Wilin kujanjuoksusta yli kolme vuotta

Valkoinenpaimenkoiranarttu Willow, kutsumanimeltään Wili, lopetettiin vastoin omistajan tahtoa koiran oltua seitsemän viikkoa karkuteillä ja selvittyä reissusta ehjin nahoin. 

Omistajan tahdolla ei ollut mitään merkitystä.  Eläinlääkärikään ei kysynyt omistajalta, saako koiran lopettaa. Hän teki suomenruotsalaiselle omistajalle kompakysymyksen, saavatko naiset päättää, saako koiran lopettaa. Omistaja oli juuri yhdelle näistä naisista kertonut todistajan kuullen, että hän haluaa Wilin kotiin.  Kyseinen nainen lähti toiseen huoneeseen, eläinlääkäri oli antanut omistajan ymmärtää tutkivansa koiran. Hän ei tutkinut vaan lopetti sen saman tien, koska naiset niin päättivät. 

Wilistä lisää Kokemuksella Karkurit.fi -kirjassa.  Ohessa syyttäjälle lähtenyt kantelu Wilin aiheettomasta lopettamisesta.


Wili lähti karkuun Sipoossa uudesta kodista.
Se kävi karkureissullaan
Helsingissä asti ja selvisi elossa
seitsemän viikkoa ennen kuin avuntarjoajat
päättivät, että se lopetetaan.

 

 

Syyttäjälle kantelu

Koiransa luvatonta lopettamista surrut omistaja palkkasi asianajajan tekemään lopetuksesta kantelun syyttäjälle, koska tapausta tutkinut poliisi heitti kintaan naulaan. Kantelun teksti noudattaa alkuperäistä. Siitä on poistettu ainoastaa pari lyhyttä kappaletta, joissa oli toistoa. Nettilehteen Wilin lopetuksesta omalla nimellään kaksi haastattelua antaneen Kareen nimi on säilytetty. Syyttäjän nimeämä kuulustelija lopetti kuulustelun kesken. Lopetetun koiran omistajan todistajaa ei kuulustellut sen paremmin poliisi kuin syyttäjäkään.

Vaatimukset:    1. Syyttäjän on määrättävä aloitettavaksi esitutkinta jäljempänä kantelun perusteluissa selostetussa asiassa. 

Perustelut:    Selostus asiasta

    I K------- (jälj. K------) on tehnyt tutkintapyynnön 9.9.2014 poliisille koskien asiaa, joka liittyy menettelyyn hänen kadonneen ja sittemmin eläinlääkärissä lopetetun koiran suhteen. Asian tutkinta on päätetty 27.10.2014 annetulla päätöksellä.

Asiassa on kyse siitä, että I-M K (omistaja) on oli ostanut noin vuoden ikäisen valkoisen paimenkoiranaaraan, ”Willown”, 3.7.2014. Kaupantekopäivää seuranneena päivänä 4.7.2014 koira karkasi omistajan pihalta. Omistaja etsi koiraa ja sai tietoonsa, että koirasta oli tehty havaintoja mm. Sipoon, Helsingin ja Vantaan alueella. Koira löytyi lopulta Pornaisista kunnan keskustasta 24.8.2014 kello 23.30 aikoihin. Koiran löytäjinä olivat Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen Anette Kare sekä poliisi J------- T-------. Kare ja T-------- olivat etsineet parin viikon ajan K------nin koiraa Kareen otettua yhteyttä omistajan miesystävään. Kare ja T------ ottivat koiran kiinni Domosedan-geelin avulla, joka on rauhoittava aine. Kare ja T------- toimittivat koiran Porvoon eläinlääkäripäivystykseen häkissä. 

Poliisi on virheellisesti tutkinnan päättämistä koskevassa päätöksessään todennut, että saatujen selvitysten perusteella asiassa ei ole ollut syytä epäillä esitutkintalain 3 luvun 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla rikosta tapahtuneen. 

    Miksi asiassa on syytä epäillä rikosta?

    Eläinlääkärikäynnistä on olemassa kaksi potilaskertomusta, jotka ovat päivätty 25.8.2014. 

    Toisessa, laajemmassa potilaskertomuksessa on käyty läpi eläinlääkäri K:n koirasta tekemiä havaintoja. Potilaskertomuksen mukaan koiralla on ollut toisessa etutassun pohjassa paiseelta vaikuttava muutos. Koira on ollut hoikassa kunnossa ja sillä on ollut ulkoloisia sekä koira on ollut elimistöltään kuivunut. Olennaista on, että potilaskertomuksessa on todettu myös, että ”Löydösten perusteella ei ole syytä lopettaa koiraa eläinsuojelullisista syistä”. Koirassa ei ole ilmennyt siis mitään sellaista eläinsuojelullista tarvetta, jonka vuoksi se olisi tullut lopettaa. 

Eläinlääkäri on lausunnosta ilmenevällä tavalla päätynyt havainnoissaan siihen, että koirassa ei ole ilmennyt mitään eläinsuojelullista syytä lopettamiselle. Tästä huolimatta hän on päätynyt suorittamaan eutanasian koiralle. 

    Olennaista asiassa ovat tekohetken olosuhteet. Ensinnäkin kyseisessä tilanteessa koiraa ei ole tuotu eläinlääkäripäivystykseen omistajan vaan kahden ulkopuolisen henkilön toimesta. Lähtökohta on, että irtaimen esineen – tässä tilanteessa koiran – omistajalla on määräysvalta esineen suhteen. Koiran eläinlääkäriin vieminen on tapahtunut yöaikaan. Omistaja on itse ollut tällöin kotona nukkumassa, kun hänelle on soitettu eläinlääkäriasemalta. Hänet on herätetty kesken yöunien ja koko tilanne on näyttäytynyt hänelle sekavana. Lisäksi omistajan äidinkielenä on ruotsi, minkä vuoksi yöaikaan käyty puhelinkeskustelu niinkin vakavasta asiasta kuin oman lemmikin lopettamisesta ei ole ollut riittävä tapa varmistautua siitä, onko hän todellisuudessa antanut valtuutuksen lopettaa koiransa.

    Arvioitaessa koko tilannetta kokonaisuutena, voidaan pitää selvänä, että kun kyse on niinkin vakavasta ja peruuttamattomasta toimenpiteestä kuin koiran lopettamisesta, olisi eläinlääkäri Ko-----n tullut huolellisemmin varmistua siitä, että kyseessä aidosti on tilanne, jossa omistaja on valtuuttanut T------n ja Kareen päättämään koiran eutanasiasta. Tätä näkemystä tukee myös vahvasti se, että eläinlääkäri Ko----- on tehnyt koirasta havainnot, jonka mukaan se ei ole terveydentilansa puolesta ollut sellaisessa tilassa, että koiran tila vaatisi lopettamista. On katsottava, että asiassa on täytynyt pitää varsin todennäköisenä myös sitä vaihtoehtoa, että omistaja  ei ole todellisuudessa tarkoittanut näissä olosuhteissa lopettaa koiraansa. Tätä johtopäätöstä tukee voimakkaasti jo yleisen elämänkokemuksen perusteella se, että koirassa ei ole ollut mitään sellaista terveydentilaa koskevaa ongelmaa, että sen lopettaminen olisi tarpeen.

    Yöaikaan tapahtuneen, lyhyehkön puhelinkeskustelun perusteella ei tällaisessa tilanteessa voida katsoa selvitetyn riittävästi, että henkilöillä on tosiasiallisesti ollut asianmukainen valtuutus lopettaa koira. Lisäksi on huomioitava, että koiralla ei esimerkiksi ole terveydentilansa puolesta ollut mitään sellaista akuuttia hätää, jonka vuoksi asiaa ei olisi ollut mahdollista selvittää perusteellisemmin ja kiireettömämmin. Eutanasia on suoritettu hätiköidysti ja jättämättä selvittämättä riittävästi se, onko toimenpiteelle olemassa omistajan suostumus vai ei. Koiran sirua ei ole esimerkiksi luettu lainkaan, mistä selviäisi koiran omistajan tiedot. 

Rikoslain 35 luvun 1 §:n mukaan joka oikeudettomasti hävittää tai vahingoittaa toisen omaisuutta, on tuomittava vahingonteosta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. 

    Edellä selostetun perusteella asiassa on syytä epäillä vahingontekoa. Konkolan on tullut pitää olosuhteiden perusteella varsin todennäköisenä sitä vaihtoehtoa, että hänellä ei ole ollut oikeutta koiran lopettamiseen. Koira näyttäytyy laissamme irtaimena esineenä ja tässä tapauksessa kyse on siitä, että Konkolan on tullut pitää edellä kuvatuissa olosuhteissa menettelynsä varsin todennäköisenä seurauksena sitä, että hän on lopettanut vastoin hänellä olevaa oikeutta  koiran eli hävittänyt tässä tapauksessa toisen omaisuutta oikeudettomasti.

    Asiassa on syytä myös selvittää, onko siinä syyllistytty rikoslain 40 luvun 10 §:ssä säädettyyn tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Oheisessa lainkohdassa säädetään: ”Jos virkamies virkaansa toimittaessaan huolimattomuudesta muulla kuin 5 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen, hänet on tuomittava tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta varoitukseen tai sakkoon.”

    Eläinlääkäreitä sääntelee laki eläinlääkärinammatin harjoittamisesta. Kyseisen lain 13 §:n nojalla eläinlääkärinammatin harjoittajan ammattitoiminnan päämääränä on eläinten terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, sairauksien ehkäiseminen, parantaminen ja kärsimysten lievittäminen. Lainkohdassa lisäksi todetaan, että eläinlääkärinammatin harjoittajan on ammattitoiminnassaan sovellettava yleisesti hyväksyttyjä ja kokemusperäisiä perusteltuja menettelytapoja koulutuksensa mukaisesti. 

    Edellä kerrotun perusteella asiassa on syytä epäillä, ettei menettely ole ollut eläinlääkäreitä koskevan sääntelyn mukaista. 

    Olennaista asiassa on myös selvittää Kareen ja T------n menettelyjen rikosoikeudellinen arviointi. Omistja on oli ilmoittanut puhelimessa T------le, että koiran saa lopettaa vain siinä tapauksessa, että se on hyvin sairas. Kuitenkin selvästi tietoisena tästä koiran eli irtaimen esineen omistajan asettamasta ehdosta huolimatta T------- on antanut eläinlääkärin lopettaa koiran. Asiassa on syytä epäillä, että T------- ja Kare ovat myös olleet osallisina rikoslain tarkoittamaan vahingontekoon. 

                                 Helsinki, 16.4.2015

varatuomari LH

Wilin potilaskertomukset