Dimi joutui tehohoitoon
Rotanmyrkkyä syönyttä koiraa hoidettiin 26 vuotta sitten samoilla menetelmillä kuin tänäkin päivänä. Toinen koira menehtyi hoidon puutteeseen. Eloon jäi koira, jolle eläinlääkäri antoi ensiavuksi vieraan koiran verta. Tänä päivänä on koirille jopa veripankkeja. Kaikki eivät vielä tänä päivänäkään tunnista myrkytysoireita.
__________________________________________________________
Tutustuin kahteen koiranomistajaan, joiden koirille oli omistajiensa tietämättä syötetty myrkkyä. Kumpaakin koiraa käytettiin samalla yksityiseläinlääkärillä. Vaikka yksityinen lääkäri oli riittävän ammattitaitoinen tunnistaakseen koirien oireet myrkytykseksi niin pelkät pillerit, joilla hän koiria hoiti ei ollut riittävän tehokas.
Parin kilometrin päässä kodistamme asui surullinen eläkeläisrouva, joka ihaili aina rivarimme ohi kulkiessaan koiriamme. Rouva suri omaa koiraansa, jonka hän oli salakavalan myrkyttäjän takia menettänyt. Hän kertoi koiran sairastuneen yllättäen. Kun rouva vei koiran eläinlääkäriin, oli lääkäri tunnistanut rotanmyrkylle tyypillet oireet. Lääkkeeksi koira sai K-vitamiini- ja antibioottikuurin. Lääkityksestä huolimatta koira kuoli.
Myös 8,5-vuotias Dimi oli syönyt myrkkyä. Dimin omistajalla Sarilla ei ollut mitään tietoa siitä mistä koira oli myrkkyä sisuksiinsa saanut.
- Yleensä en pidä Dimiä irti kuin kotipihalla, mutta olen ulkoiluttanut sitä eri puolilla kaupunkia ja se nuuskii aina joka paikkaa, kertoi Sari.
Sari oli antanut koiralleen keskiviikkona 8. lokakuuta puruluun. Koiran ikenistä oli tullut verta, mutta hän ei ollut osannut epäillä myrkytystä. Seuraavana aamuna Dimi pissasi suihkuamalla verta.
- Vein sen yksityiselle eläinlääkärille, joka otti siitä verinäytteen ja määräsi sille K-vitamiinia ja antibioottikuurin.
Myrkytys oli niin voimakas, ettei Dimi meinannut enää perjantaina pysyä jaloillaan. Sari meni sen kanssa paikallisella eläinlääkäriasemalle.
Myrkytyksen hoito
Dimi joutui eläinlääkäriasemalla heti tehohoitoon.
- Kun Dimi tuotiin meille, sen limakalvot ja silmämunat olivat aivan vaaleat, sillä oli verenpurkaumia ympäri kehoa ja sen pulssi oli epänormaali, kertoi eläintenhoitaja Päivi.
- Dimille laitettiin heti ensimmäisellä käyntikerralla kanyyli ja se laitettiin IV-tippaan eli suonensisäiseen nesteytykseen, että saatiin lantrattua mahdollisimman paljon sen myrkytystilassa olevaa verta.
- Sille annettiin myös toisen koiran verta koska sen omassa veressä oli paljon hyytymisteikijöitä. Dimi on ollut aamuisin kotona tiputuksessa ja iltaisin täällä. Lisäksi sille on annettu joka päivä suonensisäisesti B- ja K-vitamiinia. Rotanmyrkyssä oleva Varfariini ohentaa verta ja K-vitamiini parantaan veren hyytymiskykyä.
- Dimi saa myös antibioottia suoraan suoneen koska verenvuotoja saattaa mennä keuhkoihin ja antibiootti on siinä ikään kuin tukihoitona.
- On kyse kamalan vakavasta asiasta. Dimin on tarvinnut saada pitkän aikaa myrkkyä, koska vaikutus on ollut niin voimakas. Yleensä hoito kestää vain sellaiset 2-3 päivää.
Selviääkö Dimi?
Sari on koko ajan toivonut, että Dimi jäisi eloon. Miten on Päivi, jääkö Dimi eloon?
- Koska Dimi on sinnitellyt jo viikon niin eiköhän se sinnittele vielä terveeksikin, Päivi vakuuttaa.
Ilmenee, että Päivi oli oikeassa. Viikko ja kaksi päivää sairastumisen jälkeen Dimi oli jo niin hyvässä kunnossa, että tiputushoito voitiin lopettaa.
Sari on tapauksen jälkeen tullut niin varovaiseksi, että on harkinnut Dimille jopa kuonokoppaa, ettei se saisi enää rotanmyrkkyä sisuksiinsa. Soitin Sarille neljä tai viisi vuotta sen jälkeen, kun Dimin hoito oli päättynyt. Dimi oli edelleen hengissä.
Teksti ja kuva
MAIJA ANKKURI
JK
Haastattelu on julkaistu lokakuussa 1997 Keski-Uusimaassa. Koska en enää tavoittanut kumpaakaan haastateltavaa, käytin jutussa ainoastaan etunimiä.
