Juttu-makasiini

Rocky ei olisi jättänyt vapaaehtoisesti Lunaa

O U D O T   K A T O A M I S E T

Mari Immosen perheen koirat, huskynarttu Luna ja huskymixuros Rocky karkasivat kodin piha-aidan alta aamuyöllä 1.8.2015 Mäntsälän Ohkolassa. Luna löytyi Arolan kylästä, urosta kaivataan edelleen kotiin.

Koirien karkaamisyön jälkeen Luna löytyi neljän kilometrin päästä omakotitalon terassilta Arolan kylästä. Se oli istunut aamuyhdeksästä asti erään talon terassilla. Mari sai tietää Lunan olinpaikan vasta


Rocky kateissa

iltapäivällä. Kun hän meni koiraa hakemaan, ja pyysi Lunaa etsimään Rockya, Luna johdatti hänet seuraavan talon portaille ja pyrki taloon sisälle. Kun talossa ei oltu kotona, se kuljetti Maria lähitalojen pihoille.
- En voinut kauaa etsiä Lunan kanssa, koska se ontui kahta jalkaa ja sen takapääkin oli selvästi kipeä. Se oli saanut autosta iskun selkään tai jotain vastaavaa. Meni viikko ennen kuin selkä tuli kuntoon.

Luna ei ole ollut henkisestikään koirakaverinsa katoamisen jälkeen entisellään.


Otteita karkurikirjasta

Hajujäljen säilyminen

Aika, ilmasto-olosuhteet ja ympäristö vaikuttavat siihen, miten pitkän ajan kuluttua kadonneen hajujälkeä voidaan onnistuneesti seurata.

Suomen etsijäkoiratoiminnan uranuurtajan Marja Huovilan mukaan hajujäljen säilyminen riippuu maastosta ja sääoloista. Lumen sulaessa keväällä haju haihtuu saman tien.

Marja Huovila etsi ihmisten kadonneita koiria 15 vuoden ajan hyvin tuloksin. Ensimmäiset etsinnät Marja teki norwichinterrieri Jorin


Suomen ensimmäinen etsijäkoira, Marja Huovilan Jori.

kanssa vuonna 1996.
- Jos mahdollista, lähdimme heti etsimään. Pimeässä en etsinyt, sillä silloin vain pelästyttää etsittävän, kertoo Marja.
- Yhtenä syksynä etsimme kaksi viikkoa vanhaa jälkeä, kun oli satanut tosi paljon. Metsässä hajua oli, mutta ei aukeilla paikoilla. Etsimämme lakedaderinterrieri löytyi hukkuneena huonosti peitetystä kaivosta.

Nykyään Marja vain harrastaa koiraetsintää, mutta etsii tositilanteissa tuttaviensa koiria.

Kaupungissa hajujälki säilyy heikosti


Otteita karkurikirjasta

Nuori partacolliemix lähti rusakon perään

Sekarotuinen uroskoira. Turkissa tasaisesti mustaa, valkoista ja harmaata. Ulkonäöltään partacollieta muistuttava. Kadonnut Hämeenlinnan Idänpäässä aamupäivällä 5.11.2015.

Yllä oleva teksti on poimittu Karkurit.fi -sivujen katoamisilmoituksesta. Pentuiässä kadonnut koira oli kateissa vielä huhtikuussa 2017, kun tämä kirja lähti kustantajalle. Yhdeksän kuukauden ikäinen uros oli livahtanut kotinsa takapihan aidanraosta rusakon perään.


Perhenjäsentä kaivataan kotiin

Kadonneesta uroksesta on ilmoiteltu myös Facebookissa, ja sitä on etsitty useita kertoja etsijäkoiralla. Koiran katoamistiedon Karkurit.fi -sivuille soitti karkurin isäntä Joni. Koska sinä lauantaina ei tullut montaa ilmoitusta, pitkäkarvainen, kiltin näköinen uros jäi mieleeni. Kaiken lisäksi kuvittelin uroksen löytyneen, mutta huomasin erehtyneeni, koska koiran isäntä jätti sivuille uuden, kuvallisen ilmoituksen.


Lukijalle

Kun Karkurit.fi sivut avattiin joulukuussa 2003, vastaavanlaista sivustoa ei Suomessa vielä ollut. Moni ei edes tiennyt miten paljon koirat ja kissat harrastavat karkailua. Ilmoituksia piti ensi alkuun jopa haalia tuttavapiiristä. Eläinsuojelulain 15 pykälä löytöeläinten talteenotosta sijoitettiin etusivulle. Lääninhallituksista pyysimme löytöeläintarhojen yhteystiedot. Kun emme olleet varmoja nimittäisimmekö löytöeläinten talteenottopaikkoja löytöeläinkodeiksi, taloiksi vai tarhoiksi, aloimme käyttää niistä nimitystä löytöeläintarha. Olemme päättäneet, että muutamme löytöeläintarha -nimityksen löytöeläinkodiksi sitten, kun yksikään löytöeläintarha ei kohtele löytöeläintä kaltoin. Edelleen on paikkoja, joissa etenkin kissoja vihataan ihan oikeasti, eikä niille edes haluta löytyvän uutta kotia. Vastaavasti on löytöeläintarhoja, joita jo nyt voisi kutsua löytöeläinkodeiksi. Ja on tuhansia kissanomistajia, jotka ottavat uuden kissan, kun entinen katoaa. Ja kissan- ja koiranomistajia, jotka eivät koskaan luovu toivosta, kun rakas lemmikki on kadonnut.