16 pennun yllätyspentue Ronja-emän kertomana

Ronjan ja Soturin 16 pennun lauma, jossa oli neljä poikaa ja 12 tyttöä, syntyi marraskuussa 1997. Suomen Löytöeläinavun ensimmäinen etsijäkoira Sussu oli tästä pentueesta. 

Lemmikkilehti joulukuu 1998:
Tänään tätä kirjoittaessani on joulukuun 3. päivä 1998. Enää en tunne itseäni yksinäiseksi sillä jaloissani taapertaa 16 kappaletta 2,5 viikon ikäistä pentua. Lisäksi rinnallani on pentujen isä, Soturi, joka tosin ei osaa auttaa vauvojeni hoitamisessa pätkääkään. Se vaan katselee ja ihmettelee. Välillä se nuuskaisee matkan päästä jotakin hauvaa, mutta jos tätä yrittää lähestyä, Soturi kavahtaa karkuun. Onneksi se ei kuitenkaan sano mitään.

Yksinäisyydestä puheenollen, oli aika, jolloin olin vain seitsemän kuukauden ikäinen, eikä alkuperäinen emäntäni enää pystynytkään pitämään minua itsellään. Emännän pieni vauva alkoi sairastella ja hän odotti jo uuttakin vauvaa. Eräs kiltti täti otti minut hoiviinsa ja alkoi etsiä minulle uutta kotia, koska hänellä oli kolme koiraa itsellään eikä hän voinut pitää minua vakituisesti.

Olin silloin vielä niin vilkas ja kerkiäväinen pentu, ettei kukaan halunnut minua. Ihmiset eivät aavistaneet miten älykäs vilkkauteni takana olin. Esimerkiksi nyt kun olen imettänyt viisi pentua toisella kyljelläni osaan kääntyä käskystä toiselle kyljelle ennen kuin nykyinen emäntäni nostaa uuden penturyhmän imemään.

Niin, minulle ei meinannut löytyä kotia lainkaan ja yhdeksän kuukauden iässä minut aiottiin passittaa taivaaseen. Sitten tuli eräs Lumia-niminen tyttö, joka pelasti minut. Sain kodin, jossa minusta välitetään. Samalla sain itselleni poikakaverin, Soturin, josta tuli pentujeni isä.

Kaksirotuiset pennut

Soturi (Flanken Pectus) on erittäin hienosta saksalaisesta suvusta kotoisin. Soturikin oli pentuna vilkas, mutta nyt kolmivuotiaana se on jo rauhoittunut, vaikkakin yhtä leikkisä kun sille tuulelle sattuu. Hermot Soturilla ovat rautaa. Se rakastaa kaikkia lapsia ja on hirveän hellyydenkipeä. Se on niin kiltti, että isäntäväki vei sen suojelukurssille, ettei se toivottaisi kaikkia rosvoja tervetulleeksi.

Minun emäni on puoliksi saksanpaimenkoira, puoliksi tanskandoggi ja isäni on saksanpaimenkoira. Olen pari senttiä pentujeni 69-senttistä isää matalampi. Kilttiluontoinen, mutta mitään pelkäämätön, jos tilanne vaatii.

Tällä hetkellä minun on huolehdittava jokaisesta 12 pennusta, mutta onneksi emäntäni auttaa minua. Vaikka olen onnellinen siitä, että elämä sittenkin näytti minulle parhaat puolensa, o minulla yksi raskas huolikin; toivoisin, että jokaiselle pennulleni löytyisi kunnon koti. Sellainen, jossa sitä rakastetaan eikä hylätä koskaan, kuten minulle kävi. Toivon sitä koko sydämestäni jokaisen pikku pentuni puolesta ja isäntäväkenikin puolesta koska teimme pennut ilman isäntäväen lupaa.

Ronja

Julkaistu Lemmikissä alkuvuodesta 1988

Riitta Väisäsen Iita ja Siiri olivat Ronjan pentueesta

 Yksi Ronjan ennätyspentueeseen syntyneen Sussun etsintäreissuista