Juttu-makasiini

Ilmoituksen siirtäminen kotiutuneisiin

Kun kadonnut löytyy, tai talteenotettu haetaan kotiin, ilmoittaja voi siirtää ilmoituksen kotiutuneisiin kirjautumalla sivuille ja klikkaamalla ilmoituksessa olevaa "merkitse löydetyksi" -tekstiä. Samalla puhelinnumero poistuu.

Itse laitetulle  havaintoilmoitukselle voi tehdä samoin. 

Jos talteenotettu toimitetaan löytöeläintarhaan, kannattaa laittaa meille tieto sähköpostitse, jotta ilmoituksen numero vaihdetaan löytöeläintarhan numeroon.

Itse ei siis voi poistaa ilmoituksia, ja ylläpidossakin vain yhdellä kerrallaan on poisto-oikeus. Joitakin vuosia sitten poisto-oikeus oli kaikilla ylläpitäjillä, mutta kun kerran tuli sama ilmoitus kahdesti, niin kaksi eri ylläpitäjää poisti ilmoitukset samanaikaisesti, kumpikin yhden, eikä jäänyt yhtään ilmoitusta. Onneksi ilmoittajan puhelinnumero oli jo tallella, koska numeroon oli ehditty lähettää etsintäohje. Ilmoittajaan otettiin yhteys ja hän laittoi uuden ilmituksen. 

Jos etsitty löytyy kuolleena, omistaja voi pyytää ylläpitoa poistamaan ilmoituksensa kokonaan. Kaikki eivät halua kuolleena löytyneen ilmoitusta kokonaan pois. Kotiutuneista se tippuu automaattisesti omia aikojaan bittiavaruuteen.  


Ed. sivulta. Fanni...

Siirrettiin Rekkujen enkelikoriin

Fannista keskusteltiin Rekkurescuen nettifoorumissa. Kukaan foorumissa kävijä ei ollut sitä nähnyt. Vuoden 2012 helmikuulle saakka Heidi jaksoi odottaa ja toivoa. Ei minkäänlaisia havaintoyhteydenottoja. Heidi pelkäsi Fannin tavanneen kohtalonsa. Se ei olisi enää elossa. Hän siirsi Fannin tiedot Rekkujen enkelikoriin, mutta ei poistanut netistä Fannin katoamisilmoitusta.
- Toivo kyti jossain sisimmässäni vielä, vaikka kovin toivottomalta tuntuikin.
Heidi sen paremmin kuin muutkaan rekkulaiset eivät aavistaneet, että Fanni oli suunnannut Hämeenkyröön, jonne on Porista lähes 100 kilometriä. Fanni oli nähty Hämeenkyrössä jo ennen joulua. Ihmiset puhuivat, että paikkakunnalla käyskennelleet puolalaiset taulukauppiaat olivat jättäneet pikkukoiran jälkeensä. Sillä oli nimikin: Vanja.


Willown omistajan mietteitä

Sipoosta karannut valkoinenpaimenkoira Wili koki kurjan kohtalon. Kun  Wili karkasi, etsintäapua tarjonneet naiset halusivat, että Wili lopetetaan.  Porvoon poliisi tutki tapausta, ja päätti ettei mitään rikosta ollut tapahtunut.  Eli siitä vaan etsimään ihmisten karanneita koiria ja sitten viemään lopetukseen, koska vieraan koiran tapattaminen ei ole rikos?!!

Kun Willown omistajalle paljastui, että ventovieraat ihmiset olivat nukuttaneet hänen koiransa, hän kirjoitti ajatuksiaan Facebookiin. Syntyperäisen sipoolaisen  omistajan äidinkieli on ruotsi.  Tekstit on suomennettu. Seuraavalla sivulla  omistajan haastattelu 


Narkoosista herätetty emäkoira hermostui

Joulukuussa 2007 opin käytännön kautta, että koira voi olla narkoosista herätessään ihan sekaisin.

Anu, kiltti, sekarotuinen sakemanninarttuni odotti pentuja.  Pentujen isä ei ollut mitään sukua Anulle, mutta Anulla ei ollut tarkoitus teettää pentuja. Se tuli tiineeksi, Chico avattua huoneensa oven kauppareissuni aikana. Kun palasin kotiin, uros oli samassa huoneessa kuin narttukoirat Anu ja Pörri.

Anulla oli juoksu. Koska Chico oli vasta 10 kk ikäinen, en osannut epäillä että se olisi saanut Anun tiineeksi. En kirjannut edes päivämäärää ylös, mikä oli virhe. Anu alkoi vähitellen pyöristyä. Pelkäsin, että se saisi 16 pentua, kuten emänsä emä Ronja oli saanut. (Quinnesin ennätyskijra v. 2001, joka on kirjastossa edelleen, koska pelkkiä Suomen ennätyksiä ei ole sen koommin julkaistu vaan nykysin julkaistaan vain maailmanennätyksiä.)

Kun synnytyksen aika tuli, petasi Anu jatkuvasti petiään.  Kehonlämmön mukaan pentujen piti syntyä, mutta mitään ei tapahtunut. Sain ajan yksityiselle, Riihimäen keskustassa sijainneelle eläinlääkäriasemalle. Anu kuvattiin siellä. Sen vatsassa oli vain kaksi pentua.


Reissaaja ei unohtanut

Nestori kaipasi laumaansa

Karkuteille lähtenyt uroskoira katosi kotiseudulta yli kolmeksi kuukaudeksi. Aikansa reissattuaan Nestori palasi kotiseudulle hyväkuntoisena, mutta laihtuneena.

Pitkään reissussa ollut karkurikoira lepää päivällä ja liikkuu yöllä. Hyvinkään Palopurosta marraskuussa 2005 karannut rottweiler-shäfer Nestori pakoili yli kolme kuukautta. Lähes koko sen karkuaika meni niin, etteivät omistajat tienneet missä uros oli ja oliko se enää edes elossa.

Ellei 21.11.05 olisi ollut jäteastian tyhjennyspäivä, olisi piha-aidan portti ollut kiinni, eivätkä koirat olisi päässeet omatoimiselle lenkille.


Reissaaja Nestoti

Koska myös koira-aitauksen portti oli unohtunut auki, koirat lähtivät karkureissulle. Koiralauma palasi myöhemmin kotiin ilman Nestoria. Lumessa oli runsaasti tassunjälkiä, jotka johtivat naapuritontille ja siitä metsään. Koska Nestoria ei kuulunut takaisin, ilmoitti koirien emäntä karkurista Kennel Laguuniin, jossa hoidettiin Hyvinkään löytökoirat ja laittoi ilmoituksen Karkurit.fi -sivustolle.


Kissa istui moottoritiellä

Karri loukkaantui moottoritiellä, eikä omistajaa löytynyt eläinlääkärikulujen maksajaksi. Kissan elämä oli hetken aikaa vaakalaudalla.

Kun Ari Hämäläinen ajeli Kuopiossa moottoritietä syyskesällä 2016, hän huomasi tiellä oranssinvärisen kissan.


Toipilas

-Näytti aivan siltä kuin kissa olisi istunut moottoritien ohituskaistalla, kertoo Hämäläinen, joka halusi pysäyttää autonsa, mutta kyydissä ollut henkilö oli toista mieltä.

Ari Hämäläinen vei kyydittävänsä perille, ja lähti palaamaan moottoritietä takaisinpäin ja näki hän taas saman kissan. Se ei istunut enää ohituskaistalla vaan oli siirtynyt teiden väliselle keskikaistalle. Hämäläinen ei epäröinyt enää hetkeäkään.
- Pysäytin auton tien laitaan, menin kissan luo ja otin sen syliini. Se oli ihan rauhallinen, kun kannoin sitä autoon, hän muistelee.

Hämäläinen laittoi kissan varoen auton etuosaan matkustajan paikalle ja päätti käyttää sen eläinlääkärillä. Koska kello lähenteli 22, eläinlääkäriasemat olivat kiinni. Ari Hämäläinen kysyi äidiltään eläinlääkäripäivystyksen numeron ja soitti vastaanottoon ennen kuin lähti viemään kissaa tutkittavaksi.

Kissa tutkittiin ja lääkittiin


Koirakuiskaaja sai pitkänmatkan karkurin kiinni

Hugo-collie harhautui suunnasta

Kärsämäkeläinen "koirakuiskaaja! houkutteli laupean koiransa ja kuivamuonanappuilotten avulla kiinni pitkänmatkanreissaajan, joka oli eksynyt vieraalle seudulle. I

Helsinkiläisperheen kesämökiltä Mäntästä pääsiäisenä 2009 koiran karkaamisesta alkanut piina päättyi toukokuun 19. päivänä Pohjois-Pohjanmaan Kärsämäeltä tulleeseen puhelinsoittoon. 


Hugo

Soittaja kertoi, että Kärsämäellä oli juuri saatu houkuteltua kiinni laiha, reissussa rähjääntynyt blue merle collieuros, jonka katoamisilmoituksen hän oli löytänyt Karkurit.fi-sivuilta. Vaikka Hugon omistajat olivat soittaneet kaikkiin Suomen löytöeläintarhoihin, ei heidän mieleensä ollut juolahtanut, että helsinkiläiskoira suunnistaisi 300 kilometrin päähän Pohjois-Suomen Kärsämäelle, jonne sillä ei ollut mitään siteitä.

Tarja ja Jari Nylanderin Hugo-collie oli ollut vapaana kesämökin pihalla, kun se oli yhtä äkkiä kadonnut. Kun katoaminen huomattiin, ei koiraa enää näkynyt missään. Joitakin päiviä myöhemmin siitä saatiin varman tuntuinen näköhavainto. Uros oli penkonut huoltoaseman takapihalla jäteastiaa. Havainto tavoitti omistajat niin myöhään, että karkuri oli ehtinyt lähteä jonnekin.


Koirasudenpentua etsimässä

Luovutusiän ohittanut koirasudenpentu oli ollut kateissa kaksi päivää. Pentu ja sen Ronja- emä olivat olleet Sipoon Söderkullassa kasvattajan ukin Bror Åbergin luona. Katoamista ei oltu ilmoitettu löytöeläintarhaan tai nettiin. Eikä kukaan ollut etsinyt pentua. 

Kasvattajan Pukkilassa asuva veli oli mennyt tervehtimään ukkia ja päättänyt samalla leikata pitkäksi kasvaneen nurmikon. Ennen ruohonleikkurin käynnistämistä veli oli hakenut emäkoira Ronjan ja kahdeksanviikkoisen pennun pihalle. Arka pentu oli luikkinut heti leikkurin ääntä pakoon emä perässään. Emä oli palannut samana päivänä myöhemmin takaisin ilman pentua. Koiraemo osaa etsiä

imetysikäisen pentunsa. Jos pentu on sen mielestä liian vanha roikkumaan nisissä, se saattaa jopa jättää sen jonnekin tahallaan. Ehkä tässä oli käynyt niin.

Kuulin pennun katoamisesta aivan sattumoisin, kun kasvattajan äiti soitti minulle. Kun olimme lopettelemassa puhelua, hän huokaisi:
- Kun se pentukin otti ja katosi.
- Mikä pentu katosi? kysyin.
- Meidän ukin luona hoidossa ollut tyttäreni koiranpentu. Se lähti keskiviikkona emänsä kanssa metsään eikä tullut takaisin. Emä jätti sen jonnekin.
- Keskiviikkona kadonnut! On jo perjantai ja vasta nyt kerrot minulle! Lähden Sussun kanssa pentua etsimään!

Lopetimme puhelun ja aloin tehdä katoamislappuja. Kuvallinen olisi ollut parempi, mutta minulla ei ollut pennun kuvaa. Tiesin vain, että


Poliisikoiralla etsitään ihmisiä

Ihminen ja eläin jättävät kulkiessaan tiehen ja maastoon oman yksilöllisen hajunsa. Koulutetut poliisikoirat etsivät kadonneita ihmisiä. Kadonneita koiria ja muita lemmikkejä ei poliisikoirilla etsitä.


Belgianpaimenkoira malinois toimii  
oppitunneilla havaintovälineenä.

Hämeenlinnan Poliisikoiralaitoksessa kouluttajana toimiva ylikonstaapeli Jarmo Happo kuvailee koiran hajuaistia ihmisen ajattelukykyä paremmaksi. Siihen, onko koiralla miljoona vai puolitoistamiljoonaa kertaa parempi hajuaisti, Happo toteaa:
- Se vaihtelee sadastatuhannesta miljoonaan, mutta on todettu, että se on riittävä.

Henkilöetsinnässä koiralle annetaan lähtöhaju. Tarkoitus on aina löytää etsittävä. Kun ihminen on kateissa, ei etsinnän aloittamisessa viivästellä.
- Meillä on pääpiirteenä koulutuksessa, että haju on vielä löydettävissä, jos ollaan 12 tuntia jäljessä, Happo kertoo.