Juttu-makasiini

Mirka-kissa oli yli 1,5 vuotta kateissa

Mirkan löytyminen puolentoista vuoden kateissaolon jälkeen on rohkaiseva esimerkki siitä, että kadonnut lemmikki voi löytyä pitkänkin ajan päästä. Mirka-kissan omistaja kertoi kissansa karkureissusta vuode 2015 lokakuussa.

Mirka häippäsi kiirastorstaina 18.04.2013 mökin pihalta autoa purettaessa. Sitä etsittiin väellä ja voimalla ja aina silloin tällöin saatiin näköhavaintoja alueella liikkuneista kissoista. Havainnot tarkastettiin välittömästi, mutta aina ne osoittautuivat vääriksi.  Ilveksiäkin nähtiin lähimetsässä pariinkin kertaan eivätkä asiantuntijat antaneet paljoa toivoa kaupungissa lihoneelle Mirkalle. Olisi kuulemme oivallinen makupala ilveksen poikasille.

Väärä sukupuoli
Kerran tuli hyvän tuntuinen vihje pitkäkarvaisesta pörheästä kissasta jolla oli tapana metsästää läheisellä purolla.  Kiiruhdimme katsomaan ja sydän oikein pomppasi, kun tunnistimme Mirkan.  Oli asettunut taloksi lähinaapuriin. -Kun kissaa tarkasteltiin lähemmin, niin siltä löytyikin meille yllätykseksi poikakissan perhekalleudet. Oikein leuka loksahti, kun niin tyttömme näköinen kissa olikin vaihtanut sukupuolta. Alkoi jo vähän masentaakin, mutta siltikin jatkoimme - ehkä jo tavankin mukaan - Mirkan kutsumista päivittäisillä kävelyretkillämme lähimaastossa.

Uusi yritys


Tee karkurille hajujäljet

Kadonnutta lemmikkiä voidaan houkutella hajujäljillä suuntaan, jonne sen halutaan kulkevan.  Esimerkiksi havaintopaikalta voidaan tehdä hajujälki lähtöpaikkaan, joka voi olla kadonneen koti, kylä-, tai hoitopaikka.  Ellei havaintoja ole saatu, hajujäljet tehdään suunnista, joissa arvellaan karkurin liikkuvan. Miten kaukaa jälki vedetään, on jokaisen omassa harkinnassa. Ellei varmaa havaintoa ole, jäljestä tuskin kannattaa tehdä kilometrien mittaista.

KISSALLE 
hajujäljen voi tehdä  öljytonnikalasta tehosekoittimella ja kuumalla vedellä. Tonnikala-vesiseos laitetaan pulloon, jossa on reiällinen korkki. Jäljen tekemiseksi esimerkiksi havaintopaikalta kotiin, valitaan turvalisin reitti, jolle nestettä valutetaan. Kissan hajuaisti on sen verran tarkka, että puolen metrin välejäkin voi jättää, jos matka on pitkä. Loukulle vedettäessä jäljen on hyvä olla yhtenäinen.

KOIRALLE
tehtävään hajujälkeen menetelmän kehittänyt Kristiina suosittelee grillimakkaraa. Yksi makkara vesilitraa kohden. Nälkäinen, iso tai keskikokoinen koira saattaa innostuessaan seurata hajujälkeä sen verran nopeasti, ettei metrinkään hajuton kohta haittaa, Pienelle koiralla ei jätetä kovin pitkää hajutonta kohtaa.  


Ehkäise katoaminen ennalta

Kun koira tai kissa pyrähtää yhtä äkkiä omille teilleen, sen kiinni saamista helpottaa, jos se on opetettu tulemaan kutsusta luokse. Koirille opetetaan luokse tuleminen jo pentuna. Luokse tulon voi opettaa myös muille lemmikeille. Palkinnoksi annetaan makupala tai hetki rapsutusta. Harjoittelu aloitetaan eläimen ollessa virkeä ja motivoitunut.

Päivittäin toistetulla, muutaman minuutin harjoittelulla saa vanhankin eläimen oppimaan uusia asioita. Tärkeää on olla johdonmukainen ja kärsivällinen. Kuten kaikessa eläinten kouluttamisessa, vain onnistumisesta palkitaan, eikä väärästä toiminnasta rankaista.

Omistaja valvoo

Paras henkivakuutus ulkoilevalle eläimelle on mukana kulkeva omistaja. Ulkoiluttaja havaitsee jo ennakolta monet vaaratilanteet.   Lemmikin katoamisen aiheuttaman etsimistyön ja murheen kokenut yrittää kaikin keinoin, ettei joutuisi kokemaan samaa uudelleen.

Ole tarkkana, ettei eläin saa itse avattua ovia, ikkunoita, jne. Kotipihalle yksin jäänyt lemmikki saattaa poistua pihalta tai se voi päätyä varkaan matkaan. Karkaamisvaara on suuri myös silloin, kun  lemmikin kanssa kyläillään tai se on hoitopaikassa tahi uudessa kodissa.  


Kulkuripoika meinasi hukkua

Iitistä joulukuussa 2015 uudesta kodista karannut uroskoira eksyi naapurikuntaan. Siellä se putosi avantoon, mutta paikalla sattui olemaan pelastaja.

Saksanpaimenkoiraa muistuttavalla, karkumatkalla olleella uroksella kävi tuuri. Kun se vajosi tammikuun toisen päivän iltana Ruotsinpyhtäällä jäihin, lähistöllä ollut Timo Torvinen tarttui koiraa pannasta ja sai kiskottua sen kuiville.

Koira ei jäänyt kiittelemään pelastajaansa vaan se pakeni jäätä myöten pimeyteen. Kirsi-Marja Johansson-Torvinen soitti Karkurit.fi -neuvontaan, ja kertoi tapahtumasta. Netistä ei löytynyt yhtään tuntomerkkeihin sopinutta Loviisan seudulla kadonneeksi ilmoitettua koiraa.

Koirahavainto laitettiin heti tapahtuman jälkeen nettiin. Lisäksi koirasta ilmoitettiin alueen riistanhoitoyhdistykseen siltä varalta, että se sattuisi osumaan metsästäjien silmiin. Riistamiehiltä lähti välittömästi tekstaritieto yli 260 puhelimeen. Ilta oli sen verran myöhäinen, että löytöeläintarha oli kiinni. Aamulla selvisi, ettei siellä tiedetty mistä koira oli karannut.


Pienen löytökoiran onnellinen kotiinpaluu



Vuosi taisi olla 2004, kun Helsingissä karkasi kuvan suloinen rescuekoira. Tässä Rikun karkureissu omistajan itsensä kertomana.

Riku tuotiin meille Viljandista maanantai-iltana. Se oli laiha ja arka, ja se pelkäsi ihmistä, olihan se viettänyt elämänsä ensimmäiset puolitoista vuotta autiotalossa suuren koiralauman kanssa. Riku ei ehtinyt olla Helsingin kodissamme viikkoakaan, kun se jo sunnuntaina livahti piha-aitamme alitse vapauteen.

Lähdimme hädissämme Rikun perään, vaikka hyvin tiesimme, ettemme sitä sillä tavalla saisi kiinni. Vastaamme tuli koiranulkoiluttaja, joka oli nähnyt Rikun juosseen vilkasliikenteiselle kehä I:lle, jossa se oli täpärästi selvinnyt autojen välistä pellolle. Sen jälkeen Riku oli piilotellut rakentamattomalla tontilla. Sieltä se oli sännännyt paniikissa metsään, kun hyvää tarkoittaneet pikkutytöt olivat lähteneet ajamaan sitä takaa.

Olimme epätoivoisia. Emme uskoneet, että Riku olisi ehtinyt kiintyä meihin kuudessa päivässä. Se ei ollut astunut tassuillaan Suomen kamaralla muualla kuin omalla tontillamme, joten miten ihmeessä se löytäisi takaisin kotiin, jos nyt ylipäätään edes haluasi tulla takaisin?


Fannin pakoreissu kesti 363 päivää

Karkasi Porista Hämeenkyröön. 

Piskuinen orpo, vasta Suomeen muuttanut Fanni lähti karkureissulle Porista.  Fannista ei kuulunut kuukausiin mirään. Lopulta pikkukoira ilmestyi Hämeenkyröön, jossa sitä ruokkinut perhe haaveili saavansa sen omakseen.

Välimatka Porista Hämeenkyröön on noin 100 km. Fannin olinpaikka paljastui nartun Suomeen tuoneelle rescueyhdistykselle vasta, kun Tampereella asuva "koiraihminen" kuuli ystävältään, että Hämeenkyrössä liikuskeli pieni, ihmistä karttava koira.

Fanni koki vuoden 2011 kevättalvella ison elämänmuutoksen. Ensin sen kasvattaja menehtyi ja muutamaa kuukautta myöhemmin


Fanni karkureissun jälkeen.


Kun lemmikki pelkää ilotulitusta

Pidä pauketta pelkäävä koira ja kissa sisätiloissa. Ja ulkoiluta vain hihnassa, lujasti kiinni pitäen -  ja mieluummin jo ennen kuin taivas on täynnä tulta!  Harva tajuaa, että myös kissoja katoaa uutena vuotena lopullisesti. 

Ilotulitustapahtuma ei ole oikea ajankohta opettaa koiraa tottumaan paukkeeseen!
Olipa kyse Venetsialaisista tai Uuden Vuoden mittelöistä, on viime vuosina on ollut useita tapauksia, joissa koira, etnkin pieni pentu, on tarkoituksella otettu katsomaan, kun porukka ampuu ilotulitusraketteja.   Monet koiraparat ovat rynnänneet peloissaan karkuun.  Vuosien 2012-2013 vaihteessa  koiria karkasi ”vain” noin 100. Valtaosa löytyi. Kaikkia ei löytynyt koskaan.

Viime uudenvuoden aattona ja uudenvuodenpäivänä ilmoitettiin karkurit.fi –sivustolle noin puolitoistasataa karannutta koiraa.  Ilmoituksia tippui vielä seuraavina päivinäkin niiltä, jotka olivat luulleet karkurin löytyvän helposti. Loppujen lopuksi vuodenvaihteen karkureita oli parisensataa.

Kissatkin on syytä pitää sisätiloissa.  Myös ne pelkäävät pauketta ja voivat lähteä ties minne.

Jos lemmikki karkaa
Ilmoita karkaamisesta nettiin heti, eikä vasta sen jälkeen, kun pelästynyttä eläintä on etsitty tuntitolkulla.  Ilmoita myös löytöeläintarhaan.

Vain harva tarha päivystää läpi yön. Kannattaa kuitenkin kokeilla.. 


Kaneli-kissa etsi käskystä kissakaverinsa

Kissa on älykäs, ja sen hajuaisti on yhtä tarkka kuin koiran. Jotkut kissat osaavat jopa etsiä kaverikissansa, jos sikseen tulee.


Kaneli

Asuimme 5,5 vuotta täysin korvessa. Pihalle rakennettiin kissoille katettu tarha, jotta ne eivät olisi käyneet oravien, lintujen ja vesilintujen pesillä. Syksyn tultua kissat saivat liikkua vapaasti. Ne pysyttelivät yleensä pihapiirissä. Kapea tie oli noin 100 metrin päässä ja syksyllä ja talvella tieliikenne oli lähes olematonta, joten kissoilla oli suht turvallinen elämä. Tosin kerran alueella kierteli maakotka. Silloin kissat pidettiin sisätiloissa.

Kun kissat olivat ulkona vapaana, niillä oli tapana tulla heti kutsusta luo.  Yhtenä syyspäivänä ei Viivi tullutkaan, kun kutsuin sitä. Kaneli tupsahti ulkoportaille ja pyrki sisälle. Sanoin Kanelille murheellisella äänellä, että Viivi on kateissa, hae Viivi.

Jäin seuraamaan ymmärsikö Kaneli pyyntöni ja mitä se tekisi. Se lähti kipittämään takapihalle kurkisti vanhaan  saunarakennukseen, jota käytettiin varastona. Rakennuksessa oli oviaukko ilman ovea ja entinen pesuhuone josta pääsi entiseen löylyhuoneeseen. Kaneli nuuski ovella, mutta ei mennyt sisälle.
 


Pikkukoira pelästyi lenkkeilijää

Etenkin pienet koirat ja pentukoirat pelästyvät herkästi, jos ulkoiluttaessa ohi porhaltaa juokseva ihminen.

Iso koira saattaa reagoida päinvastoin, se ei pelästy, vaan yrittää lähteä juoksijan perään. Jos omistajan ote lipsuu, voivat lenkkeilijän pöksyt olla vaarassa.

Harva koira tykkää siitäkään, että se lykätään monen ventovieraan koiran kanssa samaan aitaukseen. Yleensä aitaukseen lykätty yksinäinen koira tekee parhaansa päästäkseen pois vieraasta koiralaumasta. Pakon edessä se kiipeää vaikka aidan yli. 

Koirat saattavat reagoida myös muissa tilanteissa toisiin koiriin, riistaan, autoihin ja lapsiin. Useita vuosia sitten muuan kääpiöpinseri pääsi omistajiensa mukana Lappiin. Koira kulki vapaana omistajiensa vierellä, kun lauma rippikoululaisia ryntäsi pahaa tarkoittamatta koiraa kohti. Pinseri pelästyi ja lähti pakoon. Se katosi Lapin erämaahan niin, ettei sitä löytynyt koskaan. 

Onnelisesti päättynyt pakoonlähtö, jossa koiran hyvä kunto näytteli merkittävää osaa. 


Kesykania pyydystämässä



Kesykania pyydystämässä

Kyllä se oli huvittava aamu.  Heräsin kun sain soiton, että eräällä asuinalueella loikkii lemmikkikani, eivätkä tiedä, miten sen saisi kiinni.

Ensin kyselin, onko kani pelokas ja juokseeko ympäriinsä ja popsiiko ruohoa ja eteneekö hitaasti... Kuulin, että menee pihasta pihaan ja naapuruston tietojen perusteella on jo muutaman päivän aikana näkynyt pihoissa.

Annoin ohjeita lähestyä kania hitaati ja matalana jutellen ja sitten paita tai takki avuksi, kun ottaa sen kiinni.  Lisäsin, että kiinnioton pitää sitten kerrasta onnistua, muuten kani ei päästä enää lähelle. No, huvittavaa oli se, että kesken puhelun soittaja alko ohjeistaa naapurustoa kovaan ääneen:: "Nyt pitää ottaa iso pressu, lakana tai peitto ja kani pitää kääriä siihen ja..." . Siinä vaiheessa  sanoin soittajalle, että älkää tehkö mitään, lähden ajamaan sinne. Seuratkaa vaan, missä pihassa kani loikkii, niin tulen mun oman houkutinkanini kanssa sinne. Pääsin paikalle vajaassa puolessa tunnissa, tukka pystyssä ja ihan unenpöppörössä.