Vihtiläisperheen kissaa on joku ilkeä kuljettanut pois kotikonnuilta. Ensin se oli toimitettu löytöeläintarhaan. Kun kissa haettiin kotiin se löytyi Kirkkonummen Veikkolasta, 20 km päässä kotoa.
Sen jälkeen lapset päästivät sen vahingossa ulos. Rosso on ollut kateissa jo elokuun 24. päivästä 2012.
Kun klikkaat linkkiä löydät jutun Rosson katoamisesta Vihdin Uutisten 4. marraskuuta 2012 ilmestyneen nettilehden sivulla 6.
Kadonnutta koiraa, koiraan tottunutta kissaa ja perheen kilpikonnaa voidaan jopa tuloksellisesti etsiä yhdellä omista koirista tai tutulla naapurin koiralla.Etsikää vain yhdellä koiralla, sillä kaikkein viisaimmalla ja tutuimmalla.
Tärkeää on, ettei etsimään lähtevällä koiralla ole ollut katoamishekellä etsittävän kanssa riitaa! Kun kadonnut löytyy, voidaan etsivä kaverikoira päästää esim. pitkässä liinassa lähelle karkuria. Vieraalla koiralla etsiessä on jäätävä etäälle.Etsintäohjeissamme kerrotaan kuinka etsiä koiralla kadonnutta tuttua koiraa. Koiran ei tarvitse olla koulutettu, jotta se löytää tutun koiran. Eikä se, että etsit kaverikoiralla, sekoita kadonneen jättämää hajujälkeä vaikka paikalle tulisi myöhemmin ns. etsijäkoira.
Koira oli päässyt lapsilta karkuun. Omistajapojan kaveri soitti ylläpitoomme, lapsiille annettiin ohjeita ja kaveri lähetti koiran kuvan ilmoitukseen. Kun perheen äiti kutsuttiin hätiin, koira saatiin talteen. Karkureissu kesti puolisen tuntia.
Kissa karkasi heinäkuun 28. päivä hoitopaikasta, 20 kilometrin päässä kotoa. Kuvallinen lehti-ilmoitus paikallislehdessä poiki ratkaisesvan soiton jo ilmestymispäivänä, 23. elokuuta.
Vanha pariskunta oli nähnyt pihallaan kissan, joka muistutti kuvassa ollutta kissaani. Lähdin heti seuraavana päivänä katsomaan paikan päälle - busseja ei illalla enää mennyt sinne maaseudulle. En ollut uskoa todeksi, että kun olin muutaman kerran huudellut metsikköön päin, missä kissani oli kerrottu olevan, niin sieltä kuului "mau" ja kissa tuli luokseni. Kiireisesti ja nälkäisenä.
Kuljetuslaatikonkin olin varannut mukaan vain etäisen mahdollisuuden varalta. Olin varautunut käymään monta kertaa huutelemassa ja ajatellut, etten todennäköisesti en vielä pitkään aikaan löytäisi kissaani, mutta että jos jätän useaan paikkaan ruokaa, ja jos edes kengistäni jäisi jälkiä sinne missä se liikkuu, niin se tunnistaisi tutun hajun, eikä lähtisi enää kauemmas.
Onko edes oma?
Ajattelin myös, ettei kyseessä ehkä edes olisi oma kissani - lehtikuva oli niin huono.
Hajujälkiä on vuosikausia neuvottu tekemään sukkahousuun laitetulla öljytonnikalla siten, ettei jälkien tekijä (mikäli karkuri on tuttu) peitä kengistään jäävää hajua vaan vetää sukkauhousunpunttia vieressään. Ehkä joku on jopa hieman häpeillen kulkenut sukkauhousujen kanssa pitkin kylänraittia.
Uusi tapa tehdä hajujälki karkurille on sekoittaa tehosekoittimella öljytonnikalaa, märkäruokaa, jauhettua maksaa tai muuta karkurin herkkua kuumaan veteen ja laittaa seos pulloon, jossa on reiällinen korkki. Hajunestettä voidaan valuttaa kävellessä pitkin ojan reunaa, polkua ja jopa asfalttia.
Seitsemän viikkoa karkumatkalla olleen valkoisenpaimenkoiranartun Willown aiheettomasta lopetuksesta on lähes kolme vuotta.Ohessa Wili-Willown tapaukseen liittyvät potilaskertomusten kopiot. Lukuohje: Tallenna asiakirjat kuvasivusto ja suurenna Paintillä tai muulla kuvankäsittelyohjelmalla.
"Kirjoittelin teille, koska tämä tarina saattaa olla kiinnostava osoitus kuvan tarpeellisuudesta ilmoituksessa ja ehkä joskus tulevaisuudessa, jakamalla havaintoja ja kokemuksia, jonkun kissan osalta voidaan vaikuttaa tarinan päättymiseen onnellisesti.
Otin talteen kissan marraskuun loppupuolella, tänään sain sähköpostin henkilöltä, joka oli löytänyt Tassunpaikan sivuilta saman kissan kuvan, josta itse olin laittanut kuvallisen talteenottoilmoituksen Karkurit.fi sivustolle.
Kiitos minuun yhteyttä ottaneen henkilön, kissan omistajien ja itseni välille saatiin yhteys, jonka johdosta kissa pääsi kotiin tänä iltana.
Kissan katoamisilmoitus oli ollut Karkurit.fi sivulla marraskuusta lähtien, mutta siinä ei ollut kuvaa. Oletettavasti kuvallisen ilmoituksen avulla olisi kissa päässyt nopeamminkin kotiin, mutta kiitos toisella sivustolla olleen kuvan, kissa pötköttelee nyt omassa kodissaan."
Kun teet karkuristasi ilmoituksen, laita siihen karkaamispaikkakunta, tuntomerkit, valokuva ja puhelinnumero. Voit myös kertoa karkaamisolosuhteet. Liian suuren valokuvan voi pienentää Windowsin PAINT ohjelmalla.
Miksi karkaamispaikkaa ei kannata kertoa ilmoituksessa?
- Siksi, että karkuteillä oleva koira yrittää tulla takaisin karkaamispaikalle ja kissa ei edes ainakaan heti lähde kovin pitkälle. Etenkin monet koirakarkurit muuttuvat karkureissulla varautuneiksi. Jos karkaamispaikalla ravaa vieraita etsijöitä, ei koira uskalla palata sinne takaisin ja kissa lähtee pois. Kannattaa muistaa myös ne, jotka vihaavat eläimiä, samoin koira- ja kissavarkaat.
Miksi ilmoittaa, ellei tarkkaa karkaamispaikkaa kerrota?
- Jos eläintenystävä näkee karkurin, hän etsii ilmoituksen netistä ja soittaa ilmoittajalle. Havainnosta voi soittaa myös paikkakunnan löytöeläintarhaan ja Karkurit.fi -neuvontaan.
Tekonivellleikkaukseen jonottanut pohjalainen koiranomistaja koki katkeran pettymyksen luotettuaan nuoreen varkautelaisnaiseen, jonka hoidettavaksi omistaja uskoi syyskuun 2010 lopulla kaksi pientä seurakoiranarttua.
Koiranomistajan polvi leikattiin marraskuun lopulla. Kävelemisen uudelleen opetteleminen esti hakemasta koiria vielä kotiin.
Seuraavan vuoden tammikuun 10. päivänä omistajalle alkoi vähitellen selvitä karmea totuus:
koirat eivät olleet enää hoitajalla, ja vaikutti siltä, että toinen oli lopetettu.
Vasta loppuviikolla tarkentui, että hoitaja oli vienyt hoitoonsa uskotun chihuahuanartun ammuttavaksi. Mitään omistuspapereita ei kyselty, koska ampujalle tuttu koirahoitaja oli ilmeisesti väittänyt koiraa omakseen. Niinpä terve, nuori pikkukoira pääsi hengestään.
Samalle hoitajalle uskomansa toisen koiran omistaja sai lopulta kotiin eläinsuojeluihmisten avustuksella.
Omistaja teki varkautelaisnaisesta rikosilmoituksen, jonka olettaisi päätyneen käräjille. En ole tallentanut omistajatietoja, joten se miten tapaus eteni ei ole tiedossa.
Youki katosi huhtikuussa, kun osassa Suomea ilma kylmeni ja satoi lunta. Koska tapa, jolla kissaa etsittiin, kelpaa esimerkiksi kelle tahansa kissanakdottajalle, pyysimme luvan julkaista omistajan lähettämät viestit.
”Kadonnut kissamme löytyi viime sunnuntaina, kuten tännekin merkitsin. Viiden päivän seikkailusta ja pakkasöistä huolimatta sisäkissamme löytyi hyvässä kunnossa. Tosin likaisena, väsyneenä, nälkäisenä ja korvat paleltuneina, mutta nekin parantuvat.
Etsimme kissaamme viisi päivää, ilmoitimme radiossa, täällä, Fb:ssä, löytöeläinkotiin, grillasimme, laputimme jne. Kissa oli piiloutuneena vain muutaman talon päässä asuvan, matkoilla olleen, perheen puuliiterin alle. He olivat nähneet kissan matkalta palattuaan ja löytäneet lappuni postilaatikostaan, joten ihan vanhanaikainen vinkki tepsi meilläkin :) Tältä sivustolta saimme hyviä ohjeita ja onnellisia pelastustarinoita!”
