Juttu-makasiini

Keskikorvantulehdus, jatko...

Roopen keskikorvantulehdus,
jakoa sivulta 9

27.11.2011
Niin se vaan sitten Roopenkin kohdalle tuli viime perjantaina lähtö juuri, kun Roope täytti 13 ja puoli vuotta, Roope heräsi 25.11.2011 aamulla seitsemältä molemmat takajalat halvaantuneina. Tuskia sillä ei ollut, mutta ilmeisesti aivoihin oli joku häiriö tullut, koska sen pää heilui aavistuksen verran eikä se pystynyt juomaan vettäkään. Vein sen puoliksi kantamalla kahvavaljailla ulos tarpeilleen. Jonkin ajan kuluttua pää lakkasi heilumasta, ja Roope pystyi juomaan vettä. En tiedä johtuiko halvaantuminen keskikorvatulehduksesta, joka Roopella oli maaliskuussa. Syynä voi olla myös se, että Roopessa oli saksanpaimenkoiraa. Siinä oli myös aavistus tanskandoggia ja labradorinnoutajaa.  

Vein Roopen eutanasiaan, en jäänyt odottamaan, että sille tulisi uusia häiriöitä. Ei se ressukka päässyt kävelemään autoon mennessä, eikä autosta poistuessa. Kannatin sitä valjaista. Roope auttoi itse etujaloillaan, kun nostin sen valjaista auton takapenkille. Vaikka ydäntä kivisti, yrin olla mahdollisimman reipas, ettei Roope ahdistuisi.

Seuraavana päivän hautasin Roopen pieneläinhautausmaalle, jossa myös osa Roopen iäkkäiksi eläineistä sisaruksista ja kaksi kissakaverusta lepää.


Ninette karkasi uudesta kodista

Lammasvahti puri köyden poikki

Yksivuotias estrelanvuoristokoira Ninette karkasi uuden kodin pihalta jo ensimmäisenä iltana. Kasvattaja ei päässyt työmatkansa takia heti hätiin.

Ninette otti hatkat vuoden 2004 marraskuisena sunnuntai-iltana. Narttu oli hetkeä aikaisemmin tuotu Lahden koiranäyttelystä uuteen kotiinsa Keski-Suomen Suniaisiin. Se oli ollut pihalla narussa 10 minuuttia valvomatta ennen kuin se puri narun poikki ja katosi. Jos koiran uusmaalainen kasvattaja Satu Vanhanen olisi voinut peruuttaa seuraavan päivän työmatkansa, hän olisi lähtenyt heti auttamaan yksivuotiaan kasvattinsa kiinni saamisessa. Karkurista saatiin joitakin havaintoja, mutta uusi omistaja ei ehtinyt koskaan ajoissa havaintopaikoille.

Havainnot loppuivat 27.11. kun karkaamisesta oli vajaa viikko.
- Luultiin, että narttu oli mennyt heikoille jäille. Lopulta tiistaina 30. marraskuuta tuli tieto, että koira oli nähty 15 kilometrin päässä, muistelee Ninetten isäntä Hans Kallberg.
- Kun pääsin havaintopaikalle, Ninette ei ollut enää siellä. Seuraavana päivänä sain havaintosoiton neljän kilometrin päästä, mutta Ninette oli juossut pikkutieltä metsään ja oli illalla jo muualla.

Kasvattaja lähti tuttujen koirien kanssa auttamaan

Satu Vanhanen palasi joulukuun ensimmäisenä päivänä työmatkaltaan ulkomailta. Kuultuaan, että hänen kasvattinsa oli edelleen


Pörrö-kissa oli useita vuosia karkuteillä

Leikattu narttukissamme Pörrö, lähti alle kolmevuotiaana omille teilleen vuoden 2008 kesäkuussa. Meillä oli kaksi vanhempaakin kissaa, Pörrön emä ja veli, jotka ovat meillä edelleen. Pörrön kadotessa asuimme lähellä pienen kaupungin keskustaa.

Ilmoittelin katoamisesta naapureillemme, ystävillemme, löytöeläinkoteihin ja sähköpostitse sadoille ihmisille. Laitoin myös ilmoituksia nettiin, kauppoihin, paikallislehteen, radioon ja ties minne. Yritimme keksiä kaikki mahdolliset keinot.

Kuljin etsiskelemässä kisuamme ympäri kaupunkia, joskus yksin, joskus oli ystäviä auttamassa, usein oli myös mukanani perheemme poikakisu Mauku, jota Pörrö rakasti suuresti. Maukulla on kova ja kuuluva ääni ja se juttelee paljon. Ajattelin, että kun Pörrö kuulee tutun kissan äänen, uskaltautuu tulla piilostaan. Mutta niin ei vain käynyt.

Saimme lehdessä olleen ilmoituksen jälkeen puhelun, että aivan kaupungin keskustassa oli auton alle jäänyt kissa. Ilmoittaja oliehtinyt kissan jo haudatakin. Hän oli varma, että kissa oli meidän.Voi sitä hirvittävää surua!  Vaikka se ilta ja yö menivät suorastaan ulvoessa, en silti ollut täysin vakuuttunut, että auton alle jäänyt kissa olisi Pörrö. En olisi saanut rauhaa, ellen olisi saanut tarkistettua, oliko kuollut kissa meidän. Kaikella kunnioituksella kävimme mieheni kanssa avaamassa kisun haudan. Kissa ei ollut meidän, mutta oudon sillmissä se oli näyttänyt samalta.

Ystävällisiä kanssaihmisiä


Talteenottaja, älä kerro jokaista tuntomerkkiä

Kun olet ottanut talteen irtokoiran, kissan tai muun vapaana liikkuneen lemmikin, talteenottoilmoitukseen ei kannata laittaa joka ikistä tuntomerkkiä. Tokihan oikea omistaja osaa kertoa millainen eläin häneltä karkasi.
Esimerkiksi sukupuolen ja pannan värin voi jättää kertomatta. Kissalla ei monasti ole pantaa, mutta sillä on häntä. Ja voihan se olla hännätönkin! Jos otat kissasta kuvan, jätä häntä pois kuvasta ja kysy omistajaksi ilmoittautuvalta vaikkapa hännän väriä.
Myös koirasta pystyy ottamaan kuvan niin, ettei sen sukupuoli näy.

Miksi moinen varovaisuus?

Vastaan on tullut jokunen tapaus, joissa ei-omistaja on soittanut talteenottajalle ja väittänyt olevansa omistaja. Joku mies oli kysellyt talteenotetun koiran tuntomerkkejä, eikä tiennyt edes sen sukupuolta, vaikka väitti olevansa omistaja. Myös todennäköinen oikea omistaja soitti talteenottajalle kuullakseen, että koira oli toimitettu jo löytöeläintarhaan..

Ei kai kukaan väitä vierasta kissaa omakseen?
Kissojahan saa maksutta (valitettavasti!)


Vanhaenglanninlammaskoira meni metsään poikimaan

Toisinaan karkurit-fi -sivustolla on näköhavainto emäkissasta, joka liikkuun pentujensa kanssa.
Jos koiran tai kissan pennut on syntymän jälkeen tapettu,  seuraavia pentujaan ei tiineenä oleva emo  enää synnytäkään kotona vaan menee piiloon synnyttämään.

Pörri oli vanhaenglanninlammaskoira.  Isä toi sen yllättäen jostain maalaistalosta. Pörri oli vaalea, pitkäkarvainen narttu, jonka silmät pilkistivät otsatukan alta. En tiedä olilko se puhdasrotuinen. Isä ei tiennyt sen ikää, mutta hänen mukaansa sillä oli ollut pari pentuettakin. 

Kun isä otti Pörrin autosta ulos, koira lähti karkuun. Mina lähdin pyörällä Pörrin perään. Menimme peräkanaa lähes kaksi kilometriä kunnes Pörri väsähti ja sain sen kiinni.

Pörri karkaili vielä myöhemminkin mennen aina samaan paikkaan, ja minä hain sen kotiin. Viimeisellä karkaamiskerralla emme huomanneet sen lähtöä.. Kun Pörri palasi omatoimisesti kotiin, sen etujalkojen välissä oli kaksi isoa reikää, joista meni pitkä haava ihon alle. Se kuntoutui eläinlääkärin ohjeilla.

Pörri synnytti metsässä


Nuori lapinkoira varkaan matkassa?

Tänä päivänä ei edes tiiviissä kyläyhteisössä voi jättää koiraa hetkesikään silmistään.  Aina on olemassa mahdollisuus, että joku ohiajava rikollinen käyttää tilaisuutta hyväkseen ja nappaa yksinäisen koiran mukaansa.

Yksivuotias, kiltti lapinkoirauros katosi pihalta Alahärmän Voltissa perjantaina 21.4. iltapäivällä.  Vaikuttaa siltä, ettei uros lähtenyt kotipihalta omatoimisesti ainakaan kylätietä pitemmälle.   Suden suuhunkaan se ei ole joutunut, koska Ala-Härmässä ei enää huhtikussa tehty susihavaintoja. Viimeisin susihavainto oli jo 18. maaliskuuta yksin liikkuneesta sudesta, joka siirtyi Vaasan lähelle.

Ilveksiä Alahärmässä on jonkin verran. Normaalisti ilves käy koiran kimppuun vain, jos koira yrittää hyökätä.

Kun koiran katoaminen huomattiin, lumisessa pihassa olleet tassunjäljet tutkittiin. Ilveksen jälkiä ei nähty.
- Lähellä oleva jokikin oli vielä jäässä, muistelee koiran isäntä Heikki Lehtinen ja lisää, että koiran katoaminen on ollut etenkin perheen tyttärelle kova paikka.

Ainakin parikymmentä henkeä oli koiraa  etsimässä sen jälkeen, kun se katosi.  Oma pihapiiri, rakennukset, tienvarret, kaikki kolattiin ilman että koirasta näkyi jälkeäkään. Se ei myöskaan ollut oman ja ympäristökuntien löytöeläintarhoissa.

Kotiavustajan menttaliteetti


Koirasudet käväisivät Vantaalla

Joillakin ihmisillä on ennakkoluuloja koirasusia kohtaan. Perheenjäsenenä kasvava koirasusi käyttäytyy kuin
mikä tahansa koira.

Tästä hyvänä esimerkkinä ovat koirasudet Hero, Gina, Haidy, Wanda ja Yoda, jotka esittivät susia kiinalaisfirman Vantaalla kuvatussa videossa jokunen vuosi sitten.

Koirat olivat kuvausalueella omistajiensa hallinnassa. ja käskytettävinä. Mitään haavereita ei niiden kanssa sattunut.

Lopputulos on vauhdikas ja mielikuvituksellinen.  

Tässä näyte videosta

 


Kiltti hoitokoira pääsi hengestään

Heinäkuun alkupäivinä jätti seinäjokelaisperhe koiransa hoitoon. Tarkoitus oli ollut viedä koira tuttuun hoitolaan, mutta siellä oli täyttä. Koiranomistajat lähtivät turvallisin mielin lyhyelle lomamatkalle. Mies, jonka huomaan 1,5-vuotias koira uskottiin, väitti koiran karanneen hirven perään.

Koiran ruumis löytyi lauantain 13.7.13 vajaa viikko katoamisesta kalastamassa olleiden poikien toimesta.  Kiltti norjanharmaan ja belgianpaimenkoiran sekoitus oli sidottu ja upotettu jätesäkissä kuolemaan.  Poliisi tutkii tapausta rikoksena. Koiran jäännökset on lähetetty patologille.

Osanottomme koiran omistajille.  Kenenkään lemmikki ei ansaitse moista kohtaloa.  

JK.

Silminnäkijähavaintoja voi ilmoittaa soittamalla 0400-762009 tai sähköpostitse tutkinta.seinajoki(at)poliisi.fi

 


Apinanmyynti-ilmoitus

upea vauva apinalla Monkeys hyväksyttäväksi
Meidän vauva apinalla apinat ovat vain 2 vasemmalla ja joitakin muutaman viikon vanha. ne ovat viime kaikissa laukausta, hyvä lasten kanssa ja lelut ja muut kodin lemmikit, vastata heidän nimensä ja ovat erittäin viihdyttävä. Rakastaa olla kävellä ympäriinsä
. Nämä vauva apinalla apinat ovat vain 9 viikkoa vanha. Kysy lisätietoja ja nykyisen kuvia. Kopioi osoitteemme kuvaa kuvan ja ota meihin suoraan postitse


Varastettuja kissoja ja koiria 2003-2006

Olemme siirtämässä vv. 2003-06 varastettujen ilmoituksia nykyiselle sivustolle. ilmoitukset ovat olleet linkin takana ja halusimme ne paremmin esille, koska nettiä käytetään huomattavasti enemmän kuin niinä vuosina, joina kyseiset kissat ja koirat katosivat.  Aikaa on kulunut, ja osa on jo ikänsä takia eläinten taivaassa.