Viisi rescuekarkuria

Keskiviikkona 4. lokakuuta vietettiin maailman eläinten päivää, jolla voi tapauksesta riippuen olla erilaisia merkityksiä.

Suomessa on paljon rescuekoiria, joista osa ei ole koskaan ennen pelastumistaan elänyt ihmisen kanssa.  Harvaa poikkeusta lukuun ottamatta mikä tahansa koira karkaa uudesta kodista tai oudosta hoitopaikasta, ellei sen kanssa pidä varaansa. Miksi ei siis rescuekoirakin karkaisi!

Monasti koira, joka joutuu taistelemaan kaiken aikaa olemassaolostaan, ja väistelemään ihmisten kaltoinkohtelua, saattaa olla hyvin arka. Kun se sopeutuu ja leimautuu uuteen kotiin, arkuus vähenee ja se alkaa luottaa ihmiseen.

Vuonna 2004 Helsingissä lähti livohkaan pieni uroskoira, joka oli asunut ladossa. Pieni Riku oli ehtinyt olla uudessa kodissan vasta kuusi päivää, kun se karkasi omakotitalon aidan alta. Havaintoja pikku karkurista saatiin Kehä ykköseltä. Kiitollinen perhe sai karkurinsa takaisin usean tunnin etsinnän tuloksena. Omistaja kertoo Rikun karkureissusta ja etsimisestä.

Uroskoira karkasi Iitistä ja putosi jäihin Ruotsinpyhtäällä. Karkuri pelastui ja loukutettiin.

Virosta Suomen Poriin uutta kotia etsimään tuotu, orvoksi jäänyt piskuinen Fanni karkasi jo ensimmäisenä Suomenpäivänään. Kuukausiin ei Fannista kuulunut mitään. Luultiin, että se ei ollut enää elossakaan ja Fannin tapaus siirrettiin enkelikoriin. Fanni elää tänän päivänä onnellisena Porissa.

Nurmijärvellä asuvat Varja ja Luka ovat melkoinen pari. Molemmat ovat rescuekoiria Viipurista. Varja ei karkaile, eikä Lukakaan enää. Lukan ensimmäinen joulu uudessa kodissa meni vähän enemmän kuin pieleen.

Omistaja laittoi uuden koiransa eläinlääkäriaseman parkkipaikalla auton takapenkille, sulki takaoven ja avasi etuoven. Mitä teki vasta kaksi viikkoa uudessa kodissaan ollut rescuekoira Wendy? Hyppäsi takapenkiltä ohjaajan paikalle ja karkasi ennen kuin uusi emäntä ehti sulkea oven. Omistaja sai varmalta taholta etsintäapua. Wendy selvisi noin kuukauden kestäneeltä karkureissulta ehjänä.