Danan lonkkaproteesi kesti koko elämän

Saksanpaimenkoira Danan lonkat alkoivat vaivata pentuiässä. Pirkanmaalainen Mari sai tietää, että Espoon Eläinsairaalan (Evidensia) uraauurtava eläinlääkäri teki tehtiin koirille lonkkaleikkauksia, Mari laittoi töpinäksi.  Danalle laitettiin Espoossa tekolonkat, joidet ansiosta se sai elää onnellisen elämän. Siihen aikaan lonkkaleikkaukset olivat harvinaisia. Danan tarina julkaistiin useissa eri sanomalehdissä eri puolella Suomea.

Kun Danan lonkka alkoi pentuna kipuilla, vaivaa hoidettiin lääkeruiskeilla, joilla se pysyi oireettomana joitakin kuukausia. Kun särky uusi, ei lääke enää tehonnut. Ennen niin energinen ja leikkisä koira ei kyennyt juoksemaan edes parhaan koirakaverinsa kanssa. Danan lonkat oli kuvattu jo maaliskuussa vaivan alettua. Toisessa lonkassa oli keskivaikea ja toisessa vaikea vika. Marraskuussa Dana steriloitiin, koska niin huonolonkkaisella koiralla ei voi teettää pentuja.

Jo Danan sairastuttua omistaja oli kuullut eläinlääkäriltä, että koirille asennetaan lonkkaproteeseja. Kun Mari oli saanut kokoon leikkaukseen tarvittavan rahasumman, hän otti yhteyttä lonkkaproteeseja asentavaan eläinsairaalaan.

Marin sydämeltä putosi kivi

Eläinairaalassa Danalta otettiin verinäyte ja röntgenkuvia. Röntgenkuvasta nähdään vaikeat ei-korjattavat murtumat, lonkkaviat ja muut epämuodostumat. Eli siitä näkee, voidaanko koira leikata ja auttaako proteesi. Kuvasta selviää myös proteesikoko ja anatomiset erikoisuudet.

Marin sydämeltä putosi raskas kivi, kun eläinlääkäri totesi tutkimuksen jälkeen, ettei Danan leikkaamiselle ollut mitään esteitä. Koiralla oli vahva selkä eikä sen nivelissä ollut tulehduksia.

Alkuvalmisteluiden takia Mari vei Danan sairaalaan leikkausta edeltäneenä iltana. Hänellä oli edessä levoton, uneton yö ja jännittävä päivä.

Lonkka kuntoon proteesilla

Leikkaus kesti alle kolme tuntia. Toimenpiteen jälkeen Danaa tarkkailtiin sairaalassa koko loppupäivä. Illalla se tasapainoili horjuvin jaloin autoon. Kotona Dana ei löytänyt millään pissa- ja kakka-asentoa.  Se pidätteli tarpeitaan 17 tuntia. Helpotus tuli, kun eläinlääkäri määräsi Danalle rauhoittavaa lääkettä. Särkylääkityksestä huolimatta Dana itkeskeli kolme päivää kunnes sen olo helpottui.

Mari vaali ja hoiti Danaa hellästi. Koiraa ei jätetty toipilasaikana hetkeksikään yksin. Ulkona sitä kuljetettiin hihnassa. Sisätiloissa sillä oli liukastumisen estämiseksi lasten jarrusukat jaloissa. Vierailijat laitettiin heti ovelta konttaamaan, ettei Dana olisi innoissaan hyppinyt.

Kun haava parani, paikallinen eläinlääkäri poisti tikit. Toukokuun lopulla lonkka kuvattiin eläinsairaalassa. Tervehtyminen oli sujunut odotusten mukaisesti, joten Mari sai luvan kuljettaa Danaa tasaisessa maastossa vapaana. Danan leikanneen Jan Räihän mukaan lonkan pitäisi olla marraskuuhun mennessä täysin parantunut.

Teksti julkaistiin useissa sanomalehdissä syksyllä 2003.

-----------------------------

Ottopoika Teddy oli Danan paras kaveri koko Danan elämän ajan
 

Danan omistaja Mari Vainio kertoo, että Dana pärjäsi lonkkaproteesin kanssa 11-vuotiaaksi. Olisi pärjännyt pitempäänkin, ellei se olisi sairastunut epilepsiaan.

Hyvänä tukena ja leikkikaverina Danalla oli koko sen elämän ajan kääpiöpinseri Teddy.
- Uros hankittiin pentuna jo paljon ennen Danan lonkkaleikkausta, kertoo Mari.

Dana oli mukana, kun Teddy käytiin hakemassa luovutusikäisenä Keravalta. Pentu omi Danan jo autossa uudeksi emäkseen.
- Danalla oli valeraskaus ja se imetti Teddyä matkalla pennun uuteen kotiin Kangasalle.

- Vaikka Dana jouduttiin steriloimaan huonojen lonkkien takia, se sai kokea Teddyn myötä äitiyden, iloitsee Mari ja lisää, että Dana on edelleen ainakin kerran viikossa puheenaiheena, vaikka sen poismenosta tulee kesällä 10 vuotta.

Lonkkaleikkauksen jälkeen Danan kanssa piti olla hyvin varovainen. Vilkas, eloisa koira ei saanut riehua yhtään. Sitä ei jätetty hetkeksikään yksin.
- Kun Dana vietiin ulkoilemaan, varmistimme etukäteen, ettei ulkolureitillä ollut ketään, ettei Dana olisi innostunut jonkun ihmisen tai koiran nähdessään, Mari muistaa.

Kun varmistui, että Dana sai olla ja liikkua normaalisti, sen kanssa käytiin paljon muun muassa uintireissuilla ja koirapuistossa.
- Dana juoksi puistossa kilpaa jopa vinttikoirien kanssa.

Kun Mari avioitui, perheeseen syntyneet lapset varttuivat Danan kanssa. 

Vuodet ovat vierineet. Vaikka Dana ei ole enää fyysisesti paikalla, on se edelleen osa Marin elämää.

Teksti: Maija Ankkuri
Kuvat: Mari Vainion kotialbumi

JK. Kävin Kangasalla valokuvaamassa Danaa vuonna 2003. Kaikesta huomasi, että Mari välitti oikeasta Danasta. Mari oli ikionnellinen koska kaikki meni hyvin ja Dana sai parhaan mahdollisen hoidon. Juttu Danan lonkkaleikkusesta   julkaistiin monissa eri sanomalehdissä. 20 vuotta sitten koiran lonkkaleikkaukset olivat lähes ennenkuulumattomia.

Omistaja joutui varastamaan oman kissansa