Juttu-makasiini

Yhä kateissa: Mikkelistä varastettu urosbokseri

Mikkelissä varastettiin uuden vuodenaattona 2009 urosbokseri, jota ei ole vieläkään löydetty. Koiran löytänyt pariskunta varasti sen. Koirasta on ollut tieto myös rotuyhdistyksen sivulla.

Omistajat etsivät urosta, mutta eivät löytäneet sitä. Vasta päivänvalossa selvisi, että koiran lumeen painuneet tassunjäljet johtivat maantielle, jossa ne katosivat ikäänkuin ilmaan.

Uudenvuoden jälkeisenä maanantaina saatiin tassunjälkien katoamiselle selitys, kun bokserin aattoiltana nähnyt mies soitti koiran omistajalle.
- Mies oli nähnyt kuinka noin kolmikymppinen, mustalla tila-autolla liikkeellä ollut suomalaispariskunta oli poiminut koiramme autoonsa.
Nainen oli sanonut silminnäkijälle, että hän ilmoittaa koirasta löytöeläintarhaan, kertoo kadonneen bokserin omistaja.

Nainen oli valehdellut. Koirasta ei ilmoitettu löytöeläintarhaan, eikä sitä koskaan sinne viety. Samalla tyylillä on koiria varastettu tien päältä ennenkin. Muun muassa uroscollie, jonka katoaminen  v. 2003 vaikutti karkurit-sivujen perustamispäätökseen, nostettiin epärehellisten ihmisten autoon moottoritieltä Helsingissä.  Collie katosi varkaiden matkaan, samoin kuin Mikkelin bokserikin.  

Tottakai autoon voi ja pitääkin poimia karkurikoiria, mutta. rehellinen ihminen laittaa koirasta talteenottoilmoituksen nettiin ja ilmoittaa löytöeläintarhaan. Epärehellinen pitää koiran itsellään tai myy sen eteenpäin, eikä
ilmoittele minnekään.


Katoamislappumalli

Lahtelainen kissansa kadottanut rouva, joka tapasi ilmoituksia jakaessaan ystävällisiä ihmisiä, ehdotti tätä tekstiä katoamislapun alareunaan.

- Kirjoita katoamislapun alareunaan, että karkurit.fi ssä on kuvallinen ilmoitus, jota voi jakaa somessa
- sieltä voi myös seurata eläimen löytymistä!!!! 
- voit myös tarkistaa sieltä
yhteystiedot, jos sattut eläimen näkemään.
 
 
 


Kouluttamaton koirakarkuri löytyi koulutettuna

Puolivuotias Jesse James katosi Pielavedellä 21.5.2008, kun se oli jätetty vapaana pihalle perheen toisen, juoksunarussa olleen Jokke-koiran seuraksi.

Kun isäntä meni puolen tunnin päästä ulos, häneen iski kauhu, sillä kumpaakaan koiraa ei näkynyt missään.
Joken juoksunarun klipsu oli irronnut pannasta, Jokke päässyt irti ja koirat oliva lähteneet jonnekin. Isäntä aloitti etsinnät heti. Kun ilta pimeni, isäntä lopetti etsinnän. Jokke tuli aamuyöllä kotiin ilman Jesseä.
Isäntä ei jaksanut odottaa päivän tuloa vaan lähti pimeyteen etsimään Jesseä. Tuloksetta!

Päivät kuluivat, eikä Jesseä näkynyt tai kuulunut. Isännän sisko oli laittanut nettiin katoamisilmoituksia koirasta ja isäntä itse ilmoitteli paikallislehdessä. Myös isännän kaverit osallistuivat etsintöihin ja isännän sisar saapui eräänä viikonloppuna 500 kilometrin päästä miehensä kanssa etsimään Jesseä. He kiertelivät valokuvan kera talosta taloon ja etsivät pitkin metsiä, läheltä ja kaukaa. Kukaan ei vain ollut nähnyt Jesseä.

Isäntään iski pelko, että sudet olisivat vieneet koiran. Alueella oli nimittäin susiakin nähty. Päivät ja viikot vierivät. Isännän valtasi epätoivo.


Kultaisennoutajanpentua etsimässä...

Kirkkonummella katosi seitsemän kuukauden ikäinen kultainennoutajanarttu tiistaina, helmikuun toisena päivänä. Todennäköisesti pentu lähti metsästä tulleen hajun perään.

Olin etsinyt pentua katoamisesta saakka. Torstaina sain lisävoimia lähteä taas etsimään ja soittelemaan ihmisten ovikelloja sinne missä Candy oli nähty edellisaamuna yhdeksältä. Alueella on vain muutama talo ja paljon metsää ja peltoja.......

Mistään en löytänyt minkäänlaisia jälkiä, vaikka katoamisen jälkeen ei ollut tullut lisää lunta. Kävin läpi kaikki ulkorakennukset ja katselin kaikkialta, koska olin jo niin epätoivoinen.

Kun olin yhden vanhan ladon kohdalla, muuan iäkkäämpi mieshenkilö tuli hiihtäen paikalle. Pyysin, anteeksi, kun olin luvatta penkomassa paikkoja, ja selitin mistä oli kysymys.

Mies sanoi nähneensä koirani edellisaamuna noin yhdeksän maissa pihallaan, mutta sen jälkeen hänellä ei ollut siitä mitään havaintoja. Hän kertoi pystyvänsä tasan tarkkaan näyttämään mihin suuntaan koira lähti, koska tiesi joka ikisen jäljen pihallaan, ja syvässä lumessa ryteikössä oli uudet jäljet. Mies oli nähnyt koiran lähteneen sinne päin.


Koiranpennun ostajalle pamahti 8000 euron uhkasakko

Helsinkiläinen Jenni hankki Lappeenrannasta lehti-ilmoituksessa mainostaneelta venäläisnaiselta koiranpennun.  Vaikka myyjä oli sanonut tuoneensa pennun Suomeen virallisesti, pentukaupasta aiheutui hankaluus poikineen.  

Jenni meni 26. helmikuuta 2015 rokotuttamaan pentua Kannelmäen Animagiin.
- Eläinlääkäri tarkasti pennulta mikrosirun ja huomautti, että se oli laitettu vasta rokotusten jälkeen. Hän otti puhelun Eviraan ja totesi puhelun lopetettuaan, että minun pitää mennä pennun kanssa eläinsuojelueläinlääkäriin, muistelee Jenni.
- Käytyäni eläinsuojelueläinlääkäri Satu Valtosen vastaanotolla 26.2.2015, sain sellaisen käsityksen, että pentu pitää lopettaa.   Kotiin päästyäni tilasin Misulle ajan eutanasiaan.

Ajan varaaminen  oli Jennille kova paikka.
-Perheemme oli kiintynyt Misuun. Se oli terve ja iloinen pentu.


Suomen Löytöeläinapu ry.

Karkurit.fi  -sivusto avattiin 7.12.2003

Sivustoa ylläpitävä Suomen Löytöeläinapu ry. on voittoa tavoittelematon, vapaaehtoispohjainen eläinsuojeluyhdistys, joka julkaisee maanlaajuisesti ilmoituksia kadonneista ja löytyneistä lemmikeistä. Neuvontanumerostamme 045 1693939 saa kokemusperäisiä ensiohjeita kadonneen etsimiseen. Ellei puheluun ehditä vastamaan,  ohjeet löytyvät myös näiltä sivuilta.  

Karkurit.fi -sivut avattiin 7.12 2003. Sivujen kävijämäärä kasvaa kaiken aikaa. Esimerkiksi 1.1.2017  Karkurit.fi -sivustoa selattiin 44 000 kertaa. Näköhavainto-, kadonnut-ja talteenotto-ilmoitusmäärämme on lisääntynyt vuosi vuodelta. Vuoden 2018 ensimmäisenä vuorokautena sivustolla oli 10 000 kävijää. Seelausmäärä oli moninkertainen.

Yksi sysäys karkurit.fi -sivuston perustamiseen oli iäkkään collieuros Bondyn katoaminen elokuussa 2003 Helsingissä. Myös  Turre-koiran katoaminen Karkkilassa vaikutti sivuston perustamiseen. Kummastakin koirasta kerrotaan Kokemuksella Karkurit.fi -kirjassa. 

Jokaisen kadonnut-ilmoituksen laittajan sähköpostiin lähtee automaattisesti linkki sivuston etsintäohjeisiin.  


Suomen koiranetsinnän alkuvuodet

Koiranetsintää harrastavilla on täysi syy kiittää koiranetsinnän pioneeria Marja Huovilaa.   

Suomen ensimmäisen etsijäkoiran omistaja, etsijäkoiratoiminnan kehittäjä Marja Huovila oli vuonna 2002 perustetun Koiraetsijät ry:n ensimmäinen puheenjohtaja.

Marjan piskuisella norwichinterrieri Jorilla oli synnynnäinen taito etsiä kadonnut koira ja lähettää sille rauhoittavia signaaleja. Marjan keksintö on sekin, että koirakarkuria voidaan houkutella makkaraa grillaamalla. 

Kun Karkurit.fi -sivut joulukuussa 2003 avattiin, Marja koulutti Kirkkonummella etsijäkoirakoita.  Koska etsijäkoiria oli vain kourallinen, ajauduin minäkin etsimään kadonneita koiria. Nykyisen laumamme jäsen Lulu, joka oli pentuna kateissa Sipoon Söderkullassa, olisi todennäköisesti jäänyt vajaan, jossa se piilotteli, ellei Sussu-koirani olisi löytänyt sitä.

Kyselin Marjalta apuja puhelimitse. Ensimmäinen opetus oli se, ettei koirakarkuria saa huudella, kun karkureissu on totista totta.  Marja iskosti sen mieleeni  soittaessani hänelle  Helsingin Käpylästä, kun etsimme Koiraetsijät ry:n silloisen puheenjohtajan Christina Kittelän kanssa uroscollieta, jota ei koskaan löytynyt, koska se oli varastettu.

Maija Ankkuri

 

     


Katosi ja kaupiteltiin

Perhoskoira vietiin Helsingin asematunnelista

Poikkeuksena varkailta takaisin saaduista koirista kerron perhoskoirasta, jota ei koskaan löydetty. Omistaja kiinnitti koiransa Helsingin asematunnelissa sijaitsevan kaupan eteen, kun hän meni tekemään ruokaostoksia. Koiraa ei ollut enää kaupan edessä, kun omistaja tuli ulos.

Perhoskoira oli nähty Helsingin linja-autoasemalla. Ihmiset olivat katselleet päältä, kun epämääräisen näköinen pariskunta kaupitteli sitä kirkkaassa päivänvalossa. Kellään ei tullut mieleen soittaa poliisia paikalle ja teeskennellä ostajaa, kunnes poliisi saapuisi. Omistaja sai tiedon kaupustelijoista vasta pari päivää myöhemmin. Perhoskoiraa ei koskaan löydetty. Sen varkausilmoitus löytyy edelleen Karkurit.fi -sivuston linkeistä. Omistajan puhelinnumero ei ole enää käytössä. Hän jäi pian varkauden jälkeen eläkkeelle. Koirasta tuli kerran havaintoilmoitus. Neuvoin omistajaa vakoilemaan Hyvinkäällä, jossa koira oli nähty. Hän oli kysellyt koiraa havaintoalueen kaupan kassalta, jätti kauppaan ilmoituksen koirasta ja lähti kotiin.

Jos epäilee oman varastetun lemmikkinsä olevan jossain, täytyy olla kärsivällinen, käydä paikalla useana päivänä vakoilemassa, eikä jättää mahdollisen varkaan kodin lähelle katoamisilmoituksia.

Vaikka tästä tapauksesta on jo 12 vuotta, se on yhä ajankohtaien. Edelleen ihmiset ottavat koiran mukaan kauppareissulle ja jättävät kaupan eteen.

 


Koirat hälyttivät apua

Suomalainen uskoo rehellisyyteen, eikä huomaa, vaikka naapuriin ilmestyisi varastettu koira,ei vaikka varkaudesta kerrottaisiin radiossa ja koiran isäntää haastateltaisiin

Itä-Helsingin ja Vantaan laitamilta varastettu isännältään ulkoilutilanteessa karannut labradorinnoutajauros Ossi oli joitakin viikkoja kateissa. Ossi löytyi, kun se metelöi kahden koiran kanssa parvekkeella. Ossin varastanut pariskunta oli lähtenyt perjantai-iltana jonnekin ja koirat oli lykätty parvekkeelle.

Ossin omistajien naapurissa asunut toimittaja Taina West kertoi koiravarkaudesta radio-ohjelmassaan. Lisäksi Ossin isäntää haastateltiin televisiossa. Ohjelmiin oli laitettu paljon toivoa, mutta ne eivät tuoneet Ossia takaisin. Onneksi Ossi ja kumppanit huomasivat itse, ettei kaikki ollut ihan kohdallaan.

Kolme haukkujaa parvekkeelta huostaan ottanut poliisi vei koirat Viikin Löytöeläintaloon. Yhden sirunumero täsmäsi labradorinnoutaja Ossiin, joka oli ollut kateissa joitakin viikkoja. Ossi oli karannut talutustilanteessa ja nähty sen jälkeen nuorella naisella ja miehellä. He olivat luvanneet viedä koiran löytöeläintarhaan. Pitivät sen kuitenkin itse.