Nessu katosi Karkkilassa

O U D O T  K A T O A M I S E T

Nessu juoksi pois kesken palloleikin

Karkkilan Siikalassa 30.7.2012 kadonneen jackrusselinterrierinarttu Nessun kohtalosta ei ole vielä saatu selvyyttä.

Kesäinen päivä oli hämärtymässä, kun Teija Lempinen heitteli miehensä kanssa puolitoistavuotiaalle narttukoiralleen Nessulle palloa karkkilalaisen omakotitalon pihalla. Pariskunnalla oli tarkoitus lähteä ajamaan myöhemmin illalla kotiin Helsinkiin.


Nessua kaivataan kotiin

 

Nessun kanssa oli leikitty jo hyvän aikaa, kun se yhdellä pallonheittokerralla pinkoi väärään suuntaan. Ehkä se oli nähnyt rusakon, koska katosi kokonaan näkyvistä. Teija juoksi koiran menosuuntaan ja kutsui sitä. Myös Teijan mies ja kyläpaikan isäntä lähtivät huutelemaan Nessua. Vaikutti siltä kuin nuori narttu olisi kadonnut yhtä äkkiä ilmaan. Sitä etsittiin iltamyöhäiseen ja vielä seuraavat päivätkin.  Ei koiraa, ei sen leveitä, kirkkaansinisiä nailonvaljaita, ei jälkeäkään kadonneesta. Kolmen päivän päästä paikalle saatiin etsijäkoira, joka kierteli ympäristössä ja pysähtyi lopulta noin250 metrin päähän karkaamispaikasta.
- Etsijäkoiranomistajan mukaan Nessu on nostettu siinä syliin, Teija Lempinen sanoo.
- Sama, kokenut etsijäkoira kävi vielä toistamiseen. Lopputulos ei muuttunut edellisestä kerrasta miksikään.
- Sen käynnin jälkeen tein rikosilmoituksen Karkkilan poliisille.

Katoamisen alkuvaiheessa Teija laittoi ilmoitukset Facebookiin ja Karkurit.fi -sivuille. Myöhemmin Nessusta kirjoitettiin paikallislehdessä, valtakunnallisessa Meidän Koira-lehdessä ja Karkurit.fi:ssä.  Sen paremmin jutut kuin netti-ilmoittelukaan eivät tuoneet koiraa kotiin.  Suomi on siitä jännä maa, että korpimaisemissa asuva voisi piilotella vaikka kuinka montaa koiraa. Mikäli joku Nessua piilottelee, ovat ainakin piilottelijan tutut ja sukulaiset nähneet koiran.  Nokikolarin, sähkö- ja putkimiehen käynnin ajaksi koiran voi lykätä piiloon, mutta tuskin sitä vakikävijöiltä pystyy piilottamaan.
Joitakin havaintoja Nessun näköisestä koirasta on sentään saatu. Muuan naishenkilö ilmoitti loppukesällä 2012 nähneensä Vihdissä jackrusselin, jolla oli kasvoissa näyttävä harlekiinikuvio, samanlainen kuin Nessulla.
- Hän ei enää myöhemmin nähnyt koiraa taluttanutta vanhankoa naista kuin kerran, kun hän oli ajamassa töihin. Hänellä ei ollut aikaa pysäyttää autoa että hän olisi voinut tehdä lähempää tuttavuutta taluttelijan kanssa.

Eipä tainnut Vihdin havainnontekijä tietää, että Nessun löytäjälle on luvassa huomattava palkkio.
- Muitakin havaintoja sain, mutta ne osoittautuivat vääriksi. Yksi jackrussell oli uros, muut oli nähty niin kaukaa, ettei naamakuvio erottunut.
Teija kävi koko elokuun ja vielä katoamisvuoden syksyllä joka viikonloppu etsimässä Nessua Karkkilan Siikalasta ja muualtakin. Kerran Teijalle soitettiin, että Karkkilan keskustassa asui mies, joka tietää missä Nessu on. Soittaja ilmoitti miehen osoitteenkin. Teija etsi miehen käsiinsä. Tieto oli vesiperä. Mies ei tiennyt Nessusta mitään muuta kuin sen, mitä hän oli lehdestä lukenut.

 Vihjekirjeitä tuntemattomalta

Tuntematon henkilö alkoi lähettää keväällä 2013 Nessun katoamisosoitteeseen Karkkilan Siikalaan outoja Teija Lempiselle osoitettuja


Nessun naamassa on erikoinen kuvio

kirjeitä. Kirjeet sekoittivat Nessun omistajien mielenrauhan.
Yleensä kirjeitä tuli kaksi viikossa ja toisinaan paljon harvemmin vain yksi per viikko. Kirjeet oli postitettu eri päivinä. Teksti oli käsin kirjoitettua, käsiala vanhanaikaista, vaikealukuista ja koukeroista. Kirjekuoren vastaanottajatiedot oli kirjoitettu koneella. Useimmiten kirjeissä oli Helsingin postileima. Joistakin postileima puuttui kokonaan.
Yhdessä, ensimmäisten joukossa tulleessa kirjeessä mainittiin Lempisten auton tyyppi ja väri tyyliin: ”sieltä se auto taas tulee”, ikään kuin kirjoittaja olisi seurannut näköalapaikalta, kun helsinkiläiset Lempiset ajoivat karkaamistalolle Karkkilan Siikalaan. Joissakin kirjeissä vihjattiin, että Nessu oli kirjoittajan sukulaisperheen hallussa ja oli käynyt kirjoittajan kotonakin. Jotkut kirjeet olivat niin sekavia, ettei niissä ollut päätä eikä häntää. Yhdessä kirjeessä oli erään Helsingissä päämajaansa pitävän uskonlahkon puhelinnumero ilman mitään selityksiä. Uskonlahko selvisi vasta soittamalla. Siellä ei tiedetty asiasta mitään.

Teija vei muutamia kirjeitä Karkkilan poliisiasemalle. Hän ehti saada noin puolitoistasataa kirjettä ennen kuin kirjoittaja paljastui. Niitä lähetellyt hauholaisnainen oli lykännyt kirjearkkien väliin laskun, jossa oli nimi ja osoite.  Teija lähti ystävättärensä kanssa Hauholle naista tapaamaan. Kirjoittaja oli iäkäs nainen, joka asui omakotitalossa. Kun nainen avasi ulko-oven, Teija ojensi hänelle kirjeessään olleen laskun. Nainen kiitti ja pyysi tulijat sisälle.
- Jos Nessu olisi ollut asunnossa, se olisi rynnännyt ovelle heti ääneni kuultuaan, Teija miettii.
Eteisen puhelinpöydällä oli kirjekuori, jonka osoite oli kirjoitettu tutulla käsialalla. Kuoren päälle oli liimattu samanlaisia kukkatarroja, joita oli hänen saamissaan kirjeissään.
- Kun kysyin saamistani kirjeistä, nainen väitti, ettei hän tiedä kirjeistä mitään. Kun sanoin, että puhelinpöydällä olevan kirjeen käsiala on samanlaista kuin minulle lähetetyissä, hän myönsi olevansa kirjeitten lähettäjä. Hän sanoi toimineensa miesystävänsä yllytyksestä. Hän kertoi olleensa rakastunut yllyttäjään ja kielsi kertomasta miehestä sairaalassa olevalle aviomiehelleen.
- Nainen kieltäytyi paljastamasta salaperäisen yllyttäjänsä nimeä. Hän väitti, ettei tiedä kadonneesta koirasta yhtään mitään. Hän antoi meille luvan katsella ympärillemme ja pyysi antamaan hänelle viikon aikaa selvittää, miksi hänen on pitänyt kirjoittaa kirjeitä ja mitä miesystävä tietää koirasta.
- Yllättäen nainen muuttui hyvin tylyksi, kielsi yllyttäjämiehen olemassaolon ja halusi näyttää meille vielä ulkovarastonsakin.

Varastossa käynnin jälkeen Teija vaati, että naisen pitää lopettaa kirjeiden lähettely. Nainen taisi pelästyä pahemman kerran yllätysvierailusta, koska kirjeiden tulo loppui. Ehkä hän pelästyi lisää, kun Karkkilan poliisista soitettiin Teijan kerrottua poliisille, kuka oli lähetellyt hänelle kirjeitä. Nainen ei saanut syytettä.

Yksityisetsivien hukkareissu

Teija on ollut yhteydessä eläinkommunikoijaan. Eläinkommunikoija on ollut koko ajan vakuuttunut siitä, että Nessu on elossa, mutta ei osannut kertoa missä se on. Nessun ajatuksia ja elinympäristöä eläinkommunikoija on kuvaillut hyvinkin selkeästi.

Viime vuonna Teija sai perättömän vihjeen. Vihjeenantaja kertoi Nessun olevan Pohjanmaalla. Kiireinen Teija palkkasi helsinkiläisen etsivätoimiston hakemaan Nessun kotiin. Toimistosta lähetettiin paikalle kaksi etsivää. Miehet tarkkailivat taloa, jossa nartun piti olla.

Koska etsivät eivät nähneet koiraa, he lähestyivät lopulta pihalle ilmestynyttä talonomistajaa, ja kertoivat millä asialla olivat. Kun talon asukkaat kuulivat, että joku oli antanut heistä perättömän vihjeen, oli se heille melkoinen järkytys.
- Jokin aika sitten sain sieltä puhelun. Soittaja muisteli järkytystään siitä, että perhe oli joutunut epäilyksen alaiseksi, Teija kertoo.

Koiran katoaminen on ollut Teijan elämän raskain koettelemus.
- Olen surrut ja itkenyt Nessua kaikki nämä vuodet. Nessu on ensimmäinen koirani. Suru on vieläkin suuri ja aina läsnä.

Kuva  omistajien kotialbumi
Teksti MA

Nessun katoamisilmoitus

- - - - -