Narkoosista herätetty emäkoira hermostui

Joulukuussa 2007 opin käytännön kautta, että koira voi olla narkoosista herätessään ihan sekaisin.

Anu, kiltti, sekarotuinen sakemanninarttuni odotti pentuja.  Pentujen isä ei ollut mitään sukua Anulle, mutta Anulla ei ollut tarkoitus teettää pentuja. Se tuli tiineeksi, Chico avattua huoneensa oven kauppareissuni aikana. Kun palasin kotiin, uros oli samassa huoneessa kuin narttukoirat Anu ja Pörri.

Anulla oli juoksu. Koska Chico oli vasta 10 kk ikäinen, en osannut epäillä että se olisi saanut Anun tiineeksi. En kirjannut edes päivämäärää ylös, mikä oli virhe. Anu alkoi vähitellen pyöristyä. Pelkäsin, että se saisi 16 pentua, kuten emänsä emä Ronja oli saanut. (Quinnesin ennätyskijra v. 2001, joka on kirjastossa edelleen, koska pelkkiä Suomen ennätyksiä ei ole sen koommin julkaistu vaan nykysin julkaistaan vain maailmanennätyksiä.)

Kun synnytyksen aika tuli, petasi Anu jatkuvasti petiään.  Kehonlämmön mukaan pentujen piti syntyä, mutta mitään ei tapahtunut. Sain ajan yksityiselle, Riihimäen keskustassa sijainneelle eläinlääkäriasemalle. Anu kuvattiin siellä. Sen vatsassa oli vain kaksi pentua.

Anu päärettiin keisarinleikata. Kun pennut olivat emän vierellä, ja Anu edelleen narkoosissa, pyysi eläintenhoitaja minua vahtimaan, ettei emä tapa pentujaan, kun se herää. Hänen mukaansa emä ei välttämättä tunnista keisarinleikkauksessa syntyneitä pentuja. Niinpä istuin lattialla Anun vierellä odottelemassa sen heräämistä.

Narkoosista sekaisin

Jossain vaiheessa eläintenhoitaja tuli käymään ja totesi, ettei emä näköhään ole vielä herännyt. Hän huusi "Bööö!" ja läimäytti käsiään yhteen. Anu heräsi ja löi oikean käden sormiini hampaansa. Hampaat osuivat luuhun asti.  Pennuille Anu ei tehnyt mitään pahaa. Alkoi vain nuolla niitä.

Sormien kirvely oli lähes kestämätön. Sain käteeni siteen, maksoin laskun ja lähdimme kotiin. Eläintenhoitaja huuteli vielä perään, että ilmoittelisin, miten pennut selvisivät. Määrätystä syystä en ole ilmoitellut.

Vein Anun ja pennut kotiin. Siellä odotti pentulaatikko, johon emä ja kaksi pentua mahtuivat liiankin hyvin. Anu jäi imettämään pentujaan, ja minä lähdin sairaalan päivystykseen näyttämään kättäni. Siellä annettiin vuoroja kiireellisyyden mukaan ja paikka oli täynnä odottajia. Muutaman tunnin turhan odottelun jälkeen lähdin kotiin. Seuraavana päivänä meni yksityiselle lääkäriasemalle. Ennen tuota ikävää välikohtausta, josta jäi sormiini jäi ikuiset arvet, ei Anu ollut purrut ketään. Eikä ole purrut sen koomminkaan. Pennut se sai myöhäisellä iällä. Ne olivat ihan terveitä ja voivat edelleen hyvin.

Emona puolivillille kissalle

Anun hyvä ja kiltti luonne tuli esille siinäkin, miten se suhtautui kissoihin.  Nuorena narttuna Anu imetti löytökissaa, jonka ostin Järvenpään Kennel Juppsguardista. Pikkukatti oli meille tullessaan noin neljän kuukauden ikäinen puolivillli pentu. Meni monta vuotta ennen kuin antoi ihmisen silittää. En tiedä, olisiko se joutunut kissojen taivaaseen, ellen olisi ostanut sitä.

Koiria Pikkukatti ei vierastanut yhtään. Anun se otti jopa emäkseen jo ensimmäisestä päivästä huomattuaan, että Anulla oli valeraskaus. Anu imetti Pikkukattia kahdeksan viikkoa yhteen pötköön. Kun seuraava valeraskaus tuli, sama toistui. Imettäminen jäi noihin kahteen kertaan. Pikkukatti on nyt noin kahdeksanvuotias ja voi hyvin.

Eläinalan hoitoammattiin valmistuvia varoitetaan, että narkoosista heräävä eläin saattaa käyttäytyä aggressiivisesti. Pelkkä tieto ei riitä vaan se pitää muistaa.

Roopekin sekosi

Anun tapausta ennen, vuonna 2000, uroskoirani Roope kastroitiin.  Eläinlääkäri kantoi uroksen toimenpiteen jälkeen autoon.  Kun ajoimme kotiin ja Roope heräsi, otin sen jollain bussipysäkillä ulos tarpeilleen. (Tosin turhaan). Kun meidän piti jatkaa matkaa, tuli ongelma; Roope ei halunnut tulla autoon. Se käyttäytyi ikään kuin ventovieras koira. Kiskoin ja kiskoin hihnasta. Roope pani hanttiin. Soitin vapaapäivällä olevalle tuttavalle, joka lupasi tulla apuun. Vasta kun älysin nostaa Roopen etujalat autoon ja työntää takapäästä, pääsimme jatkamaan matkaa. Peruutin auttajan tulon.  Roopen outo käytös oli tilapäistä, narkoosista johtuvaa. Ei se sen koommin ollut mitenkään outo ja elikin lähes 14-vuotiaaksi.

Maija Ankkuri