Juttu-makasiini

Kaneli-kissa etsi käskystä kissakaverinsa

Kissa on älykäs, ja sen hajuaisti on yhtä tarkka kuin koiran. Jotkut kissat osaavat jopa etsiä kaverikissansa, jos sikseen tulee.


Kaneli

Asuimme 5,5 vuotta täysin korvessa. Pihalle rakennettiin kissoille katettu tarha, jotta ne eivät olisi käyneet oravien, lintujen ja vesilintujen pesillä. Syksyn tultua kissat saivat liikkua vapaasti. Ne pysyttelivät yleensä pihapiirissä. Kapea tie oli noin 100 metrin päässä ja syksyllä ja talvella tieliikenne oli lähes olematonta, joten kissoilla oli suht turvallinen elämä. Tosin kerran alueella kierteli maakotka. Silloin kissat pidettiin sisätiloissa.

Kun kissat olivat ulkona vapaana, niillä oli tapana tulla heti kutsusta luo.  Yhtenä syyspäivänä ei Viivi tullutkaan, kun kutsuin sitä. Kaneli tupsahti ulkoportaille ja pyrki sisälle. Sanoin Kanelille murheellisella äänellä, että Viivi on kateissa, hae Viivi.

Jäin seuraamaan ymmärsikö Kaneli pyyntöni ja mitä se tekisi. Se lähti kipittämään takapihalle kurkisti vanhaan  saunarakennukseen, jota käytettiin varastona. Rakennuksessa oli oviaukko ilman ovea ja entinen pesuhuone josta pääsi entiseen löylyhuoneeseen. Kaneli nuuski ovella, mutta ei mennyt sisälle.
 


Pikkukoira pelästyi lenkkeilijää

Etenkin pienet koirat ja pentukoirat pelästyvät herkästi, jos ulkoiluttaessa ohi porhaltaa juokseva ihminen.

Iso koira saattaa reagoida päinvastoin, se ei pelästy, vaan yrittää lähteä juoksijan perään. Jos omistajan ote lipsuu, voivat lenkkeilijän pöksyt olla vaarassa.

Harva koira tykkää siitäkään, että se lykätään monen ventovieraan koiran kanssa samaan aitaukseen. Yleensä aitaukseen lykätty yksinäinen koira tekee parhaansa päästäkseen pois vieraasta koiralaumasta. Pakon edessä se kiipeää vaikka aidan yli. 

Koirat saattavat reagoida myös muissa tilanteissa toisiin koiriin, riistaan, autoihin ja lapsiin. Useita vuosia sitten muuan kääpiöpinseri pääsi omistajiensa mukana Lappiin. Koira kulki vapaana omistajiensa vierellä, kun lauma rippikoululaisia ryntäsi pahaa tarkoittamatta koiraa kohti. Pinseri pelästyi ja lähti pakoon. Se katosi Lapin erämaahan niin, ettei sitä löytynyt koskaan. 

Onnelisesti päättynyt pakoonlähtö, jossa koiran hyvä kunto näytteli merkittävää osaa. 


Kesykania pyydystämässä



Kesykania pyydystämässä

Kyllä se oli huvittava aamu.  Heräsin kun sain soiton, että eräällä asuinalueella loikkii lemmikkikani, eivätkä tiedä, miten sen saisi kiinni.

Ensin kyselin, onko kani pelokas ja juokseeko ympäriinsä ja popsiiko ruohoa ja eteneekö hitaasti... Kuulin, että menee pihasta pihaan ja naapuruston tietojen perusteella on jo muutaman päivän aikana näkynyt pihoissa.

Annoin ohjeita lähestyä kania hitaati ja matalana jutellen ja sitten paita tai takki avuksi, kun ottaa sen kiinni.  Lisäsin, että kiinnioton pitää sitten kerrasta onnistua, muuten kani ei päästä enää lähelle. No, huvittavaa oli se, että kesken puhelun soittaja alko ohjeistaa naapurustoa kovaan ääneen:: "Nyt pitää ottaa iso pressu, lakana tai peitto ja kani pitää kääriä siihen ja..." . Siinä vaiheessa  sanoin soittajalle, että älkää tehkö mitään, lähden ajamaan sinne. Seuratkaa vaan, missä pihassa kani loikkii, niin tulen mun oman houkutinkanini kanssa sinne. Pääsin paikalle vajaassa puolessa tunnissa, tukka pystyssä ja ihan unenpöppörössä. 


Löytöeläimet

Eläinsuojelulain 15 § on jäänyt keskeneräiseksi.  Kuntia pykälä velvoittaa, mutta useimmilla kunnilla ei ole löytöeläimen noutotoimintaa, eikä löytäjää voida pakottaa kuljettamaan eläintä tarhaan.  Ehkä uusi eläinsuojelulaki kattaa aukot, joita nykyisessä on.

Talteenotetut eläimet

Kunnan on huolehdittava alueellaan irrallaan tavattujen ja talteen otettujen koirien ja kissojen sekä muiden vastaavien pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten tilapäisen hoidon järjestämisestä. Talteenotettua eläintä on säilytettävä vähintään 15 päivän ajan, minkä jälkeen kunnalla on oikeus myydä, muutoin luovuttaa tai lopettaa eläin. Kunnalla on oikeus periä eläimen omistajalta tai haltijalta korvaus eläimen talteenotosta, hoidosta ja mahdollisesta lopettamisesta aiheutuneista kustannuksista.


Kissa- ja koiravarkauksista

Rehellisen kissan- ja koiranomistajan on vaikea uskoa, että heidän karannut lemmikkinsä saattaa kiinnostaa varasta.  

Ensimmäinen Karkurit.fi -sivuilla oleva varkaustapaus on niinkin kaukaa kuin elokuulta 2003. Kotipihalta Helsingin Pasilasta livohkaan lähtenyttä collieurosta etsittiin yli kahdeksan kuukautta kunnes selvisi, että iäkäs pariskunta oli varastanut Bondyn.  

Monen monituista koiraa on kuluneina vuosina varastettu, ja osa on jopa saatu takaisin.  Myös kissat, niin maatiaiset ja etenkin rotukissa kelpaavat varkaille. Koska karkurilla on tapana palata karkaamispaikan tuntumaan, ei katoamisilmoituksissa saisi kertoa katoamisosoitetta.  

Miksi sitten ilmoitella lainkaan?  Kun rehellinen, auttamishaluinen ihminen näkee tai saa kiinni karkurin, hän etsii netistä katoamisilmoituksen, ja soittaa kadottajalle.  Eli riittää, kun ilmoituksessa kerrotaan katoamiskunta, kuva ja puhelinnumero.  Jos paikkakunta on iso, voidaan ilmoittaa myös seutu. Esimerkiksi Espoo, Soukka tai Helsinki Töölö.  Rotukissan rotua ei kerrota, eikä tavallinen bongaaja tee mitään silläkään tiedolla onko karkurilla siru

Outo pariskunta 

Helsinkiläisen Bondyn varasti huijaripariskunta. Kun Tampereen Hallilassa asuva Johanna etsiskeli kahdeksan kuukauden ikäistä


Silminnäkijää kaivataan

KLauantaina  23.7. helsinkiläinen nuorimies kantoi harmaassa kantokopassa kissaansa. Kissanomistaja matkusti metrolla Vuosaaresta Helsingin keskustaan. Koppa


Musta kissa, valkoisin merkein.

ja kissa  oli omistajan huomaamatta varastettu, kun omistaja oli laskenut kopan linja-autoasemalla käsistään. Koska alueella oli paljon kyytiä odottanutta väkeä, luulisi, että siellä olisi ollut edes yksi  ulkopuolinen tarkkasilmäinen, joka laittoi merkille kissan kantokopan, ja näki minkä näköinen ihminen kopan vei.  Havainnoista voi ilmoittaa poliisille tai omistajlle, jonka numero on ilmoituksessa.  

Vanha tapaus linja-autoasemalta

Muistuu mieleen tapaus tammikuulta 2005.  Pankkineiti oli mennyt Helsingin asematunnelin ruokakauppaan ja laittanut avuttoman perhoskoiransa kaupan eteen kiinni.  Kun neiti oli tehnyt ostoksensa, hän palasi hakemaan koiraa, joka oli kadonnut.  Vähän matkan päässä oli epämääräisen näköinen porukka. Neiti meni kysymään, oliko joku läsnäolija huomannut kuka vei hänen koiransa. Ei ollut. 


Koiranetsintämenetelmien kehittäjät


Suomen ensimmäinen etsijäkoira oli norwichinterrieri Jori..

Opettaja Marja Huovila on jättänyt Suomen koiranetsintätoimintaan painavan kädenjälkensä. Marja Huovila huomasi 1990-luvulla, että hänen piskuisella norwichinterrieriuroksellaan Jorilla oli luontainen taito löytää kadonneita koiria. Kesällä 2004 Marja keksi ikäänkuin vahingossa, että kadonnutta koiraa voidaan houkutella makkaraa tai lihaa grillaamalla.  Menetelmä on käytössä tänäkin päivänä.

Kun Marja parin koirankatoamistapauksen jälkeen tajusi, miten ainutlaatuinen koira Jori oli, alkoi hän ystävänsä  Inkeri Palmrothin kanssa kehittää Jorin koiranetsintäkykyjä. Kouluttajakaverikseen Marja sai pelastuskoiraharrastajan Inkeri Palmrothin. Naiset ottivat koiranetsintämetoeihin mallia poliisikoirien hajutunnistusmenetelmästä sekä metsästyskoirien, pelastuskoirien ja miinakoirien koulutuksesta.

Alkuvaiheessa naiset treenasivat viikottain Jorin, pyreneittenpaimenkoira-shapendeusuroksen Nasun sekä lakelandinterrierin Stellan kanssa.


Havaintoilmoittelu ja porukkaetsintä

Kun oma lemmikki on karkuteillä, ei saatuja näköhavaintoja voi ilmoitella julkisesti. Niitä ei myöskään kannata kertoa kaverille, joka laittaa havainnot nettiin.  Myös isolla joukolla etsiminen voi olla haitallista.

Netissä käy kaikenlaista väkeä. Miksi oman karkurin havaintotietoja ei sitten saisi ilmoitella siellä? Tietenkin jokainen saa kirjoitella mitä haluaa omista eläimistään. Miksi ei kutenkaan ole suotavaa laittaa oman karkurin näköhavaintoja nettiin tai kutsua alueelle ihmisiä tarkkoine silmineen?  Kaikki eivät usko havaintotiedon yhteyteen postattua "älä huutele" ja "koiraa ei saa lähestyä" kieltoja. Koiria myös varastetaan karkureissulta.

Jos karanneesta koirasta saatuja havaintoja ilmoitellaan netissä toiveena saada lisähavaintoja, ilmoittelusta voi olla niin paljon haittaa, ettei koiraa saada koskaan kotiin. Viisainta on kiirehtiä itse havaintopaikalle ja toimia ohjeiden mukaan.  Niitä löytyy tältäkin sivustolta.

Silloinkin, kun karkuria etsitään isolla joukolla, se voi paeta hyvinkin kauas. "Liian monta kokkia, tulee huono soppa", on tapana sanoa.

Karkuteillä oleva koira on varpaillaan ja vaistoaa, jos alueelle menee vieraita ihmisiä karkurin nähdäkseen. Vaikka koira olisi karannut vieraalla seudulla, se ei lähde ensi päivinä kovin pitkälle, ellei sitä häiritä toistuvasti liikaa. Moni karkuri on loukutettu jopa karkaamispaikalle.


Kissakarkureita Helsingissä

Jopa niin vilkasliikenteisessä kaupungissa kuin Helsinki, on jatkuvasti  kymmeniä kissoja karkuteillä.

Harva kaupunkikissa päästetään tarkoituksella ulos. Useimmat ovat karkureita, joita etsitään tosissaan. Mieleen tulee tapaus 2004 keväältä, entisen työkaverini kissa, joka karkasi Itä-Pasilassa. Nuori perhe peruutti jopa pitkään suunnitellun kesälomatkansa kissan takia.Kissa löytyi vasta, kun loppuvuodesta alkoi pakastua. Se oli mennyt kylmissään johonkin elintarviketehtaaseen. Maukui surkeasti sen näköisenä, että


Punavuoren kissa.

nyt riitti. Kissa toimitettiin Sörnäisiin Pieneläinklinikan löytöeläintarhaan.  Ellei sillä olisi ollut sirua, se tuskin olisi koskaan päätynyt oikeaan kotiin, niin paljon se oli karkureissulla muuttunut.

Tänään, kesäkuun ensimmäisenä lauantaina 2016 on tullut Helsingin keskustasta kaksi kissahavaintoa. Toinen kissa huitelee Punavuoressa ja se nähtiin eilenkin. Kun tätä juttua väsäsin, tuli puhelu kansanedustaja Jaana Pelkoselta, joka oli kavereineen ottanut Merisatamasta kiinni harmaan kissan, joka  toimitetaan maanantaina Löytöeläintaloon, ellei omistaja sitä ennen ilmoittaudu. 

Varkaita liikenteessä