Juttu-makasiini

Ehkäise katoaminen ennalta

Kun koira tai kissa pyrähtää yhtä äkkiä omille teilleen, sen kiinni saamista helpottaa, jos se on opetettu tulemaan kutsusta luokse. Koirille opetetaan luokse tuleminen jo pentuna. Luokse tulon voi opettaa myös muille lemmikeille. Palkinnoksi annetaan makupala tai hetki rapsutusta. Harjoittelu aloitetaan eläimen ollessa virkeä ja motivoitunut.

Päivittäin toistetulla, muutaman minuutin harjoittelulla saa vanhankin eläimen oppimaan uusia asioita. Tärkeää on olla johdonmukainen ja kärsivällinen. Kuten kaikessa eläinten kouluttamisessa, vain onnistumisesta palkitaan, eikä väärästä toiminnasta rangaista. Jos karkaaminen on tapahtunut jo siten, että siitä on kulunut aikaa, ei luoksetulokutsu tehoa. Päinvastoin kutsumisesta voi olla haittaa. 

Omistaja valvoo

Paras henkivakuutus ulkoilevalle eläimelle on mukana kulkeva omistaja. Ulkoiluttaja havaitsee jo ennakolta monet vaaratilanteet.   Lemmikin katoamisen aiheuttaman etsimistyön ja murheen kokenut yrittää kaikin keinoin, ettei joutuisi kokemaan samaa uudelleen.

Ole tarkkana, ettei eläin saa itse avattua ovia, ikkunoita, jne. Kotipihalle yksin jäänyt lemmikki saattaa poistua pihalta tai se voi päätyä varkaan matkaan. Karkaamisvaara on suuri myös silloin, kun  lemmikin kanssa kyläillään tai se on hoitopaikassa tahi uudessa kodissa.  


Koiranpennun ostaneelle uhkasakko

Salakuljetetuksi epäilty koiranpentu käytettiin Virossa, jossa se sai loishäädön ja rokotukset, jotka Suomeen tuotavilta koirilta vaaditaan. 

Espoossa asuva Kristiina osti tuntemattomalta mieheltä chihuahuan ja bolognesen risteytyspennun.  Kaupan jälkeen ei myyjään saanut enää yhteyttä. Pennun myynti-ilmoituksen Kristiina bongasi Keltaisesta Pörssistä.  Kauppa sovittiin puhelimessa. Myyjä vei pennun ostajan kotiin. Kauppahinta oli 400 euroa.

– Pentu oli tosi pieni! Suloinen Toffee-poika, Kristiina kertoo.

Suomea puhunut myyjä, noin 30-kymppinen pitkä, hoikka, tummatukkainen mies, ei osannut kertoa koska pentu oli syntynyt.  Myyjä ei antanut ostajalle koirasta edes minkäänlaista asiakirjaa. Kun Kristiina tiedusteli koska pentu oli syntynyt, mies lupasi ilmoittaa syntymäajan tekstiviestillä.
– Mies kertoi hakeneensa pennun Tikkurilasta ja olevansa Turkuun menossa. Hän poistui kovalla kiireellä. Sen koommin en ole kuullut hänestä, Kristiina harmittelee.
– Hän ei lähettänyt lupaamaansa tekstiviestiä, eikä vastannut soittoihin. Sähköpostiviestit tulivat bumerangina takaisin. 

Mahtoiko Toffeella olla luovutushetkellä edes riittävästi ikää? Kristiina juotti suloiselle tulokkaalle vauvanmaitovastiketta ja syötti penturuokaa.
– Alussa Toffee itki kaiket yöt. Se rauhoittui vasta, kun ostin sille pienen koirien kantolaukun, jossa se nukkui sänkyni jalkopäässä.


Kulkuripoika putosi jäihin

Kausalan Iitistä joulukuussa 2015 uudesta kodista karannut uroskoira eksyi naapurikuntaan. Siellä se putosi avantoon, mutta paikalla sattui olemaan pelastaja.

Saksanpaimenkoiraa muistuttavalla, karkumatkalla olleella uroksella kävi tuuri. Kun se vajosi tammikuun toisen päivän iltana Ruotsinpyhtäällä jäihin, lähistöllä ollut Timo Torvinen tarttui koiraa pannasta ja sai kiskottua sen kuiville.

Koira ei jäänyt kiittelemään pelastajaansa vaan se pakeni jäätä myöten pimeyteen. Kirsi-Marja Johansson-Torvinen soitti Karkurit.fi -neuvontaan, ja kertoi tapahtumasta. Netistä ei löytynyt yhtään tuntomerkkeihin sopinutta Loviisan seudulla kadonneeksi ilmoitettua koiraa.

Koirahavainto laitettiin heti tapahtuman jälkeen nettiin. Lisäksi koirasta ilmoitettiin alueen riistanhoitoyhdistykseen siltä varalta, että se sattuisi osumaan metsästäjien silmiin. Riistamiehiltä lähti välittömästi tekstaritieto yli 260 puhelimeen. Ilta oli sen verran myöhäinen, että löytöeläintarha oli kiinni. Aamulla selvisi, ettei siellä tiedetty mistä koira oli karannut.


Kaneli-kissa etsi käskystä kissakaverinsa

Kissa on älykäs, ja sen hajuaisti on yhtä tarkka kuin koiran. Jotkut kissat osaavat jopa etsiä kaverikissansa, jos sikseen tulee.


Kaneli

Asuimme 5,5 vuotta täysin korvessa. Pihalle rakennettiin kissoille katettu tarha, jotta ne eivät olisi käyneet oravien, lintujen ja vesilintujen pesillä. Syksyn tultua kissat saivat liikkua vapaasti. Ne pysyttelivät yleensä pihapiirissä. Kapea tie oli noin 100 metrin päässä ja syksyllä ja talvella tieliikenne oli lähes olematonta, joten kissoilla oli suht turvallinen elämä. Tosin kerran alueella kierteli maakotka. Silloin kissat pidettiin sisätiloissa.

Kun kissat olivat ulkona vapaana, niillä oli tapana tulla heti kutsusta luo.  Yhtenä syyspäivänä ei Viivi tullutkaan, kun kutsuin sitä. Kaneli tupsahti ulkoportaille ja pyrki sisälle. Sanoin Kanelille murheellisella äänellä, että Viivi on kateissa, hae Viivi.

Jäin seuraamaan ymmärsikö Kaneli pyyntöni ja mitä se tekisi. Se lähti kipittämään takapihalle kurkisti vanhaan  saunarakennukseen, jota käytettiin varastona. Rakennuksessa oli oviaukko ilman ovea ja entinen pesuhuone josta pääsi entiseen löylyhuoneeseen. Kaneli nuuski ovella, mutta ei mennyt sisälle.
 


Pikkukoira pelästyi lenkkeilijää

Etenkin pienet koirat ja pentukoirat pelästyvät herkästi, jos ulkoiluttaessa ohi porhaltaa juokseva ihminen.

Iso koira saattaa reagoida päinvastoin, se ei pelästy, vaan yrittää lähteä juoksijan perään. Jos omistajan ote lipsuu, voivat lenkkeilijän pöksyt olla vaarassa.

Harva koira tykkää siitäkään, että se lykätään monen ventovieraan koiran kanssa samaan aitaukseen. Yleensä aitaukseen lykätty yksinäinen koira tekee parhaansa päästäkseen pois vieraasta koiralaumasta. Pakon edessä se kiipeää vaikka aidan yli. 

Koirat saattavat reagoida myös muissa tilanteissa toisiin koiriin, riistaan, autoihin ja lapsiin. Useita vuosia sitten muuan kääpiöpinseri pääsi omistajiensa mukana Lappiin. Koira kulki vapaana omistajiensa vierellä, kun lauma rippikoululaisia ryntäsi pahaa tarkoittamatta koiraa kohti. Pinseri pelästyi ja lähti pakoon. Se katosi Lapin erämaahan niin, ettei sitä löytynyt koskaan. 

Onnelisesti päättynyt pakoonlähtö, jossa koiran hyvä kunto näytteli merkittävää osaa. 


Kesykania pyydystämässä



Kesykania pyydystämässä

Kyllä se oli huvittava aamu.  Heräsin kun sain soiton, että eräällä asuinalueella loikkii lemmikkikani, eivätkä tiedä, miten sen saisi kiinni.

Ensin kyselin, onko kani pelokas ja juokseeko ympäriinsä ja popsiiko ruohoa ja eteneekö hitaasti... Kuulin, että menee pihasta pihaan ja naapuruston tietojen perusteella on jo muutaman päivän aikana näkynyt pihoissa.

Annoin ohjeita lähestyä kania hitaati ja matalana jutellen ja sitten paita tai takki avuksi, kun ottaa sen kiinni.  Lisäsin, että kiinnioton pitää sitten kerrasta onnistua, muuten kani ei päästä enää lähelle. No, huvittavaa oli se, että kesken puhelun soittaja alko ohjeistaa naapurustoa kovaan ääneen:: "Nyt pitää ottaa iso pressu, lakana tai peitto ja kani pitää kääriä siihen ja..." . Siinä vaiheessa  sanoin soittajalle, että älkää tehkö mitään, lähden ajamaan sinne. Seuratkaa vaan, missä pihassa kani loikkii, niin tulen mun oman houkutinkanini kanssa sinne. Pääsin paikalle vajaassa puolessa tunnissa, tukka pystyssä ja ihan unenpöppörössä. 


Löytöeläimet

Eläinsuojelulain 15 § on jäänyt keskeneräiseksi.  Kuntia pykälä velvoittaa, mutta useimmilla kunnilla ei ole löytöeläimen noutotoimintaa, eikä löytäjää voida pakottaa kuljettamaan eläintä tarhaan.  Ehkä uusi eläinsuojelulaki kattaa aukot, joita nykyisessä on.

Talteenotetut eläimet

Kunnan on huolehdittava alueellaan irrallaan tavattujen ja talteen otettujen koirien ja kissojen sekä muiden vastaavien pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten tilapäisen hoidon järjestämisestä. Talteenotettua eläintä on säilytettävä vähintään 15 päivän ajan, minkä jälkeen kunnalla on oikeus myydä, muutoin luovuttaa tai lopettaa eläin. Kunnalla on oikeus periä eläimen omistajalta tai haltijalta korvaus eläimen talteenotosta, hoidosta ja mahdollisesta lopettamisesta aiheutuneista kustannuksista.


Kissa- ja koiravarkauksista

Rehellisen kissan- ja koiranomistajan on vaikea uskoa, että heidän karannut lemmikkinsä saattaa kiinnostaa varasta.  

Ensimmäinen Karkurit.fi -sivuilla oleva varkaustapaus on niinkin kaukaa kuin elokuulta 2003. Kotipihalta Helsingin Pasilasta livohkaan lähtenyttä collieurosta etsittiin yli kahdeksan kuukautta kunnes selvisi, että iäkäs pariskunta oli varastanut Bondyn.  

Monen monituista koiraa on kuluneina vuosina varastettu, ja osa on jopa saatu takaisin.  Myös kissat, niin maatiaiset ja etenkin rotukissa kelpaavat varkaille. Koska karkurilla on tapana palata karkaamispaikan tuntumaan, ei katoamisilmoituksissa saisi kertoa katoamisosoitetta.  

Miksi sitten ilmoitella lainkaan?  Kun rehellinen, auttamishaluinen ihminen näkee tai saa kiinni karkurin, hän etsii netistä katoamisilmoituksen, ja soittaa kadottajalle.  Eli riittää, kun ilmoituksessa kerrotaan katoamiskunta, kuva ja puhelinnumero.  Jos paikkakunta on iso, voidaan ilmoittaa myös seutu. Esimerkiksi Espoo, Soukka tai Helsinki Töölö.  Rotukissan rotua ei kerrota, eikä tavallinen bongaaja tee mitään silläkään tiedolla onko karkurilla siru

Outo pariskunta 

Helsinkiläisen Bondyn varasti huijaripariskunta. Kun Tampereen Hallilassa asuva Johanna etsiskeli kahdeksan kuukauden ikäistä


Koiranetsintämenetelmien kehittäjät


Suomen ensimmäinen etsijäkoira oli norwichinterrieri Jori..

Opettaja Marja Huovila on jättänyt Suomen koiranetsintätoimintaan painavan kädenjälkensä. Marja Huovila huomasi 1990-luvulla, että hänen piskuisella norwichinterrieriuroksellaan Jorilla oli luontainen taito löytää kadonneita koiria. Kesällä 2004 Marja keksi ikäänkuin vahingossa, että kadonnutta koiraa voidaan houkutella makkaraa tai lihaa grillaamalla.  Menetelmä on käytössä tänäkin päivänä.

Kun Marja parin koirankatoamistapauksen jälkeen tajusi, miten ainutlaatuinen koira Jori oli, alkoi hän ystävänsä  Inkeri Palmrothin kanssa kehittää Jorin koiranetsintäkykyjä. Kouluttajakaverikseen Marja sai pelastuskoiraharrastajan Inkeri Palmrothin. Naiset ottivat koiranetsintämetoeihin mallia poliisikoirien hajutunnistusmenetelmästä sekä metsästyskoirien, pelastuskoirien ja miinakoirien koulutuksesta.

Alkuvaiheessa naiset treenasivat viikottain Jorin, pyreneittenpaimenkoira-shapendeusuroksen Nasun sekä lakelandinterrierin Stellan kanssa.


Havaintoilmoittelu ja porukkaetsintä

Kun oma lemmikki on karkuteillä, ei saatuja näköhavaintoja voi ilmoitella julkisesti. Niitä ei myöskään kannata kertoa kaverille, joka laittaa havainnot nettiin.  Myös isolla joukolla etsiminen voi olla haitallista.

Netissä käy kaikenlaista väkeä. Miksi oman karkurin havaintotietoja ei sitten saisi ilmoitella siellä? Tietenkin jokainen saa kirjoitella mitä haluaa omista eläimistään. Miksi ei kutenkaan ole suotavaa laittaa oman karkurin näköhavaintoja nettiin tai kutsua alueelle ihmisiä tarkkoine silmineen?  Kaikki eivät usko havaintotiedon yhteyteen postattua "älä huutele" ja "koiraa ei saa lähestyä" kieltoja. Koiria myös varastetaan karkureissulta.

Jos karanneesta koirasta saatuja havaintoja ilmoitellaan netissä toiveena saada lisähavaintoja, ilmoittelusta voi olla niin paljon haittaa, ettei koiraa saada koskaan kotiin. Viisainta on kiirehtiä itse havaintopaikalle ja toimia ohjeiden mukaan.  Niitä löytyy tältäkin sivustolta.

Silloinkin, kun karkuria etsitään isolla joukolla, se voi paeta hyvinkin kauas. "Liian monta kokkia, tulee huono soppa", on tapana sanoa.

Karkuteillä oleva koira on varpaillaan ja vaistoaa, jos alueelle menee vieraita ihmisiä karkurin nähdäkseen. Vaikka koira olisi karannut vieraalla seudulla, se ei lähde ensi päivinä kovin pitkälle, ellei sitä häiritä toistuvasti liikaa. Moni karkuri on loukutettu jopa karkaamispaikalle.