Juttu-makasiini

Sirutetun löytökissan omistaja kateissa

Kuvan löytökissan mikrosirua ei löydy mistään tietokannasta.  Toimikoon tämä tapaus hyvänä esimerkkinä siitä miten HYÖDYTÖN on REKISTERÖIMÄTÖN mikrosiru. 
 


Kaipaan kotiin

Kissan taLteenottaja on tarksitanut 30.6.2018 alkaen joka ilta sirurekisterit ja saanut joka kerta vesiperän.
Rekisteröikää sirut ja VAIN johonkin näistä neljästä: Kennelliitto, Kissaliitto, Siruhaku, Turvasiru. Muitakin sirutiedostoja on ja jokainen niistä yhtä hyödytön.  Rekisteröidyn sirun avulla kuvan kulkija olisi jo kotona, koska rekisteristä olisi saanut omistajan nimen ja puhelinnumeron.

Ellei omille teilleen lähteneen lemmikin sirutietoa ole vielä rekisteröity, se kannattaa rekisteröidä heti kun karkureissu on alkanut. Esimerkiksi Karkurit.fi etusivulta löytyy Turvasirun banneeri, josta sirutiedot saa välittömästi rekisteriin. Rekisteröimätön siru on 15-numeron sarja, joka löytyy sirutetun lemmikin passista tai rokotustodistuksesta. 

Teksti ja kuva: AnnuliI Koponen

Useita varastettuja, sirutettuja lemmikkejä kateissa


Punkit kiusana muillekin kuin ihmisille

Lohjalaisen Miia Helinin seitsemänvuotias poika näki perheen kotipihalla kimalaisen, joka ensi silmäyksellä vaikutti jotenkin halvaantuneelta. Se näytti siltä kuin olisi yrittänyt lähteä lentoon, mutta jokin esti sitä.


Punkit kimalaisen kiusana

Kimalaisen selkään oli tarrautunut pitkälti toistakymmentä punkkia. Miia halusi pelastaa pienen kukkienpölyttäjän, joka huolehtii luonnon tasapainosta. Pinsettejä ei ötököitten nyppimiseen voinut käyttää, koska punkit olisivat irronneet niillä vain osittain. Lisäksi  kimalainen olisi rutistunut, kun sitä olisi täytynyt pitää paikoillaan. Miia ei voinut myöskään ottaa sormiaan avuksi. Eipä kimalainen olisi edes ymmärtänyt, että Miia halusi aittaa. Jos kimalainen olisi saanut tilaisuuden, se olisi pistänyt.

Neuvoton Miia kääntyi Facebookin eläinten pelastusringin puoleen.
- Kerroin punkkien valtaamasta kimalaisesta ja pyysin neuvoa. 


Mouruava kissakarkuri pääsi kotiin

Kissakarkuri Vantaan Kaivokselan Vaskipellosta löysi onnellisen omistajansa lopulta pannassa olleen omistajan puhelinnumeron kautta. Aniko-kissan koti on omakotitalossa noin kilometrin päässä löytöpaikasta.

 


Aniko pääsi kotiin

Kissa mourusi puolenyön aikaan surkeasti naapurikerrostalon pihalla. Lähdin katsomaan, mikä sillä on hätänä. Samoin tekivät kaksi teinipoikaa, jotka olivat kuulleet mouruamisen reilun sadan metrin päähän kävelytielle. Poikien kanssa yhteistyössä saimme kissan houkuteltua juustolla rappuni eteen ja onnistuin saamaan sen vihdoin syliin niin ettei se päässyt karkuun. Pojat sulkivat alaoven perässäni ja tulivat kanssani sisään ja saimme rapun ovenkin turvallisesti kiinni. Kiitos ystävällisille pojille, joista toinen oli Myyrmäestä ja toinen Espoosta.


Kissansa kadottaneet saivat ulkopuolista apua

Mörökatti löytyi sittenkin

Mörökatti harhailisi luultavasti vieläkin Savossa, ellei tuusulalainen Kristiina olisi sattumoisin kuullut sen katoamisesta.

Mörökatti oli alkujaan villikissa, jonka Itä-Uudellamaalla asuva iäkäs pariskunta oli onnistunut sopeuttamaan yhdessä vuodessa osittain sisäkissaksi. Syksyllä 2015 pariskunta otti Mörökatin mukaan Etelä-Savossa sijaitsevalle vuokramökille. Kissa ei tainnut pitää maiseman


Mörökatti

muutoksesta koska se karkasi. Omistajat ilmoittivat katoamisesta löytöeläintarhaan ja laittoivat kyläkaupan ilmoitustaululle lapun. Pariskunta lähti ilman kissaa kotiin, jonne on matkaa lähes 170 kilometriä.
- Kuultuani kiertokautta Mörökatin tapauksesta, menin jututtamaan kissan omistajia ja sain sen valokuvan. Tein kissasta kuvallisia katoamisilmoituksia, jotka laminoin, kertoo tuusulalainen Kristiina.


Sanna hälytti palomiehet pelastamaan linnunpoikasta

Kun valkeakoskelainen Sanna Niemelä otti aurinkoa kerrostalokotinsa parvekkeella, hän huomasi, että läheisen puun oksassa roikkui varis. Linnun jalka oli kiinni oksaan tarttuneessa nailonsiimassa.


Tikasauto puiden takana

Aika ajoin lintu sai kammettua itsensä oksan päälle, mutta putosi jo seuraavassa hetkessä jalkaansa tarttuneen siiman varaan. 
- Lintu oli korkeammalla kuin kolmannen kerroksen parveke. Sitä ei olisi saanut tavallisin keinoin pois. Soitin Pirkanmaan pelastuslaitokselle ja kysyin, voisiko palomiehet tulla avuksi. Apua ei luvattu. Lintujen pelastaminen ei kuulu palomiesten työnkuvaan. Lisäksi tikasautolla oli jokin tilanne päällä, Sanna kertoo.

Sanna laittoi Facebookin eläintenpelastusrinkiin avunpyynnön. Joku ehdotti että hänen kannattaisi ottaa yhteys lintuharrastajiin. Moni pahoitteli linnun tilaa. Vaikka keskustelijoita oli paljon, linnun tilanne ei siitä ainakaan parantunut. Yhteydenotosta pelastuslaitokselle  oli kulunut lähes pari tuntia, kun  tikasauto pyyhälsi yllättäen tapahtumapaikalle. 
- Olin juuri aikeissa soittaa sähkölaitokselle kysyäkseni olisi siellä vapaaehtoinen tolppamies.

Rivakkaat palomiehet saivat irrotettua linnun jalan siimasta. Lintu liiteli läheiselle kivelle.


Tuoko mikrosiru varastetun lemmikin kotiin?

Suomessa on liki 700 000 koiraa ja noin 600 000 kissaa. Nykyinen eläinsuojelulaki ei edellytä lemmikkieläimellä mikrosirua. Myöskään tekeillä olevaan eläinsuojelulakiin ei sirupakkoa kaavailla.

Mikrosiru on ainoa varma tunnistin, jos eläimen omistajuudesta on epäselvyyttä. Jopa varastettu, lemmikki voi löytyä mikrosirun ansiosta. Viime kesänä Helsingistä varastettiin tiibetinspanielinarttu, joka löytyi joulukuussa bussipysäkiltä Iisalmesta. Koiralla oli mikrosiru, jonka avulla saatiin sen omistaja selville.

Eläinlääkärit ovat jo vuosien ajan siruttaneet lemmikkieläimiä. Myös osa eläinsuojeluyhdistyksistä siruttaa. Alalle on ilmestynyt myös kaksi rekisteröimätöntä ryhmää, Miljoonasiru ja Vapaat Siruttajat.

Kennelliiton mikrosirutietokannasta löytyy yli 500 000 sirutettua, elossa olevaa koiraa. Kissaliitto on tallentanut tietokantaansa vähintään 250 000 kissaa. Meillä on myös ainakin kolme yksityisten ylläpitää sirutietokantaa.


Bono Rocky ja Mikki

MISSÄ ON BONO?

Kuusivuotias coton de tulearuros Bono katosi jäljettömiin syksyllä 2012, kun koira oli ollut ainoastaan muutamia päivä uudessa sijoituskodissa Nurmijärvellä. Vaikka Bonon katoamisesta kirjoitettiin useissa uusimaalaissa lehdissä,  ei sitä ole vieläkään löydetty.


Bono

- Koiraa etsittiin useiden kuukausien ajan, kertoo kasvattaja Mirkka Ilveskoski jonka elämä meni koiran katoamisen takia täysin sekaisin.
- Uskon vahvasti, että koirani varastettiin, Ilveskoski sanoo ja lisää, että Bonon katamisesta kerrottiin monessa lehdessä ja Kennelliiton sivuilla olvissa uroksen tiedoissa todetaan, että koira on varastettu.

Etsinnän ollessa kuumimmillaan oli Nurmijärven löytökoiratarhaan soitetttu tuntemattomasta numerosta ja todettu, että kadonnutta cottonia oli turha etsiä, koska koira oli viety muualle.  Samana syksynä Malmilla livahti Bonon näköinen pieni uroskoira ulko-ovesta karkuteille, kun siivooja meni sisälle.

Kumpaakaan koiraa ei ole löydetty, vaikka etsintöjä tehtiin Espoota myöten. Ilveskoski piti Vantaalla pitkään koiraloukkua, jota häirittiin monin eri tavoin.


Udo nähtiin sorankuljetusalueella

Udo löytyi ilmoittelun ansiosta. Ensimmäisen katoamislapun omistajat veivät soramiesten suosimaan ruokapaikkaan. Seuraavat jaettiin Udon karkureitille.

Yhdeksän kuukauden ikäinen dobermanniuros Udo oli lähtenyt omille teilleen Vihtijärvellä, kun sitä oli juoksutettu syrjäisellä


Karkuri Vihtjärveltä

metsäaukiolla. Koira oli ollut karkureissulla yli yön ja jonkin verran seuraavaa päivää, kun sen katoamisilmoitus laitettiin Karkurit.fi-sivuille.

Karkkilantien Vihtijärven puoleinen tieosuus ei ole kauhean mutkainen, mutta mäet haittaavat tien näkyvyyttä. Se, että tiellä kuljetettiin soraa, oli koirakarkurin kannalta vaarallinen tieto. Minulla ei sattunut olemaan työkeikkaa, joten tarjouduin etsimään Udoa. Päätimme karkurin emännän Kati Fingerroosin kanssa aloittaa etsintä karkaamispaikalta. Heti sinne ehdittyämme Kati sai mieheltään tekstiviestin, että karkuri seisoskeli keskellä sorankuljetustietä. Tielle oli pysähtynyt kaksi sorarekkaa, joita uros ei ollut väistänyt, eikä se ollut antanut ottaa itseään kiinni.


Una putosi ikkunasta

Olen kahden ihanan kissan ja yhden suloisen koiran onnellinen omistaja. Kaikki ovat tällä hetkellä kotona turvassa. Vuonna 2015 minulla oli vain yksi kissa, Una, joka putosi kolmannen kerroksen ikkunasta ja katosi.

Kun etsit kadonnutta lemmikkiäsi, älä luovu toivosta, äläkä usko mitä muut sanovat. Monet henkilöt yrittivät minulle sanoa, että kissani on mennyttä ja minun pitäisi päästää irti ja lopettaa etsiminen (erityisesti kun katoamisesta oli kulunut viikko). Yksi jopa oli nähnyt ilmoitukseni ja soitti tarjotakseen minulle kissanpentua, kun oma kissani oli kadonnut..

 


Silvertabby bengali Una 


Karkurit.fi -sivuston ilmoitusmäärät vuonna 2017

Ilmoituksia kadonneista, talteen otetuista ja yksin liikkuneista kissoista ja koirista ja muista eläimistä julkaistiin normaaliin tapaan.  Osa kadottajien, talteenottajien ja havainnontekijöiden laittamista ilmoituksista muokattiin ennen julkaisemista; poistettiin esim. katoamisosoite, lemmikin nimi tms. 

Kadonneita kotiutuneita koiria oli 2230. Luvussa on muutama varastettu koira. Kadonneeksi ilmoitetuista koirista 114 koiraa eli 4,92 % jäi löytymättä. Joukossa saattaa olla jokunen, jota ilmoituksen laittaja ei ole muistanut kotiuttaa.

Karanneeksi ilmoitettuja kissoja sivustolla oli 2110.  Löytymättä jäi 532 kissaa, eli peräti 24 prosenttia kadonneeksi ilmoitetuista. Kaksi Helsingissä varastettua kissaa pääsi takaisin omaan kotiin. Sivustolla on yhä 532 kissan katoamisilmoitus vuodelta 2017.

Kaneja, kilpikonnia, kesylintuja joukossa jokunen hamsterikin, ilmoitettiin kadonneeksi yhteensä 60, joista 21 ei ole merkitty kotiutuneeksi. Kotiuneina on pienlemmikkien lisäksi kaksi minisikaa, kolme hevosta, seitsemän lammasta, neljä kanaa ja kaksi vuohipukkia.

Katoamisohjeita lähetettiin sähköposteina ja tekstiviesteinä lähes 9000.    

Näköhavaintoilmoituksia julkaistiin toista tuhatta. Osa vastaanotettiin puhelimitse.