Juttu-makasiini

Otteita karkurikirjasta

P E L Ä S T Y M I N E N

Varja karkautti ja hälytti      

Luka oli ollut uudessa kodissa Nurmijärvellä kaksi viikkoa, kun se pelästyi ja lähti karkureissulle. Uusi narttukaveri Varja ei ollut Lukan karkaamisesta moksiskaan, mutta kun karkuri ilmestyi pihalle, haki Varja emännän hätiin.

Kun nurmijärveläinen Manna Parkkonen antoi Lukalle kodin, oli tiedossa, että uros oli karannut sijoituspaikastaan kaksi kertaa. Ainakin toisella kerralla se oli juoksennellut Kehä kolmosella.
- En tiedä kuinka arka, vasta Viipurista tullut Luka oli väliaikaisessa hoitopaikassa ollessaan osannut keplotella ovet auki, mutta jotenkin se oli onnistunut, pohtii Manna.


Varja ja Luka

Parkkosille muutettuaan uros ei availlut ovia, mutta tuore kaverikoira Varja tavallaan karkautti Lukan tahtomattaan.
- Varjalla on tapana juosta kotipihalta pikkutielle ja palata takaisin pihalle. Jouluaaton aattona 2012 Varja teki taas juoksuharjoituksia. Kun huusin Varjaa, hihnassa ollut Luka pelästyi.

- Sillä oli yllä valjaat ja panta, mutta se peruutti säikähtäessään, veti remmit kireäksi ja puri ne poikki yhdellä rouskaisulla. Remmit katkesivat kuin saksilla olisi leikattu, koiralla on niin terävät takahampaat!


Otteita karkurikirjasta

P E N N U T  K A R K U T E I L L Ä

Pikku Moriz karkasi koirapuistosta

Koirapuistossa tarvitaan vain varomaton sisääntulija tai ulosmenijä, joka ei katso kuka ovesta menee tai tulee, ja katastrofi on valmis. Viiden kuukauden ikäinen koiranpentu Moritz innostui koirapuistossa niin paljon, että se juoksi portista kadulle.


Pikku karkulainen

Helsinkiläinen opiskelijaneitonen oli hätää kärsimässä, kun koirapuistossa mukavasti sujunut koiranpennun leikkituokio päättyi pennun karkaamiseen. Viiden kuukauden ikäinen urospentu Moritz oli löytänyt ydinkeskustan Kaivopuiston koirapuistosta mukavan leikkikaverin. Kun leikit oli leikitty, Moritz karkasi.

Liisa etsi pentua aikansa. Hän soitti karkureitten neuvontaan hieman ennen yhtä yöllä ja kertoi Moritzin kanssa leikkineen koiran omistajan jättäneen pois lähtiessään portin raolleen. Tarkkana pentuna Moritz oli lähtenyt perään.
- Juoksin pennun jäljessä Kaisaniemen puistoon, mutta en löytänyt sitä, Liisa kertoi.

Koska Liisa ei ollut ennen kokenut vastaavaa hän ei tullut paniikissa ajatelleeksi, ettei juoksevan koiran perässä kannata juosta, eikä sitä saa huudella. Liikenne oli onneksi sen verran rauhallista, ettei pentu rynnännyt auton alle.


Otteita karkurikirjasta

V A R A S T E T T U J A   K O I R I A

Chow chow Otto nähtiin Rauman torilla

 

Varsinais-Suomen Vehmaalla katosi heinäkuussa 2005 kermanvärinen alle yksivuotias kiinanpystykorva Otto.

Otto jäi odottelemaan turkulaispariskunnan kesäasunnon koira-aitaukseen, kun omistajat lähtivät kauppaan. Pahaksi onneksi alkoi ukkostaa. Kun Jomperot palasivat takaisin, ei Otto ollut enää tarhassa. Se oli hajottanut aidan ja lähtenyt ukkosta pakoon. Terttu Jompero ilmoitti katoamisen löytöeläintarhaan ja Karkurit.fi –sivustolle.

Koska koiraa ei löytynyt, Oton emäntä soitti Koiraetsijät ry:hyn, josta kerrottiin, että kahden etsijäkoiran uusmaalainen ohjaaja oli parhaillaan koirineen koiraleirillä Turun seudulla.
- Etsijäkoiran ohjaaja otti meihin yhteyttä. Seuraavana päivänä hän tuli koirineen Ottoa etsimään, kertoo Oton emäntä.

Ukonilmasta alkanut huono tuuri jatkui; etsintä piti keskeyttää, koska Annen uroskoiraa Aimoa puri käärme.
-Etsintää jatkettiin Annen nuoremman koiran Sissyn kanssa seuraavana päivänä. Etsijäkoira uupui kesken kaiken, kun lämpötila kohosi 32 asteeseen. Meidän isännällä oli kylmää vettä litramäärin mukana, mutta sekään ei auttanut.

Havainto Rauman torilta

Omistajat jakoivat katoamislappuja, ilmoittivat Otosta lehdissä ja kävivät tarkistamassa kaikki saamansa näköhavainnot. Vaikka


Otteita karkurikirjasta

O U D O T   K A T O A M I S E T

"Veikko oli enemmän kuin koira"

Sekarotuinen uroskoira Veikko katosi Pirkanmaan ja Satakunnan rajalla Kiikoisissa syksyllä 2013. Katoamishetkellä Veikko oli vajaan vuoden ikäinen.

Kun Veikko katosi, Anniina oli 13-vuotias. Hänellä osaomistuksessa ollut uroskoira lähti omille teilleen, kun se oli toisen omistajansa


Veikko ennen katoamista


Otteita karkurikirjasta

O U D O T   K A T O A M I S E T

Rocky ei olisi jättänyt vapaaehtoisesti Lunaa

Mari Immosen perheen koirat, huskynarttu Luna ja huskymixuros Rocky karkasivat kodin piha-aidan alta aamuyöllä 1.8.2015 Mäntsälän Ohkolassa. Luna löytyi Arolan kylästä, urosta kaivataan edelleen kotiin.

Luna ei ole ollut koirakaverin katoamisen jälkeen entisellään. Koirien karkaamisyön jälkeen se löytyi neljän kilometrin päästä omakotitalon


Luna ja muu perhe
kaipaa Rockya kotiin.

terassilta Arolan kylästä. Se oli istunut aamuyhdeksästä asti erään talon terassilla. Mari sai tietää Lunan olinpaikan vasta iltapäivällä. Kun hän meni koiraa hakemaan, ja pyysi sitä etsimään Rockya, Luna johdatti hänet seuraavan talon portaille ja pyrki taloon sisälle. Kun talossa ei oltu kotona, se kuljetti Maria lähitalojen pihoille.
- En voinut kauaa etsiä Lunan kanssa, koska se ontui kahta jalkaa ja sen takapääkin oli selvästi kipeä. Se oli saanut autosta iskun selkään tai jotain vastaavaa. Meni viikko ennen kuin selkä tuli kuntoon.


Otteita karkuri kirjasta


Bondyn muisto säilyy ikuisesti

B O N D Y N   A R V O I T U S

Kuusikymppinen pariskunta juoksutti etsijöitä

Bondy-collien katoaminen askarrutti uroksen kotiväen ohella monia eläintenystäviä.

Soopelinvärinen 12-vuotias collieuros Bondy oli lähtenyt 25.8.2003 omille teilleen kotipihaltaan Helsingin Länsi -Pakilasta. Katoamisesta oli kulunut jo jonkin aikaa, kun näin uroksen kuvallisen katoamisilmoituksen lehdessä. Leikkasin ilmoituksen talteen ja mietin, että tieto kadonneista lemmikeistä pitäisi saada heti julkisuuteen. Kun Suomen Löytöeläinapu avasi Karkurit.fi -sivuston vuoden 2003 joulukuussa, yksi sen ensimmäisistä katoamisilmoituksista oli Bondyn.

- - - - -

Kun Bondyn näköinen collie oli nähty jouluaaton aattona aamupäivällä kävelytiellä Käpylässä Lahdenväylän Teboilin lähellä, lähdimme Koiraetsijät ry:n puheenjohtajan Christina Kittelän kanssa etsimään sitä. Tapasimme Teboilin parkkipaikalla. Christinalla oli autossaan pikkuruinen silmäteränsä, shelttinarttu Lelu. Koiraetsijät ry perustettiin vuonna 2002 Lelun lähes kahdeksan kuukauden kateissa olon jälkeen. Lelu jäi emäntänsä autoon odottamaan, kun me kolme lähdimme etsimään Bondya.


Lukijalle

Kun Karkurit.fi sivut avattiin joulukuussa 2003, vastaavanlaista sivustoa ei Suomessa vielä ollut. Moni ei edes tiennyt miten paljon koirat ja kissat harrastavat karkailua. Ilmoituksia piti ensi alkuun jopa haalia tuttavapiiristä. Eläinsuojelulain 15 pykälä löytöeläinten talteenotosta sijoitettiin etusivulle. Lääninhallituksista pyysimme löytöeläintarhojen yhteystiedot. Kun emme olleet varmoja nimittäisimmekö löytöeläinten talteenottopaikkoja löytöeläinkodeiksi, taloiksi vai tarhoiksi, aloimme käyttää niistä nimitystä löytöeläintarha. Olemme päättäneet, että muutamme löytöeläintarha -nimityksen löytöeläinkodiksi sitten, kun yksikään löytöeläintarha ei kohtele löytöeläintä kaltoin. Edelleen on paikkoja, joissa etenkin kissoja vihataan ihan oikeasti, eikä niille edes haluta löytyvän uutta kotia. Vastaavasti on löytöeläintarhoja, joita jo nyt voisi kutsua löytöeläinkodeiksi. Ja on tuhansia kissanomistajia, jotka ottavat uuden kissan, kun entinen katoaa. Ja kissan- ja koiranomistajia, jotka eivät koskaan luovu toivosta, kun rakas lemmikki on kadonnut.