Juttu-makasiini

Hugo-collie harhautui suunnasta

Helsinkiläisperheen kesämökiltä Mäntästä pääsiäisenä 2009 koiran karkaamisesta alkanut piina päättyi toukokuun 19. päivänä Pohjois-Pohjanmaan Kärsämäeltä tulleeseen puhelinsoittoon. 


Hugo

Soittaja kertoi, että Kärsämäellä oli juuri saatu houkuteltua kiinni laiha, reissussa rähjääntynyt blue merle collieuros, jonka katoamisilmoituksen hän oli löytänyt Karkurit.fi-sivuilta. Vaikka Hugon omistajat olivat soittaneet kaikkiin Suomen löytöeläintarhoihin, ei heidän mieleensä ollut juolahtanut, että helsinkiläiskoira suunnistaisi 300 kilometrin päähän Pohjois-Suomen Kärsämäelle, jonne sillä ei ollut mitään siteitä.

Tarja ja Jari Nylanderin Hugo-collie oli ollut vapaana kesämökin pihalla, kun se oli yhtä äkkiä kadonnut. Kun katoaminen huomattiin, ei koiraa enää näkynyt missään. Joitakin päiviä myöhemmin siitä saatiin varman tuntuinen näköhavainto. Uros oli penkonut huoltoaseman takapihalla jäteastiaa. Havainto tavoitti omistajat niin myöhään, että karkuri oli ehtinyt lähteä jonnekin.

Lepäili joenrannalla


Koirasudenpentua etsimässä

Luovutusiän ohittanut koirasudenpentu oli ollut kateissa kaksi päivää. Pentu ja sen Ronja- emä olivat karkaamishetkellä Sipoon Söderkullassa kasvattajan ukin Bror Åbergin luona. Katoamista ei oltu ilmoitettu löytöeläintarhaan, tai nettiin. Eikä kukaan ollut etsinyt pentua. 

Kasvattajan Pukkilassa asuva veli oli mennyt tervehtimään ukkia ja päättänyt samalla leikata pitkäksi kasvaneen nurmikon. Ennen ruohonleikkurin käynnistämistä veli oli hakenut emäkoira Ronjan ja kahdeksanviikkoisen pennun pihalle. Arka pentu oli luikkinut heti leikkurin ääntä pakoon emä perässään. Emä oli palannut samana päivänä myöhemmin takaisin ilman pentua. Koiraemo osaa etsiä

imetysikäisen pentunsa. Jos pentu on sen mielestä liian vanha roikkumaan nisissä, se saattaa jopa jättää sen jonnekin tahallaan. Ehkä tässä oli käynyt niin.

Kuulin pennun katoamisesta aivan sattumoisin, kun kasvattajan äiti soitti minulle. Kun olimme lopettelemassa puhelua, hän huokaisi:
- Kun se pentukin otti ja katosi.
- Mikä pentu katosi? kysyin.
- Meidän ukin luona hoidossa ollut tyttäreni koiranpentu. Se lähti keskiviikkona emänsä kanssa metsään eikä tullut takaisin. Emä jätti sen jonnekin.
- Keskiviikkona kadonnut! On jo perjantai ja vasta nyt kerrot minulle! Lähden Sussun kanssa pentua etsimään!

Lopetimme puhelun ja aloin tehdä katoamislappuja. Kuvallinen olisi ollut parempi, mutta minulla ei ollut pennun kuvaa. Tiesin vain, että


Poliisikoiralla etsitään ihmisiä

Ihminen ja eläin jättävät kulkiessaan tiehen ja maastoon oman yksilöllisen hajunsa. Koulutetut poliisikoirat etsivät kadonneita ihmisiä. Kadonneita koiria ja muita lemmikkejä ei poliisikoirilla etsitä.


Belgianpaimenkoira malinois toimii  
oppitunneilla havaintovälineenä.

Hämeenlinnan Poliisikoiralaitoksessa kouluttajana toimiva ylikonstaapeli Jarmo Happo kuvailee koiran hajuaistia ihmisen ajattelukykyä paremmaksi. Siihen, onko koiralla miljoona vai puolitoistamiljoonaa kertaa parempi hajuaisti, Happo toteaa:
- Se vaihtelee sadastatuhannesta miljoonaan, mutta on todettu, että se on riittävä.

Henkilöetsinnässä koiralle annetaan lähtöhaju. Tarkoitus on aina löytää etsittävä. Kun ihminen on kateissa, ei etsinnän aloittamisessa viivästellä.
- Meillä on pääpiirteenä koulutuksessa, että haju on vielä löydettävissä, jos ollaan 12 tuntia jäljessä, Happo kertoo.


Kuusikymppinen pariskunta juoksutti etsijöitä

Bondy-collien katoaminen askarrutti uroksen kotiväen ohella monia eläintenystäviä, etenkin sen jälkeen, kun Bondystä alettiin kirjoittaa Helsingin Sanomissa.



Soopelinvärinen 12-vuotias collieuros Bondy oli lähtenyt 25.8.2003 omille teilleen kotipihaltaan Länsi-Pakilasta. Katoamisesta oli kulunut jo jonkin aikaa, kun näin uroksen kuvallisen katoamisilmoituksen Helsingin Sanomissa. Leikkasin ilmoituksen talteen ja mietin, että tieto kadonneista lemmikeistä pitäisi saada heti julkisuuteen. Kun Suomen Löytöeläinapu avasi Karkurit.fi -sivuston vuoden 2003 joulukuussa, yksi sen ensimmäisistä katoamisilmoituksista oli Bondyn.

Bondy oli omistajaperheensä 12-vuotiaan tyttären kasvukumppani. Lapsen koulumenestys kärsi rakkaan lemmikin karattua. Katoamisen aiheuttama stressi uuvutti myös perheen äitiä, jolla oli sydänlihaksen rappeuma.

Koiraetsijät ry. oli laputtanut eteläistä Helsinkiä Bondyn katoamisilmoituksilla. Saman näköisestä colliesta alettiin saada syyskuussa havaintoja Pakilasta, Tapanilasta ja Pukinmäestä. Siihen aikaan ei koirakarkureista tiedetty paljonkaan, joten oletettiin, että nähty koira oli aina Bondy.


Keskikorvantulehdus, jatko...

Roopen keskikorvantulehdus,
jakoa sivulta 9

27.11.2011
Niin se vaan sitten Roopenkin kohdalle tuli viime perjantaina lähtö juuri, kun Roope täytti 13 ja puoli vuotta, Roope heräsi 25.11.2011 aamulla seitsemältä molemmat takajalat halvaantuneina. Tuskia sillä ei ollut, mutta ilmeisesti aivoihin oli joku häiriö tullut, koska sen pää heilui aavistuksen verran eikä se pystynyt juomaan vettäkään. Vein sen puoliksi kantamalla kahvavaljailla ulos tarpeilleen. Jonkin ajan kuluttua pää lakkasi heilumasta, ja Roope pystyi juomaan vettä. En tiedä johtuiko halvaantuminen keskikorvatulehduksesta, joka Roopella oli maaliskuussa. Syynä voi olla myös se, että Roopessa oli saksanpaimenkoiraa. Siinä oli myös aavistus tanskandoggia ja labradorinnoutajaa.  

Vein Roopen eutanasiaan, en jäänyt odottamaan, että sille tulisi uusia häiriöitä. Ei se ressukka päässyt kävelemään autoon mennessä, eikä autosta poistuessa. Kannatin sitä valjaista. Roope auttoi itse etujaloillaan, kun nostin sen valjaista auton takapenkille. Vaikka ydäntä kivisti, yrin olla mahdollisimman reipas, ettei Roope ahdistuisi.

Seuraavana päivän hautasin Roopen pieneläinhautausmaalle, jossa myös osa Roopen iäkkäiksi eläineistä sisaruksista ja kaksi kissakaverusta lepää.


Pörrö-kissa oli useita vuosia karkuteillä

Leikattu narttukissamme Pörrö, lähti alle kolmevuotiaana omille teilleen vuoden 2008 kesäkuussa. Meillä oli kaksi vanhempaakin kissaa, Pörrön emä ja veli, jotka ovat meillä edelleen. Pörrön kadotessa asuimme lähellä pienen kaupungin keskustaa.

Ilmoittelin katoamisesta naapureillemme, ystävillemme, löytöeläinkoteihin ja sähköpostitse sadoille ihmisille. Laitoin myös ilmoituksia nettiin, kauppoihin, paikallislehteen, radioon ja ties minne. Yritimme keksiä kaikki mahdolliset keinot.

Kuljin etsiskelemässä kisuamme ympäri kaupunkia, joskus yksin, joskus oli ystäviä auttamassa, usein oli myös mukanani perheemme poikakisu Mauku, jota Pörrö rakasti suuresti. Maukulla on kova ja kuuluva ääni ja se juttelee paljon. Ajattelin, että kun Pörrö kuulee tutun kissan äänen, uskaltautuu tulla piilostaan. Mutta niin ei vain käynyt.

Saimme lehdessä olleen ilmoituksen jälkeen puhelun, että aivan kaupungin keskustassa oli auton alle jäänyt kissa. Ilmoittaja oliehtinyt kissan jo haudatakin. Hän oli varma, että kissa oli meidän.Voi sitä hirvittävää surua!  Vaikka se ilta ja yö menivät suorastaan ulvoessa, en silti ollut täysin vakuuttunut, että auton alle jäänyt kissa olisi Pörrö. En olisi saanut rauhaa, ellen olisi saanut tarkistettua, oliko kuollut kissa meidän. Kaikella kunnioituksella kävimme mieheni kanssa avaamassa kisun haudan. Kissa ei ollut meidän, mutta oudon sillmissä se oli näyttänyt samalta.

Ystävällisiä kanssaihmisiä


Kuvataitelija Jarkko Peltosen taidekirja

Vuonna 2008 menehtynyt kuvataitelija Jarkko Peltonen lahjoitti Karkurit.fi


Caption

sivustoa ylläpitävälle Suomen Löytöeläinavulle erän hänen alkutaipaleestaan kertovaa taidekirjaa.   

Ari Lehtosen kirjoittamassa tekstissä seurataan Peltosen taipaleesta vapaaksi taitelijaksi. Kirjassa on kuvia Jarkko Peltosen maalauksista ja Peltosen kirjoittamia runoja.

Peltonen kuolit lokakuussa 2008. Vielä reilu vuosi aikasemmin hän luuli syövän parantunee lopullisesti. Turun Sanomat Peltosesta 30.7.2007

Muistokirjoitus Helsingin Sanomissa 9.11.2008


Koirasudet käväisivät Vantaalla

Joillakin ihmisillä on ennakkoluuloja koirasusia kohtaan. Perheenjäsenenä kasvava koirasusi käyttäytyy kuin
mikä tahansa koira.

Tästä hyvänä esimerkkinä ovat koirasudet Hero, Gina, Haidy, Wanda ja Yoda, jotka esittivät susia kiinalaisfirman Vantaalla kuvatussa videossa jokunen vuosi sitten.

Koirat olivat kuvausalueella omistajiensa hallinnassa. ja käskytettävinä. Mitään haavereita ei niiden kanssa sattunut.

Lopputulos on vauhdikas ja mielikuvituksellinen.  

Tässä näyte videosta

 


Etsijäkoira Darwin karkuria jäljittämässä


Mari Tonteri ja etsijäkoira Darwin.

Liedon Yliskulmalla otti kolmevuotias australianpaimenkoirauros karkureissulle mukaansa neljän kuukauden ikäisen hovawart-pennun.

Aikuinen koira palasi karkaamispäivänä kotiin ilman pentua. Kalle-pentu löytyi seuraavana päivänä, kun uuskaupunkilainen, Etsijäkoiraliittoa edustava Mari Tonteri ja etsijäkoira Darwin lähtivät karkurit jäljittämään.

Pentua oli jo ehditty ennen lauantai-iltapäivää etsiä karkureissulta  palanneen karkurin,  australianpaimenkoiran kanssa.  Kotipihalla oli selvät tassunjäljet, jotka osoittivat karkusuunnan, mutta heikkenivät ajotiellä. Vasta, kun pentu myöhemmin löytyi, varmistui, että aussi oli mennyt oikeaan suuntaan. Emäntä ei ollut luottanut koiransa etsintäkykyihin, joten parivaljakko kääntyi noin 700 metrin etsinnän jälkeen takaisin kotiin.

Mari Tonterin Darwin paineli heti pennun hajun saatuaan samaan suuntaan minne aussikin oli hakeutunut. Darwin jatkoi vielä hyvän matkaa eteenpäin kohdasta, jossa koirien emäntä oli kääntynyt aussin kanssa ympäri. 

Kun Darwin "merkkasi" pikkukarkurin olinpaikan, pentu loikoili rauhallisena noin 30 metrin päässä ajotieltä olevan vajan edessä ja antautui helpottuneelle emännälleen.


Mielivaltainen päätös

Hallinto-oikeuden ratkaisu 

Kuntayhtymän eläinlääkäri lopetti itä-suomalaisen kasvattajan australiankarjakoiran omistajajan poissaollessa. Kasvattaja vetosi hallinto-oikeuteen, jonka ratkaisu oli, ettei koiraa olisi saanut lopettaa.  

Lopetuspäätöksen tehnyt virkamies (nainen) vetosi?  Johtuiko lopetus jonkinlaisesta kaunasta kasvattajaa kohtaan? Se selviää julkisista asiakirjoista. Julkisuudesta huolimatta emme julkaise koiranomistajan nimeä. 

Aikaa Itä-Suomen tapauksesta on kulunut jo useita vuosia. Uutta eläinsuojelulakia valmistellaan parhaillaan, mutta ainakin vielä laki on sama kuin vuonna 2006, jolloin australiankarjakoirauros pääsi hengestään, Suomessa oli vastaava tapaus vuoden 2014 syksyllä, jolloin Porvoossa lopetettiin valkoinenpaimenkoiranarttu. Omistaja ei voinut valittaa hallinto-oikeuteen, koska lopetuspäätöstä ei tehty viran puolesta, kuten Itä-Suomen tapauksessa.

Itä-Uudenmaan hallinto-oikeuden päätös
Sivu 1
Sivu 2
Sivu 3
Sivu 4
Sivu 5