Juttu-makasiini

Meneekö sormi suuhun, kun vastaan tulee karkurikoira? Jyrillä ei mennyt, vaikka hän ei olekaan ”koiraihminen”

Jyri pyöräili eräänä elokuisena aamuna Espoon Friisilässä kotiin esikoulusta, jonne hän oli juuri vienyt poikansa, kun vastaan käveli vilkkaasti liikennöidyn Kuitinmäentien suuntaisella kevytliikenneväylällä irtokoira.

Koiran takana kulki mies ja nainen.
- Ajattelin että koira oli heidän, kunnes pariskunta jatkoikin matkaansa ja koira jäi yksin, muistelee Jyri.
- Huolestuin. En ole koiraihminen, enkä tiennyt miten olisin voinut estää koiraa menemästä ajotielle.  Sitten huomasin, että koira lähti ylittämään nelikaistaista tietä. 


Minne suunnistaisin

Jyri googlasi äkkiä puhelimellaan ”koira karannut”, sai esille Karkurit.fi -sivuston ja soitti irtokoirasta sivuston neuvontanumeroon.
- Koira oli jo menossa kohti Länsiväylää. Puhelimeen vastannut henkilö sanoi, ettei koiraa saa huudella ja selitti, että se ei pysähdy eikä tule luo huutamalla vaan menee päinvastoin kauemmaksi ja voi jopa pelästyä. Koska koira oli menossa moottoritielle, minun käskettiin soittaa 112. 


Pienen löytökoiran onnellinen kotiinpaluu



Vuosi taisi olla 2004, kun Helsingissä karkasi yhtenä iltana suloinen rescuekoira. Tässä Rikun karkureissu omistajan itsensä kertomana.

Riku tuotiin meille Viljandista maanantai-iltana. Se oli laiha ja arka, ja se pelkäsi ihmistä, olihan se viettänyt elämänsä ensimmäiset puolitoista vuotta autiotalossa suuren koiralauman kanssa. Riku ei ehtinyt olla Helsingin kodissamme viikkoakaan, kun se jo sunnuntaina livahti piha-aitamme alitse vapauteen.

Lähdimme hädissämme Rikun perään, vaikka hyvin tiesimme, ettemme sitä sillä tavalla saisi kiinni. Vastaamme tuli koiranulkoiluttaja, joka oli nähnyt Rikun juosseen vilkasliikenteiselle kehä I:lle, jossa se oli täpärästi selvinnyt autojen välistä pellolle. Sen jälkeen Riku oli piilotellut rakentamattomalla tontilla. Sieltä se oli sännännyt paniikissa metsään, kun hyvää tarkoittaneet pikkutytöt olivat lähteneet ajamaan sitä takaa.

Olimme epätoivoisia. Emme uskoneet, että Riku olisi ehtinyt kiintyä meihin kuudessa päivässä. Se ei ollut astunut tassuillaan Suomen kamaralla muualla kuin omalla tontillamme, joten miten ihmeessä se löytäisi takaisin kotiin, jos nyt ylipäätään edes haluasi tulla takaisin?


Fleksitalutin ja koira - vaarallinen yhdistelmä

Fleksitalutin miellyttää monia, etenkin pienten koirien omistajia, koska ulkoiluttaja pystyy antamaan koiralle liikkumavapautta enemmän kuin koiran ollessa kiinni normaalissa hihnataluttimessa.  Vaikka fleksitalutin helpottaa koiran ulkoiluttamista, se on sekä isolle että pienelle koiralle vaarallisempi kuin tavallinen talutushihna. Kun iso koira on pitkässä flexissä, on tekemätön paikka jos koira päättää läheä rynnimään.

Fleksi vaatii koiran taluttajalta kaiken huomion ja tarkkuuden liikuttiinpa sitten missä tahansa.  Kävely-pyörätiellä fleksissä kulkeva koira on vaarassa joutua pyörätien puolelle ja jäädä pyörän yliajamaksi. Toki tämä vaara on myös tavallisessa talutinhihnassa kulkevalla koiralla, ellei taluttaja ole tarkkana. Ellei fleksinarua pidetä riittävän lyhyenä, ulottuu narun varassa oleva koira jopa ajotielle saakka. 

Fleksissä ollut koira puri

Turussa puri perjantain 11.10. ja lauantain 12.10. välisenä yönä saksanpaimenkoira taksista ulos astunutta naista pakaraan ja selkään. Koira poistui omistajansa kanssa paikalta.  Hyökkäyksen kohteeksi joutunut nainen ja hänen seurassaan ollut nainen hälyttivät paikalle poliisin. Naiset kertoivat poliisille, että koira oli ollut irti.

Naista purreen saksanpaimenkoiran omistaja ilmoittautui myöhemmin poliisille. Hänen mukaansa koira ei ollut ollut irti, vaan kytkettynä fleksitaluttimeen. (Lähde Turun Sanomat)


Fannin pakoreissu kesti 363 päivää

Karkasi Porista Hämeenkyröön. 

Piskuinen orpo, vasta Suomeen muuttanut Fanni lähti karkureissulle Porista. Fannista ei kuulunut kuukausiin mirään. Lopulta pikkukoira ilmestyi Hämeenkyröön, jossa sitä ruokkinut perhe haaveili saavansa sen omakseen.

Välimatka Porista Hämeenkyröön on noin 100 km. Fannin olinpaikka paljastui nartun Suomeen tuoneelle rescueyhdistykselle vasta, kun Tampereella asuva "koiraihminen" kuuli ystävältään, että Hämeenkyrössä liikuskeli pieni, ihmistä karttava koira.

Fanni koki vuoden 2011 kevättalvella ison elämänmuutoksen. Ensin sen kasvattaja menehtyi ja muutamaa kuukautta myöhemmin


Fanni karkureissun jälkeen.


Löytöeläimet etsivät koteja

 Nurmijärven Uutisissa 26.1.19  sivun 4 alalaidssa kerrotaan Nurmijärven Ilvesvuoren luota löytyneestä kissasta. Kissa on toimitettu Hyvinkään esyn Kytäjän kissataloon, josta luovutetaan uusiin koteihin löytökissoja, joita omistaja ei ole kysynyt määräaikaan mennessä. Samassa artikkelissa kerrotaan viime vuonna kadonneista ja löytyneista lemmikeistä.

Kaikista Suomen löytöeläintarhoista voi tiedustella uutta kotia etsiviä löytöeläimiä.


Pentuiässä karannut leikkaamaton Pasi-kissa oli viisi vuotta kateissa. Oikea omistaja löytyi rekisteröidyn mikrosirun ansioista

Ulvilalaisen omakotitalon terassilla alkoi loppuvuodesta 2018 vierailla tumma, isokokoinen, nälkäinen kissa. Kun omistajaa ei tavoitettu havaintoilmoituksella, kissaa ruokkinut Heidi Luotola löysi siltä mikrosirun jolloin selvisi, että kissa oli karannut viisi vuotta sitten Ulvilassa.

Kun ulvilalaisen omakotitalon emäntä Heidi Luotola meni  kotinsa terassille marraskuisena yönä pihavalon sytyttyä, hän näki pihalla isokokoisen tumman kissan. Omakotialueella liikkui toisinaan vapaita kissoja, mutta sitä kissaa hän ei ollut nähnyt aikaisemmin. Koska kissa ei antanut kiinni, Heidi haki sille sisältä kissanruokaa, jota hänellä eläinsuojelutyötä tekevänä on aina kotona. Isokokoisen kissan vierailu ei jäänyt vain yhteen kertaan. Kissa ilmestyi Heidin terassille vielä muutamia kertoja myöhemminkin. Oliko se karannut vai päästikö joku sen öisin jaloittelemaan? Jos ulkovalo syttyi yöllä palamaan, Heidi arvasi, että iso kissa oli tullut taas pistäytymään.


Pasilla on hyvät ruokahalut


Keskikorvantulehdus ei ottanut parantuakseen

Tämä aihe on tärkeä, vaikkakaan ei liity mitenkään kadonneisiin lemmikkeihin.

Koiran korvatulehduksen paraneminen saattaa kestää. Kun Roope-koira sairastui, osui eläinlääkärin diagnoosi heti oikeaan. Sen virheen lääkäri kuitenkin teki, että antibiottikuuri osoittautui aivan liian lyhyeksi.

En ollut koskaan ennen törmännyt koiran keskikorvatulehdukseen. Eräänä keväisenä aamuna ei Roope koiralleni kelvannut ruoka, ja se piti päätään vinossa. Kun meidän oli tarkoitus mennä pihlle, oopen jalat eivät kantaneet. Laitoin sille tvaljaa ja puoliksi kannoin sen ulos. Tein Roopen sairastamisesta seuraavat muistiinpanot:

24.03.2011


Poju on sosiaalinen koirasusi, jota koko perhe rakastaa

Viime päivien kohu koirasusista on saattanut antaa sellaisen kuvan, että koirasusi olisi lemmikkinä jotenkin vaikeasti hallittava ja hankala.  Haastattelin joitakin vuosia sitten tuusulalaista koirasudenomistajaa Anne Kjeliniä, joka ei ole koskaan katunut koirasusihankintaansa.

Keski-uusimaalaiseen Kjelinin perheeseen otettiin kahdeksan vuotta sitten koeajalle alle vuoden ikäinen koirasusiuros Poju. Kjelineillä oli ennestään kaksi chihuahuaa ja iäkäs saksanpaimenkoiranarttu. Koeajan päätyttyä perhe päätti pitää Pojun.

Uuden tulokkaan suhteen oli alussa kuljetusvaikeuksia. Vaikka kasvattaja oli kuljettanut urosta jatkuvasti autossa, ei sitä saatu


Poju pentuna


Etsijäkoiratoiminnan alkuvaiheet ja myöhemmin perustetut etsijäkoirayhdistykset

Suomen etsijäkoiratoiminta alkoi siitä, kun opettaja Marja Huovila vuonna 1996 huomasi, että hänen piskuisella norwichinterrierillään Jorilla oli luontainen kyky löytää kadonneita koiria.
 

Marja Huovila ja pelastuskoiraohjaaja Inkeri Palmroth kehittivät vuoden verran etsijäkoirien koulutusmenetelmiä. Koekoirina toimivat ihmisetsinnästä eläkkeelle jäänyt lakelandinterrieri Stella sekä Jori ja schapendoes-pyreneittenpaimenkoira Nasu. Myös Marjan Nasu oppi siinä sivussa etsijäkoiraksi.

Kennelliitto myönsi etsijäkoira Jorille kunniamaininnan ansiokkaasta koiranetsinnästä.

ETSIJÄKOIRAYHDISTYKSET

Helsinkiin perustettiin vuonna 2002 Marja Huovilan aloitteesta Suomen ensimmäinen etsijäkoirayhdistys Koiraetsijät ry., jonka ensimmäiseksi puheenjohtajaksi Marja Huovila valittiin. Muita perustajajäseniä olivat muun muassa Christina Kittelä, Anne Puurunen-Swift, Virve Keravuori ja Inkeri Palmroth.   


Suomen Löytöeläinavun kouluttama
etsijäkoira Sussu


Vuoden 2018 Karkurit.fi – sivuston kadonneet ja löytyneet

Suomen Löytöeläinapu ry:n Karkurit.fi – sivustolla vuonna 2018 kadonneeksi ilmoitetuista 2184 koirasta löydettiin 1985. Kissoja vuonna 2018 ilmoitettiin kadonneeksi 2283. Niistä noin neljäsosaa, eli 555 kissaa kaivattiin vielä vuoden 2019 tammikuun puolivälissä yhä kotiin.

Tammikuu 2019 puolivälissä viime vuoden koirkarkureista oli edelleen löytämättä 134 koiraa, eli 6,14 prosenttia kaikista kadonneista.
Karkuteille lähteneitä koiria ja kissoja varastetaan ilman, että omistaja osaa edes epäillä varkautta.Joka vuosi omistajat ilmoittavat myös koiriaan varastetun. Viime vuonna varastetuista yhä 14 on kateissa. Ne on eittämättä myyty sellaisille, jotka eivät välitä mistä koira on hankittu, kunhan hinta on edullinen

Varastetun koiran / kissan omistajan ei tarvitse välttää eläinlääkärikäyntejä, koska eläinpotilaan mikrosiru kirjataan ainoastaan eläinlääkäriaseman omaan tiedostoon. Syynä on ajanpuute ja se, että eäinlääkäriasemilla luotetaan asiakkaisiin, eikä vastaanottoapulaisilla ole aikaa selvittää, onko uusi potilas laillisesti hankittu vai löytyykö siitä varkausilmoitus kenties Karkurit.fi :stä, jossa varastettuja kissoja on muutamia ja koiria yli 30 .