Juttu-makasiini

Keskikorvantulehdus, jatko...

Roopen keskikorvantulehdus,
jakoa sivulta 9

27.11.2011
Niin se vaan sitten Roopenkin kohdalle tuli viime perjantaina lähtö juuri, kun Roope täytti 13 ja puoli vuotta, Roope heräsi 25.11.2011 aamulla seitsemältä molemmat takajalat halvaantuneina. Tuskia sillä ei ollut, mutta ilmeisesti aivoihin oli joku häiriö tullut, koska sen pää heilui aavistuksen verran eikä se pystynyt juomaan vettäkään. Vein sen puoliksi kantamalla kahvavaljailla ulos tarpeilleen. Jonkin ajan kuluttua pää lakkasi heilumasta, ja Roope pystyi juomaan vettä. En tiedä johtuiko halvaantuminen keskikorvatulehduksesta, joka Roopella oli maaliskuussa. Syynä voi olla myös se, että Roopessa oli saksanpaimenkoiraa. Siinä oli myös aavistus tanskandoggia ja labradorinnoutajaa.  

Vein Roopen eutanasiaan, en jäänyt odottamaan, että sille tulisi uusia häiriöitä. Ei se ressukka päässyt kävelemään autoon mennessä, eikä autosta poistuessa. Kannatin sitä valjaista. Roope auttoi itse etujaloillaan, kun nostin sen valjaista auton takapenkille. Vaikka ydäntä kivisti, yrin olla mahdollisimman reipas, ettei Roope ahdistuisi.

Seuraavana päivän hautasin Roopen pieneläinhautausmaalle, jossa myös osa Roopen iäkkäiksi eläineistä sisaruksista ja kaksi kissakaverusta lepää.


Ninette karkasi uudesta kodista

Lammasvahti puri köyden poikki

Yksivuotias estrelanvuoristokoira Ninette karkasi uuden kodin pihalta jo ensimmäisenä iltana. Kasvattaja ei päässyt työmatkansa takia heti hätiin.

Ninette otti hatkat vuoden 2004 marraskuisena sunnuntai-iltana. Narttu oli hetkeä aikaisemmin tuotu Lahden koiranäyttelystä uuteen kotiinsa Keski-Suomen Suniaisiin. Se oli ollut pihalla narussa 10 minuuttia valvomatta ennen kuin se puri narun poikki ja katosi. Jos koiran uusmaalainen kasvattaja Satu Vanhanen olisi voinut peruuttaa seuraavan päivän työmatkansa, hän olisi lähtenyt heti auttamaan yksivuotiaan kasvattinsa kiinni saamisessa. Karkurista saatiin joitakin havaintoja, mutta uusi omistaja ei ehtinyt koskaan ajoissa havaintopaikoille.

Havainnot loppuivat 27.11. kun karkaamisesta oli vajaa viikko.
- Luultiin, että narttu oli mennyt heikoille jäille. Lopulta tiistaina 30. marraskuuta tuli tieto, että koira oli nähty 15 kilometrin päässä, muistelee Ninetten isäntä Hans Kallberg.
- Kun pääsin havaintopaikalle, Ninette ei ollut enää siellä. Seuraavana päivänä sain havaintosoiton neljän kilometrin päästä, mutta Ninette oli juossut pikkutieltä metsään ja oli illalla jo muualla.

Satu Vanhanen palasi joulukuun ensimmäisenä päivänä työmatkaltaan ulkomailta. Kuultuaan, että hänen kasvattinsa oli edelleen


Pörrö-kissa oli useita vuosia karkuteillä

Leikattu narttukissamme Pörrö, lähti alle kolmevuotiaana omille teilleen vuoden 2008 kesäkuussa. Meillä oli kaksi vanhempaakin kissaa, Pörrön emä ja veli, jotka ovat meillä edelleen. Pörrön kadotessa asuimme lähellä pienen kaupungin keskustaa.

Ilmoittelin katoamisesta naapureillemme, ystävillemme, löytöeläinkoteihin ja sähköpostitse sadoille ihmisille. Laitoin myös ilmoituksia nettiin, kauppoihin, paikallislehteen, radioon ja ties minne. Yritimme keksiä kaikki mahdolliset keinot.

Kuljin etsiskelemässä kisuamme ympäri kaupunkia, joskus yksin, joskus oli ystäviä auttamassa, usein oli myös mukanani perheemme poikakisu Mauku, jota Pörrö rakasti suuresti. Maukulla on kova ja kuuluva ääni ja se juttelee paljon. Ajattelin, että kun Pörrö kuulee tutun kissan äänen, uskaltautuu tulla piilostaan. Mutta niin ei vain käynyt.

Saimme lehdessä olleen ilmoituksen jälkeen puhelun, että aivan kaupungin keskustassa oli auton alle jäänyt kissa. Ilmoittaja oliehtinyt kissan jo haudatakin. Hän oli varma, että kissa oli meidän.Voi sitä hirvittävää surua!  Vaikka se ilta ja yö menivät suorastaan ulvoessa, en silti ollut täysin vakuuttunut, että auton alle jäänyt kissa olisi Pörrö. En olisi saanut rauhaa, ellen olisi saanut tarkistettua, oliko kuollut kissa meidän. Kaikella kunnioituksella kävimme mieheni kanssa avaamassa kisun haudan. Kissa ei ollut meidän, mutta oudon sillmissä se oli näyttänyt samalta.

Ystävällisiä kanssaihmisiä


Kuvataitelija Jarkko Peltosen taidekirja

Vuonna 2008 menehtynyt kuvataitelija Jarkko Peltonen lahjoitti Karkurit.fi


Caption

sivustoa ylläpitävälle Suomen Löytöeläinavulle erän hänen alkutaipaleestaan kertovaa taidekirjaa.   

Ari Lehtosen kirjoittamassa tekstissä seurataan Peltosen taipaleesta vapaaksi taitelijaksi. Kirjassa on kuvia Jarkko Peltosen maalauksista ja Peltosen kirjoittamia runoja.

Peltonen kuolit lokakuussa 2008. Vielä reilu vuosi aikasemmin hän luuli syövän parantunee lopullisesti. Turun Sanomat Peltosesta 30.7.2007

Muistokirjoitus Helsingin Sanomissa 9.11.2008


Nuori lapinkoira varkaan matkassa?

Tänä päivänä ei edes tiiviissä kyläyhteisössä voi jättää koiraa hetkesikään silmistään.  Aina on olemassa mahdollisuus, että joku ohiajava rikollinen käyttää tilaisuutta hyväkseen ja nappaa yksinäisen koiran mukaansa.

Yksivuotias, kiltti lapinkoirauros katosi pihalta Alahärmän Voltissa perjantaina 21.4. iltapäivällä.  Vaikuttaa siltä, ettei uros lähtenyt kotipihalta omatoimisesti ainakaan kylätietä pitemmälle.   Suden suuhunkaan se ei ole joutunut, koska Ala-Härmässä ei enää huhtikussa tehty susihavaintoja. Viimeisin susihavainto oli jo 18. maaliskuuta yksin liikkuneesta sudesta, joka siirtyi Vaasan lähelle.

Ilveksiä Alahärmässä on jonkin verran. Normaalisti ilves käy koiran kimppuun vain, jos koira yrittää hyökätä.

Kun koiran katoaminen huomattiin, lumisessa pihassa olleet tassunjäljet tutkittiin. Ilveksen jälkiä ei nähty.
- Lähellä oleva jokikin oli vielä jäässä, muistelee koiran isäntä Heikki Lehtinen ja lisää, että koiran katoaminen on ollut etenkin perheen tyttärelle kova paikka.

Ainakin parikymmentä henkeä oli koiraa  etsimässä sen jälkeen, kun se katosi.  Oma pihapiiri, rakennukset, tienvarret, kaikki kolattiin ilman että koirasta näkyi jälkeäkään. Se ei myöskaan ollut oman ja ympäristökuntien löytöeläintarhoissa.

Kotiavustajan menttaliteetti


Koirasudet käväisivät Vantaalla

Joillakin ihmisillä on ennakkoluuloja koirasusia kohtaan. Perheenjäsenenä kasvava koirasusi käyttäytyy kuin
mikä tahansa koira.

Tästä hyvänä esimerkkinä ovat koirasudet Hero, Gina, Haidy, Wanda ja Yoda, jotka esittivät susia kiinalaisfirman Vantaalla kuvatussa videossa jokunen vuosi sitten.

Koirat olivat kuvausalueella omistajiensa hallinnassa. ja käskytettävinä. Mitään haavereita ei niiden kanssa sattunut.

Lopputulos on vauhdikas ja mielikuvituksellinen.  

Tässä näyte videosta

 


Etsijäkoira Darwin karkuria jäljittämässä


Mari Tonteri ja etsijäkoira Darwin.

Liedon Yliskulmalla otti kolmevuotias australianpaimenkoirauros karkureissulle mukaansa neljän kuukauden ikäisen hovawart-pennun.

Aikuinen koira palasi karkaamispäivänä kotiin ilman pentua. Kalle-pentu löytyi seuraavana päivänä, kun uuskaupunkilainen, Etsijäkoiraliittoa edustava Mari Tonteri ja etsijäkoira Darwin lähtivät karkurit jäljittämään.

Pentua oli jo ehditty ennen lauantai-iltapäivää etsiä karkureissulta  palanneen karkurin,  australianpaimenkoiran kanssa.  Kotipihalla oli selvät tassunjäljet, jotka osoittivat karkusuunnan, mutta heikkenivät ajotiellä. Vasta, kun pentu myöhemmin löytyi, varmistui, että aussi oli mennyt oikeaan suuntaan. Emäntä ei ollut luottanut koiransa etsintäkykyihin, joten parivaljakko kääntyi noin 700 metrin etsinnän jälkeen takaisin kotiin.

Mari Tonterin Darwin paineli heti pennun hajun saatuaan samaan suuntaan minne aussikin oli hakeutunut. Darwin jatkoi vielä hyvän matkaa eteenpäin kohdasta, jossa koirien emäntä oli kääntynyt aussin kanssa ympäri. 

Kun Darwin "merkkasi" pikkukarkurin olinpaikan, pentu loikoili rauhallisena noin 30 metrin päässä ajotieltä olevan vajan edessä ja antautui helpottuneelle emännälleen.


Mielivaltainen päätös

Hallinto-oikeuden ratkaisu 

Kuntayhtymän eläinlääkäri lopetti itä-suomalaisen kasvattajan australiankarjakoiran omistajajan poissaollessa. Kasvattaja vetosi hallinto-oikeuteen, jonka ratkaisu oli, ettei koiraa olisi saanut lopettaa.  

Lopetuspäätöksen tehnyt virkamies (nainen) vetosi?  Johtuiko lopetus jonkinlaisesta kaunasta kasvattajaa kohtaan? Se selviää julkisista asiakirjoista. Julkisuudesta huolimatta emme julkaise koiranomistajan nimeä. 

Aikaa Itä-Suomen tapauksesta on kulunut jo useita vuosia. Uutta eläinsuojelulakia valmistellaan parhaillaan, mutta ainakin vielä laki on sama kuin vuonna 2006, jolloin australiankarjakoirauros pääsi hengestään, Suomessa oli vastaava tapaus vuoden 2014 syksyllä, jolloin Porvoossa lopetettiin valkoinenpaimenkoiranarttu. Omistaja ei voinut valittaa hallinto-oikeuteen, koska lopetuspäätöstä ei tehty viran puolesta, kuten Itä-Suomen tapauksessa.

Itä-Uudenmaan hallinto-oikeuden päätös
Sivu 1
Sivu 2
Sivu 3
Sivu 4
Sivu 5


Riskialtista nettikauppaa


tammikuu 2013

Internetin kautta tapahtuvat huijausyritykset ovat lisääntymään päin.  Sähköpostissa tarjotaan Ilmaista lainaa, ilmaisia lahjoja, suurperintöä, jolle ei muka löydy muuta ottajaa...Myös karkurit-fi -sivustolla yritetään myydä milloin mitäkin. Viimeksi apinoita. 
Tilaisitko apinanpennun netistä?
Tilaisitko netistä apinan? Niitähän ei saa Suomeen  tuoda. Tuskin apinoita kukaan olisi lähettämässäkään Suomeen, mutta varmaan ilmainen raha kelpaisi henkilölle,  joka joulukuussa yritti kaupitella apinanpoikasia Karkurit-sivuilla. Ilmoitus jätettiin julkaisematta, kuten kaikki muutkin kaupitteluilmoitukset. Niitä varten on omat sivunsa muualla. Tosin tuskin mikään muukaan sivusto antaisi myydä apinanpentuja Suomeen.

Ihme ja kumma ilmoittelija on osannut jopa rekisteröityä sivuille, vaikka suomenkielen taito puuttuu.  Ilmoitusteksti lienee käännetty googlen avulla.  Puhelinnumeroa ei tiedoissa ollut, nettiosoite kylläkin, mutta siitä poistimme osan.


Poliisi haki huijatun pennun pois

Tästä tapauksesta on jo useita vuosia. Silti se kelpaa hyvänä esimerkkinä siitä miten nopeasti pohjoisessa reagoitiin, kun huijatusta koiranpennusta saatiin havaintoilmoitus. 

Tuntematon naishenkilö otti vuoden 2013 syyskuussa yhteyttä koirankasvattajaan, joka etsi sijoituskotia 3,5 kuukauden ikäiselle saksanpaimenkoiranpennulle. Prepaidnumerosta soittanut nainen puhui erittäin vakuuttavasti, kertoi jopa olevansa ongelmakoirakouluttaja ja työskentelevänsä Savonlinnan sairaalassa laboranttina.

 
Soittaja ilmestyi kasvattajan asunnolle itseään huomattavasti vanhemman valkolaismiehen kanssa.

- Pari kertoi olevansa aviossa. Kulkuneuvona oli tummansininen vanha Seat, todennäköisesti diesel.  Nuori, alle parikymppinen nainen sanoi olevansa 34-vuotias. Hän oli halukas ottamaan pennun sijoitukseen.

Kasvattaja ei tarkastanut naisen henkkareita ottaessaan Kennelliiton sijoitussopimukseen allekirjoituksen. 

Rahaa ei sopimusta tehdessä vaihdettu.  Seuraavana päivänä kasvattaja tuli epäluuloiseksi. Hän  alkoi selvittää "sijoitusemännän" taustoja. Kasvattaja kävi Savonlinnassa naisen antamassa osoitteessa. Talossa ei asunut ketään. Se oli myynnissä. Naapureiden mukaan siinä oli aiemmin asunut nuoripari, eikä suinkaan pariskunta, jonka mukaan pentu lähti.  Pennun mukanaan vienyt nainen oli käyttänyt tekaistua nimeä.  

Suostuivat valokuvattavaksi