Ceci katosi keskiyön auringossa

Ceci katosi keskiyön auringossa

Japaninpystykorvanarttu Ceci katosi 7. heinäkuuta 2016 yöllä Inarin Talvituvan kylässä. Katoaminen tapahtui aivan yllättäen 12-vuotiaan koiran jättäydyttyä muusta laumasta jälkeen.

Birit Schenk muistaa keskiyönauringon paistaneen kasvoihinsa, kun hän kulki koiriensa kanssa Simmettijärventietä kohti Simmettijärveä. Välillä hän pysähtyi ottamaan valokuvia. Huomattuaan, ettei 12-vuotias Ceci ollut enää joukon jatkona, Birit vihelteli koirapilliin.
- Ceci on aina tullut koirapillin äänen kuullessaan. Se tietää, että silloin saa makupaloja, sanoo Birit.

Koska koiraa ei näkynyt eikä kuulunut, ajatteli Birit sen lähteneen tuttua tietä kotiin, jonne se oli mennyt omin päin pari

kertaa aiemminkin. Metsästysviettiä ei japaninpystykorvilla ole, joten hän tiesi, ettei se ainakaan riistan perään ollut lähtenyt. Soratiellä ei näkynyt autoja ja nelostielläkin liikennettä oli aika vähän.

Birit palasi nuorempien koirien kanssa kotiin. Ceciä ei ollut kotona.
- Koirani tuntien on vaikea uskoa, että se ei olisi palannut kotiin, jos olisi voinut. Se on syvästi minuun kiintynyt, minusta turvaa hakeva seurakoira, joka ei karkaile omille retkilleen, eikä se edes jaksaisi, koska se on jo vanha.

Huolestunut Birit jätti muut koirat kotiin ja lähti polkupyörällä etsimään kadonnutta.
- Menin Simmettijärven rantaan samaa tietä, jota olin koirien kanssa kävellyt. Viheltelin koirapilliin ja katselin ympärilleni. Käväisin myös toisella soratiellä. Koiraa ei näkynyt missään.

Birit jatkoi etsimistä aamulla huonosti nukutun yön jälkeen.
- Cecin katoaminen tuntui uskomattomalta.
- Muistaakseni laitoin heti herättyäni katoamisilmoituksen Inarin kansalaiskanavalle. Iltapäivällä laitoin ilmoituksen Karkurit.fi -sivuille.

Birit etsi Ceciä päivittäin soratien ympäristöstä, suomaalta ja metsistä. Lisäksi hän teki jauhetulla maksalla ja öljytonnikalalla hajujälkiä Simmettijärventieltä kotipihalle.
- Ajattelin, että jos koirani liikkuisi alueella, se seuraisi hajujälkiä kotiin. Jätin katoamisalueelle myös omia vaatteitani ja niiden päälle koiranruokaa. Useana päivänä kotipihalla kärysi grillissä grillimakkara tai silavaviipale, jotta ruoantuoksu houkuttelisi koiran palaamaan kotiin, jos se liikkuisi kodin lähiympäristössä.
- Olen etsinyt koiraa katoamisalueelta myös muiden koirieni kanssa ja kysellyt alueen loma-asukkailta, onko koiraani näkynyt. Simmettijärven rannalla lomamökkiläiset olivat etsineet sitä alueen rakennusten alta ja maastosta. Kukaan ei ollut nähnyt sitä.

Birit on ilmoittanut katoamisen kaikkiin Lapin löytöeläintarhoihin ja myös muutamiin Etelä-Suomen löytöeläintarhoihin.
- Lisäksi olen julkaissut laajasti netti-ilmoituksia, laittanut lähialueille paperisia katoamisilmoituksia ja luvannut maksaa koirani löytäjälle palkkion. Lisäksi olen kysellyt havaintoja yksityishenkilöiltä, poliisilta ja eläinlääkäriltä.
- Olen myös pyytänyt apua etsintöihin kahdelta etsijäkoirayhdistykseltä ja Pohjois-Lapin Koirakerholta, mutta en saanut etsijäkoiraa avuksi jäljittämään kadonnutta koiraani.

Heinäkuun loppupuolella muuan lomamökkiläinen kaavaili, että kettu tai maakotka olisi vienyt koiran keskeltä tietä niin, että se on kadonnut muutamassa minuutissa jäljettömiin.
- Mies väitti, että sillä alueella olisi nähty maakotka. Kotona tarkistin, ettei maakotka pystyisi nostamaan ilmaan noin seitsemän kilon painoista saalista, vaan se syö painavat saaliit tappopaikalla.-Luonnontuntijaystäväni on sanonut, että tuollainen väite, että maakotka tai kettu tappaisi koiran, on hyvin kaukaa haettu ja paljastaa sanojan tietämättömyyden maakotkan ja ketun käytöksestä.
- Jos koira olisi kuollut, se ei hetkessä katoa jäljettömiin, esimerkiksi kesken kävelylenkin. Varmasti muut koirani olisivat reagoineet, jos se olisi maannut tuupertuneena tien vieressä. Mitään poikkeavaa en kuitenkaan nähnyt enkä kuullut, kun palasin samaa reittiä takaisin päin. Mukana olleet koiratkin käyttäytyivät aivan normaalisti.

Näköhavainto Käyrämössä

Yhden varman tuntuisen näköhavainnon Birit sai 10.9.2016 Rovaniemen Käyrämön kylältä, nelostien varrelta.
- Havainnontekijä soitti minulle nähtyään koirani kuvan netissä, Birit kertoo.
- Tien varrella ollut pieni valkoinen, pitkä- ja sileäkarvainen koira oli ollut säkäkorkeudeltaan noin 32 cm. Koira oli ollut hyväkuntoinen ja sen silmänaluset olivat ruskeat, kuten Cecillä.

Havainnontekijä oli yrittänyt saada koiraa kiinni.
-Koira oli näyttänyt eksyneeltä, eikä se tiennyt mihin päin sen olisi pitänyt mennä. Se oli mennyt aina kauemmaksi tieltä, kun auto ajoi ohi, joten hän ei uskonut koiran jäävän auton alle.
- Kun havainnontekijä kysyi, antaisiko koira kiinni, jos hän hakisi sille makkaraa, arvelin makkaran houkuttavan koiraa.

Kun sama henkilö soitti vielä uudelleen ja kertoi hakeneensa makkaraa, ei koira ollutkaan enää havaintopaikalla. Sitä ei enää näkynyt, vaikka sitä oli etsitty autolla sivuteitäkin.

Myöhemmin, kun Birit kävi itse etsimässä Käyrämössä nähtyä koiraa, hän huomasi, että havaintopaikan pohjoispuolella oli parkkipaikka ja molemmin puolin valtatietä oli taloja.
-Koira on voinut karata parkkipaikalle pysähtyneestä autosta tai jonkun talon pihalta.

Biritin ystävä etsi Ceciä heti näköhavaintoa seuranneena päivänä Rovaniemi-Sodankylä -valtatien varrelta. Käyrämön baarissa ei koirasta tiedetty mitään.
- Kun kerroin näköhavainnosta Facebookissa, joku saman rodun kasvattaja kommentoi: "EI voi olla todellista, että koira olisi nähty yli 200 kilometrin päässä katoamisalueelta ja katoamisestakin oli kulunut aikaa jo yli kaksi kuukautta”.
- Ystäväni ja hänen miehensä ovat etsineet vielä myöhemminkin koiraa, joka on heidän oman koiransa äiti. Koska koiraa ei ole enää tuon näköhavainnon jälkeen nähty tuolla alueella, todennäköisesti joku on saanut sen kiinni ja nostanut autoon. Koira on voinut päätyä mihin tahansa tämän näköhavainnon jälkeen ja voi löytyä myöhemmin jostakin aivan muualta.
- Jos olisi myymässä aikuista koiraa uudelle omistajalle, pitäisi antaa tarkat tiedot koirasta ja sen taustasta, mutta tässä tapauksessa "uusi omistaja" ei tiedä koirastani yhtään mitään.

Katoamisen raskas taakka

Lapin syksyinen marjasato jäi Biritin osalta keräämättä.
- Kaikki muutkin työt ovat jääneet joko kokonaan tekemättä tai ne on tullut tehtyä huonosti, koska en kykene keskittymään mihinkään, enkä ajattelemaan mitään muuta kuin kadonnutta koiraani, perheenjäsentä, joka on poissa.
- Cecin katoaminen on ollut yksi raskaimmista asioista elämässäni. Koiran katoaminen tällä tavalla selittämättömästi on pahempi asia kuin kuolema. Sydämessä on jatkuva ahdistus ja huoli koiran kohtalosta.

Laumanjohtajakoiran katoaminen aiheutti muissa koirissa stressiä. Ne jopa kahakoivat ajoittain.
- Koirat vaistoavat helposti omistajan tunteet ja reagoivat niihin. Ne voivat tuntea syvääkin surua ja ikävää, kun yksi laumanjäsenistä on poissa, mutta ne eivät osaa kertoa siitä minulle. Voin tehdä ainoastaan päätelmiä niiden käyttäymisen perusteella.

Birit tarvitsee kanssaihmisten apua ja huomiokykyä, jotta selviää, mitä Cecille on tapahtunut. Vaikka välillä tuntuu ylitsepääsemättömältä, ei hän aio luovuttaa.

- Koirani oli ilmeisesti vain hetken aikaa Käyrämön kohdalla. Kuitenkin sain heti puhelinsoiton, että koirani kävelee siellä, joten kaikki on mahdollista. Aina on toivoa!

Kuvat: Birit Schenk

JK

Cecin näköisestä koirasta tuli yhdessä vaiheessa havaintoja myös Uudeltamaalta.

Kirja kadonneista ja löytyneistä