Juttu-makasiini

Eksyneen ja hylätyn oloinen rusakonpoikanen on lähes aina ihan ok, kunnes ihminen menee ja "pelastaa" sen

 


Rusakko ei menesty vankina

Rusakonpoikasten ruokinnasta on hyvä tietää, että emo käy vain kerran vuorokaudessa syöttämässä poikasensa, jotka on yleensä ripoteltu ympäriinsä, kauaksikin toisistaan poikasten turvallisuuden vuoksi. Emo ei tule syöttämään poikasia jos esim ihminen vahtii poikasta ja on sen lähettyvillä tai käy jatkuvasti katsomassa poikasta. Silloin poikanen menee nopeasti huonoon kuntoon. Emo käy juuri siksi imettämässä vain harvoin, hämärässä ja aivan vaivihkaa, koska sillä ole muuta mahdollisuutta suojata poikasiaan. Ja muistakaa että rusakonpoikanen vieroittuu emosta jo kolmen viikon iässä eli pieni söpö alle nyrkin kokoinenkin yksinäinen rusakonpoikanen ei yleensä koskaan tarvi ihmisen "väliintuloa".

Hannele Mäkinen

Näissä tilanteissa voi siirtää luonnoneläimen 


Kouluttamaton koirakarkuri löytyi koulutettuna

Puolivuotias Jesse James katosi Pielavedellä 21.5.2008, kun se oli jätetty vapaana pihalle perheen toisen, juoksunarussa olleen Jokke-koiran seuraksi.

Kun isäntä meni puolen tunnin päästä ulos, häneen iski kauhu, sillä kumpaakaan koiraa ei näkynyt missään.
Joken juoksunarun klipsu oli irronnut pannasta, Jokke päässyt irti ja koirat oliva lähteneet jonnekin. Isäntä aloitti etsinnät heti. Kun ilta pimeni, isäntä lopetti etsinnän. Jokke tuli aamuyöllä kotiin ilman Jesseä.
Isäntä ei jaksanut odottaa päivän tuloa vaan lähti pimeyteen etsimään Jesseä. Tuloksetta!

Päivät kuluivat, eikä Jesseä näkynyt tai kuulunut. Isännän sisko oli laittanut nettiin katoamisilmoituksia koirasta ja isäntä itse ilmoitteli paikallislehdessä. Myös isännän kaverit osallistuivat etsintöihin ja isännän sisar saapui eräänä viikonloppuna 500 kilometrin päästä miehensä kanssa etsimään Jesseä. He kiertelivät valokuvan kera talosta taloon ja etsivät pitkin metsiä, läheltä ja kaukaa. Kukaan ei vain ollut nähnyt Jesseä.

Isäntään iski pelko, että sudet olisivat vieneet koiran. Alueella oli nimittäin susiakin nähty. Päivät ja viikot vierivät. Isännän valtasi epätoivo.


Koiran valjaat olivat koitua kissan kohtaloksi

Leikattu pieni musta 4-vuotias  tyttökissamme pääsi irti hihnastaan ja katosi Liedon Nautelankosken luona 27.4. 2013. Kadonneen kissan päälle jäivät punaiset pentukoiran valjaat, jotka olivat koitua kissan kohtaloksi karkureissun aikana.

Kissamme Kyllikki Ingegert Isolde Wagner on ollut aiemmin mukanamme useammalla mökillä, jolloin se on ollut viikonkin ulkosalla - käyden sisällä vain syömässä ja useimmiten nukkumassakin.  Pyydystää hiiriä ja päästäisiä.

Kun kissa katosi, kävimme Turusta kahdesti päivässä sen katoamisalueella LIedossa sitä etsimässä.  Jätimme postilaatikkoihin kadonnut ilmoituksia ja ilmoitimme kaksi kertaa Turun tienoo -paikallislehdessä.  Yhden kerran kissasta kerrottiin myös lehden yleisönosastossa.
 



Kissamme ehti olla 9,5 päivää kateissa ennen, kun saimme ratkaisevan havaintosoiton.  Soittaja kertoi, että  kissa oli Liedon Korsusaunan -pihalla.  Syöksyimme heti sinne töistä vapaata ottaneen kuskiksi tulleen ystäväni kanssa.


Koiria ja kissoja salakuljetetaan jatkuvasti ulkomailta

Asiaan kuuluu, että salakuljetetulta lemmikiltä puuttuu lemmikkipassi, jonka myyjä lupaa toimittaa jälkikäteen.



Nenästä vedetty ostaja ei tule ajateleeksi että lemmikki saattaa olla laiton. Joitakin vuosia sitten salakuljetetun lemmikin ostaja "kärähti" joutumatta sen isompiin ikävyyksiin viranomaisten kanssa koska koira oli ehtinyt todistetusti olla Suomessa yli kuusi kuukautta. Se oli saanut kaikki vaaditut rokotukset ja loishäädöt.

-----------------

Koiranpennun ostaneelle Jennille pamahti 8000 euron uhkasakko

Kun helsinkiläinen Jenni osti Venäjällä syntyneen koiranpennun, netissä pentua myynyt venäläisnainen vakuutti tuoneensa pennun Suomeen virallisesti.  Varmuuden vuoksi Jenni vei pennun eläinlääkäriin.  Sen jälkeen alkoi melkoinen ruletti, jossa pääpalkintona oli 8000 euron uhkasakko. Normaalisti eläinlääkäri luottaa asiakkaaseensa. Mikrosirun hyvin harva eläinlääkäri tarkastaa ellei asiakas itse pyydä. Jennin tapauksessa pennun siru tarkastettiin hänen omasta aloitteestaan.


Jennin Misu


Imatran koirien ampumistapauksesta päätös valtakunnansyyttäjävirastolta

Imatralla maanantaina 27. toukokuuta karkuun lähteneet kolme mustavalkoista huskysekoitusta ammuttiin venäläisinä irtokoirina. Koirista oli tehty katoamisilmoitus Imatran löytöeläintarhaan.

Koirista ampumispäätöksen tehnyt poliisi ei selvittänyt oliko löytöeläintarhalla tieto koirista.

Valtakunnansyyttäjä: Koirien omistaja tai kukaan muukaan ei ilmoittanut hätäkeskukseen karanneista lemmikkikoirista. Poliisi ei ole tiennyt, että kyse oli karanneista koirista. Koirien ulkonäkö tai käyttäytyminen ei viitannutlemmikkikoiraan. Koirilla ei ollut pantoja tai muuta tunnistetta, joka olisi erottanut koiratkulkukoirista. Myöskään koirien käyttäytyminen ei poikennut kulkukoirista: koirat liikkuivat holtittomasti, eivätkä ne antaneet ottaa itseään kiinni.”

Ilmeisesti valtakunnansyyttäjävirastossa ei tiedetä, ettei karkureista kuulu ilmoittaa hätänumeroon kuin silloin, jos ne liikkuvat moottoritiellä tai siihen verrattavissa olevalla vilkasliikenteisellä tiellä.

Läheskään kaikki karanneet koirat eivät anna kiinni. Osa pitää loukuttaa. Yrittikö näitä ammutuksi tuomittuja koiria joku houkutella kiinni?

Ei ole ihme, jos ”koirat liikkuivat holtittomasti” Todennäköisesti ne olivat lähtenet etsimään emänräänsä, jonka luokse ne olisivat tiistaina päässeet.


Sokea collie pääsi kotiin


10-vuotias sokea collie Oliver.

Kärkölässä katosi 11.01.2012 kotipihalta 10-vuotias sokea collie Oliver, kun toinen koira puri sitä.

Ensimmäisen viikon aikana tuli jokunen havainto. Paikalla kävi etsijäkoira Uudeltamaalta ja Oliveria etsittiin myös kaverikoirilla, joita kotona on kahdeksan kappaletta. Oliveria ei kuitenkaan  löydetty.

Yhdentoista etsintäpäivän jälkeen uros löytyi  suon takaa vanhasta ladosta vajaan kymmenen kilometrin päästä kotoa. Noin kilometrin päässä ladosta asuvat veljekset olivat kuulleet ladon suunnasta kovaa koiran haukuntaa.
- Veljes kävi katsomassa mistä haukku kuuluu, mutta ei löytänyt koiraa, kertoo Oliverin omistaja.
- Kun haukunta alkoi uudelleen, toinen veljeni löysi Ollin ja soitti meille, että se oli elossa, mutta ei pääsdyt kävelemään. Kun pääsimme paikalle, oli Oliver jo kannettu pois ladolta.
 
Oliverin takajaloissa oli paha tulehdus. Se käytettiin eläinlääkärillä ja meni toipumisajaksi omistajan tyttären hoiviin

Tammikuun 24. päivänä omistaja viestitti, että potilas oli hyvää vauhtia toipumassa. Lääkäriltä oli saatu lohduttava tieto, ettei pahemmin tulehtunutta jalkaa tarvitse amputoida.  

 

Teksti Maija Ankkuri


Lämmin sää saa käärmeet liikkeelle

Kuuma sää on saanut käärmeet liikekannalle. Kyy liikkuu jopa kilometrin päässä talvehtimispaikastaan.  Kyyn purema ei ole tervetullut sen paremmin ihmiselle kuin lemmikkieläimellekään. Vapaana liikkuva kissa saattaa joutua jopa useiden kyiden puremien kohteeksi, etenkin jos kissa on nuori ja kokematon, eikä osaa pitää varaansa.

Myös liian utelias koira joutuu helposti kyyn puremaksi. Kuumana syyskuun päivänä 2009 kyy pääsi puraisemaan vasta synnyttänyttä emäkoiraa.  Pennut olivat jonkin aikaa keinomaidolla.  Emä yritettiin kuntouttuu nopeasti, joten sille annettiin kortisonia. Määrästä ei tietoa, mutta emäkoirassa todettiin myöhemmin munuaisvika.

Kyiden välttämiseksi kannattaa hankkiutua eroon pihalla olevista risukasoista sekä lauta- ja puupinoista. Oma maatiaiskissani Sokeri väisteli eräänä kuumana syyskuun päivänä vanhempieni mökin pihalla jotain.  Kissa hyppi ja pomppi, kun näin lähdin kauppareissulle.  Mieleeni ei vahingossakaan juolahtanut, että pihalla voisi olla kyykäärmeitä. 

Kun tulin takaisin oli vanhempieni autotallin edessä kuollut kyy. Naapurinpoika huuteli "Sokru tappoi kyyn".  Mökkipaikkakunnalla sokeria sanotaan sokruksi. Kissani nimi oli Sokeri. (Urhea kissani eli lähes 16-vuotiaaksi. Ensin sille tuli kilpirauhasen liikatoiminta ja pari vuotta myöhemmin vaikea maksatulehdus, joka oli sen menoksi).


Koiran pitää leimautua uuteen omistajaan

Jos näyttää siltä, ettei uudesta kodista karannutta koiraa saada kiinni, lähtee vastuuntuntoinen kasvattaja tai koiran entinen omistaja hätiin. Rescuekoiran karattua omistajaa auttaa koiran maahan tuomut yhdistys.

Turusta Mäntsälään myytyä koiraa kävi ex-omistaja etsimässä kolmasti. Matka on ees taas noin 400 km, mutta kun moneen kertaan ajaa, kilometrejä kertyy.

Kun koira oli aina vaan karkuteillä, soitin uudelle omistajlle kuullakseni, että koira oli paennut aina, kun entinen omistaja oli kutsunut sitä, vaikka mukana oli ollut tuttu kaverikoira. Uusi ja entinen omistaja olivat luulleet, että tuttu ihminen saa huudella karkurikoiraa. Kun se väärinkäsitys oikaistiin, koira antautui ex-omistajan seuraavalla käynnillä. Sen koommin se ei ole päässyt karkuun.

Koirasusi Vicky vaihtoi paikkakuntaa

Kun koirasusi Vicky karkasi Kotkassa uudesta kodista, kasvattaja kävi monasti sitä kaverikoiran kanssa etsimässä.  Kasvattaja ajeli autolla ympäriinsä ja hyppäs aina autosta kaverikoiran kanssa, kun Vicky oli näköpiirissä. Kerran Vicky oli uinut saareen ja Kotkassa silloista löytöeläintarhaa pitänyt rouva oli lähettänyt miehensä viemään sille ruokaa. Koira oli ottanut hatkat heti, kun vene oli kolahtanut saaren rantaan ja uinut pois.


Ransu karkasi hoitopaikasta


Ransu ennen karkureissua.

Ennen perheemme viikon lomamatkaa Kyprokselle, veimme vuoden ikäisen coton de tuléar -uroskoiramme Ransun netistä löytämäämme häkittömään koirahoitolaan saarelle, joka sijaitsee n. 75 km päässä kotikaupungistamme Turusta.

Kolmantena matkapäivänämme saimme hoitolasta ensimmäisen tekstiviestin, jossa kerrottiin, että koiramme oli päässyt karkuun 17.6. Se oli ehtinyt olla hoitolassa vain yhden vuorokauden. Tekstiviestin mukaan koira oli ollut hoitolassa koko ajan paniikissa. Kuitenkaan ei hoitolasta oltu otettu yhteyttä kirjallisessa sopimuksessa ilmoittamaamme varahoitopaikkaan.

Soitin Kyprokselta ystävällemme, joka lähti vielä samana päivänä saareen kaverikoiran kanssa. Ystävä saikin havainnon etäällä juosseesta Ransusta. Seuraavina päivinä saimme koirahoitolasta viestejä näköhavainnoista mm. hoitolan pihalta. Ystävät kävivät toistamiseen etsimässä koiraamme kaverikoiran kanssa, mutta tuloksetta.


Karkuri löytyi 80 kilometrin päästä

Kolme kuukautta kateissa olleen staffiuroksen omistaja sai yllättävän puhelun. Soittaja kertoi nähneensä Lempäälästä kadonneen koiran 80 kilometrin päässä Kanta-Hämeessä. Leikattu kymmenvuotias staffiuros Bablo oli kadonnut kotipihaltaan joulukuussa Lempäälässä. Seuraavana aamuna karkurista saatiin havainto Lempäälän Piipontieltä, mutta se ei ollut enää havaintopaikalla, kun omistajat menivät sinne.

Bablon kuvallinen katoamisilmoitus oli ollut Karkurit.fi -sivuilla melkein kolme kuukautta, kun omistaja sai Kanta-Hämeestä puhelun. Soittaja oli nähnyt Bablon näköisen koiran äidillä ja tämän pikkupojalla. Koiran nähnyt henkilö oli täysin vakuuttunut siitä, että koira oli Bablo. Hän oli selaillut Karkurit.fi sivuston kadonneita koiria ja oli tunnistanut kuonosta harmaantuneen uroksen valokuvasta.

Aamulla Bablon omistaja kävi Lempäälän poliisiasemalle tekemässä rikosilmoituksen ja ajoi sen jälkeen havaintopaikkakunnalle. Perillä hän päätti katsella hieman ympärilleen ennen kuin menisi poliisiasemalle. Sattumoisin hän näki autonsa ikkunasta, kuinka tuntematon naishenkilö ulkoilutti hänen kadonnutta koiraansa pikkupojan kanssa. Omistaja soitti hätänumeroon ja kertoi lyhyesti koiravarkaudesta ja että hän oli nähnyt koiraansa talutettavan. Hätänumerosta luvattiin, että poliisi soittaa hetken kuluttua. Kun poliisi soitti, omistajaa neuvottiin seuraamaan autolla koirantaluttajia. Omistaja noudatti neuvoa.