Juttu-makasiini

Silminnäkijää kaivataan

KLauantaina  23.7. helsinkiläinen nuorimies kantoi harmaassa kantokopassa kissaansa. Kissanomistaja matkusti metrolla Vuosaaresta Helsingin keskustaan. Koppa


Musta kissa, valkoisin merkein.

ja kissa  oli omistajan huomaamatta varastettu, kun omistaja oli laskenut kopan linja-autoasemalla käsistään. Koska alueella oli paljon kyytiä odottanutta väkeä, luulisi, että siellä olisi ollut edes yksi  ulkopuolinen tarkkasilmäinen, joka laittoi merkille kissan kantokopan, ja näki minkä näköinen ihminen kopan vei.  Havainnoista voi ilmoittaa poliisille tai omistajlle, jonka numero on ilmoituksessa.  

Vanha tapaus linja-autoasemalta

Muistuu mieleen tapaus tammikuulta 2005.  Pankkineiti oli mennyt Helsingin asematunnelin ruokakauppaan ja laittanut avuttoman perhoskoiransa kaupan eteen kiinni.  Kun neiti oli tehnyt ostoksensa, hän palasi hakemaan koiraa, joka oli kadonnut.  Vähän matkan päässä oli epämääräisen näköinen porukka. Neiti meni kysymään, oliko joku läsnäolija huomannut kuka vei hänen koiransa. Ei ollut. 


Koiranetsintämenetelmien kehittäjät


Suomen ensimmäinen etsijäkoira oli norwichinterrieri Jori..

Opettaja Marja Huovila on jättänyt Suomen koiranetsintätoimintaan painavan kädenjälkensä. Marja Huovila huomasi 1990-luvulla, että hänen piskuisella norwichinterrieriuroksellaan Jorilla oli luontainen taito löytää kadonneita koiria. Kesällä 2004 Marja keksi ikäänkuin vahingossa, että kadonnutta koiraa voidaan houkutella makkaraa tai lihaa grillaamalla.  Menetelmä on käytössä tänäkin päivänä.

Kun Marja parin koirankatoamistapauksen jälkeen tajusi, miten ainutlaatuinen koira Jori oli, alkoi hän ystävänsä  Inkeri Palmrothin kanssa kehittää Jorin koiranetsintäkykyjä. Kouluttajakaverikseen Marja sai pelastuskoiraharrastajan Inkeri Palmrothin. Naiset ottivat koiranetsintämetoeihin mallia poliisikoirien hajutunnistusmenetelmästä sekä metsästyskoirien, pelastuskoirien ja miinakoirien koulutuksesta.

Alkuvaiheessa naiset treenasivat viikottain Jorin, pyreneittenpaimenkoira-shapendeusuroksen Nasun sekä lakelandinterrierin Stellan kanssa.


Havaintoilmoittelu ja porukkaetsintä

Kun oma lemmikki on karkuteillä, ei saatuja näköhavaintoja voi ilmoitella julkisesti. Niitä ei myöskään kannata kertoa kaverille, joka laittaa havainnot nettiin.  Myös isolla joukolla etsiminen voi olla haitallista.

Netissä käy kaikenlaista väkeä. Miksi oman karkurin havaintotietoja ei sitten saisi ilmoitella siellä? Tietenkin jokainen saa kirjoitella mitä haluaa omista eläimistään. Miksi ei kutenkaan ole suotavaa laittaa oman karkurin näköhavaintoja nettiin tai kutsua alueelle ihmisiä tarkkoine silmineen?  Kaikki eivät usko havaintotiedon yhteyteen postattua "älä huutele" ja "koiraa ei saa lähestyä" kieltoja. Koiria myös varastetaan karkureissulta.

Jos karanneesta koirasta saatuja havaintoja ilmoitellaan netissä toiveena saada lisähavaintoja, ilmoittelusta voi olla niin paljon haittaa, ettei koiraa saada koskaan kotiin. Viisainta on kiirehtiä itse havaintopaikalle ja toimia ohjeiden mukaan.  Niitä löytyy tältäkin sivustolta.

Silloinkin, kun karkuria etsitään isolla joukolla, se voi paeta hyvinkin kauas. "Liian monta kokkia, tulee huono soppa", on tapana sanoa.

Karkuteillä oleva koira on varpaillaan ja vaistoaa, jos alueelle menee vieraita ihmisiä karkurin nähdäkseen. Vaikka koira olisi karannut vieraalla seudulla, se ei lähde ensi päivinä kovin pitkälle, ellei sitä häiritä toistuvasti liikaa. Moni karkuri on loukutettu jopa karkaamispaikalle.


Kissakarkureita Helsingissä

Jopa niin vilkasliikenteisessä kaupungissa kuin Helsinki, on jatkuvasti  kymmeniä kissoja karkuteillä.

Harva kaupunkikissa päästetään tarkoituksella ulos. Useimmat ovat karkureita, joita etsitään tosissaan. Mieleen tulee tapaus 2004 keväältä, entisen työkaverini kissa, joka karkasi Itä-Pasilassa. Nuori perhe peruutti jopa pitkään suunnitellun kesälomatkansa kissan takia.Kissa löytyi vasta, kun loppuvuodesta alkoi pakastua. Se oli mennyt kylmissään johonkin elintarviketehtaaseen. Maukui surkeasti sen näköisenä, että


Punavuoren kissa.

nyt riitti. Kissa toimitettiin Sörnäisiin Pieneläinklinikan löytöeläintarhaan.  Ellei sillä olisi ollut sirua, se tuskin olisi koskaan päätynyt oikeaan kotiin, niin paljon se oli karkureissulla muuttunut.

Tänään, kesäkuun ensimmäisenä lauantaina 2016 on tullut Helsingin keskustasta kaksi kissahavaintoa. Toinen kissa huitelee Punavuoressa ja se nähtiin eilenkin. Kun tätä juttua väsäsin, tuli puhelu kansanedustaja Jaana Pelkoselta, joka oli kavereineen ottanut Merisatamasta kiinni harmaan kissan, joka  toimitetaan maanantaina Löytöeläintaloon, ellei omistaja sitä ennen ilmoittaudu. 

Varkaita liikenteessä 


Viipurin koiratarhat

Suomessa toimiva Viipurin koirat ry. on täyttänyt 10 vuotta 5.6.16 10. Yhdistys tukee viipurilaisten koiratarhojen toimintaa ja etsii löytökoirille koteja. 

Kulkurista kaveri

Koiranhakumatka Viipuriin 9. heinäkuuta 2016


Ihmisiä eläinten asialla

Aloitamme juttusarjan, jossa haastatellaan eläinten parissa ja eläinten asialla työskenteleviä ihmisiä. Ensimmäisenä vastaamassa on Peten Koiratarvikkeen Petri Mäkipeura. 


Etsintäkuulutus

LAIHAA HONGANKOLISTAJAA JA  LYHYTTÄ NAISTA ETSITÄÄN

Asuuko pari Hervannassa tai Hallilassa?

Torstaina 2. kesäkuuta katosi Emil Aaltosen puistossa Tampereella valkoinen, alle vuoden ikäinen mittelspitzuros.Yksi hajamielisyyden hetki, ja omistaja huomasi fleksitaluttimessa kiinni olleen koiransa kadonneen.  Omistaja meni paniikkin, eikä muista selvästi mitä sen jälkeen tapahtui.  Katoamishetkellä puistossa oli paljon auringonottajia.  Koiran omistaja istui penkillä muun väen seassa ja uros makasi



puoliksi penkin alla.  Muuan samana päivänä puistossa ollut tamperelaispariskunta oli huomannut puistossa valkoisen pitkäkarvaisen koiran, joka oli ollut vaalean, hoikan naisen ja lähes parimetrisen, laihan miehen mukana. Vaaleanpunaisiin bikineihin pukeutunut puolipitkätukkainen, vaaleahiuksinen nainen oli miestä huomattavasti lyhyempi. Tummaan t-paitaan pukeutunut mies talutti fleksillä valkoista koiraa, joka hangotteli vastaan.  


Wilin kujanjuoksusta yli kolme vuotta

Valkoinenpaimenkoiranarttu Willow, kutsumanimeltään Wili, lopetettiin vastoin omistajan tahtoa koiran oltua seitsemän viikkoa karkuteillä ja selvittyä reissusta ehjin nahoin. 

Omistajan tahdolla ei ollut mitään merkitystä.  Eläinlääkärikään ei kysynyt omistajalta, saako koiran lopettaa. Hän teki suomenruotsalaiselle omistajalle kompakysymyksen, saavatko naiset päättää, saako koiran lopettaa. Omistaja oli juuri yhdelle näistä naisista kertonut todistajan kuullen, että hän haluaa Wilin kotiin.  Kyseinen nainen lähti toiseen huoneeseen, eläinlääkäri oli antanut omistajan ymmärtää tutkivansa koiran. Hän ei tutkinut vaan lopetti sen saman tien, koska naiset niin päättivät. 

Wilistä lisää Kokemuksella Karkurit.fi -kirjassa.  Ohessa syyttäjälle lähtenyt kantelu Wilin aiheettomasta lopettamisesta.


Wili lähti karkuun Sipoossa uudesta kodista.
Se kävi karkureissullaan
Helsingissä asti ja selvisi elossa
seitsemän viikkoa ennen kuin avuntarjoajat
päättivät, että se lopetetaan.

 

 

Syyttäjälle kantelu


Herätä paimenkoirasukuisen suojeluvaisto

Herätä koirasi suojeluvaisto niin, että menet kyykkyyn ja alat voivottaa.  Jos koira on arka, hiljainenkin valitus voi auttaa. Voit samalla pidellä nilkkaasi.  Välimatkan itsesi ja koiran välissä on oltava turvallinen, eikä vieressäsi saa olla ketään!!

Ellei koira ole tottunut autonkyytiin, ja näet sen tien reunassa kun ajat autolla,   
ohita paikka, jossa koira on, aja noin 10 metriä, pysäytä auto, laita kässäri päälle
- Älä läimäytä auton ovea, kun menet ulos.
- Älä siirrä katsettasi koiraan
- Siirry sille puolelle, jolla koira on, kumarru, tartu jalkaasi ja ala hiljaisella äänellä vaikertaa, että sinua sattuu. Huomio, että koiran kuulo on kolme kertaa parempi kuin ihmisen, joten kovin lujalla äänellä ei kannata voivotella, ettei koira huomaa jos teeskentelet.

Keino ei päde koiraan, joka on ollut uudella omistajalla vain pari päivää, mutta pari viikkoa hyvässä kodissa saattaa riittää.  

Valkoinenpaimenkoira oli ollut uudessa kodissa vasta kaksi viikkoa, kun se karkasi Helsingissä koirapuistosta, juoksenteli kehä I:llä, ja siirtyi siitä maastoon, jossa se oli vajaan viikon kunnes sen emäntä näki sen. Hän meni polvilleen ja alkoi itkeä. Koira riensi omistajan luo, tämä otti pannasta kiinni, ja itki. Tällä kertaa helpotuksesta.


Kiinanharjakoira Yilo karkasi kyläpaikasta

Piskuinen, sydänsairas kiinanharjakoira Yilo piilotteli pari vuorokautta metsässä. Täällä omistajan kertomus karkurin etsimisestä.