalo ja lopulta vielä onnellinen omistaja.

Tuija N

Talteenottoilmoitus