Fannin uskomaton karkumatka kesti 363 päivää

Fanni karkasi Porista Hämeenkyröön

Fannin karkaaminen oli aikanaan mysteeri, joka tulee toisinaan vieläkin mieleen. Mitä pikkuinen koira mahtoi ajatella pakoillessaan upo-orpona vieraassa maassa.  Tapauksesta on jo niin kauan, että Fanni on varmaankin tavannut tutun laumansa sateenkaaren tuolla puolen. Jos sellainen paikka on olemassa.

TÄSSÄ FANNIN TARINA

Piskuinen orpo, vasta Suomeen muuttanut Fanni lähti karkureissulle Porista. Yleensä vieraalla paikkakunnalla karannut koira jää karkaamisseudulle, mutta ei Fanni. Fannista ei kuulunut kuukausiin mirään. Lopulta pikkukoira ilmestyi Hämeenkyröön, jossa sitä ruokkinut perhe haaveili saavansa sen omakseen.

Välimatka Porista Hämeenkyröön on noin 100 km. Fannin olinpaikka paljastui nartun Suomeen tuoneelle rescueyhdistykselle vasta, kun Tampereella asuva "koiraihminen" kuuli ystävältään, että Hämeenkyrössä liikuskeli pieni, ihmistä karttava koira.

Fanni koki vuoden 2011 kevättalvella ison elämänmuutoksen. Ensin sen kasvattaja menehtyi ja muutamaa kuukautta myöhemmin Fannin lauma hajosi, kun koirille etsittiin uusia koteja. Kun Fanni kaiken kokemansa jälkeen joutui Suomeen, se karkasi.

Virossa syntyneen Fannin koettelemukset alkoivat tuosta edellä kerrotusta kohtalon aiheuttamasta surun hetkestä, kun Fanni jäi ilman emäntää. Mikään ei enää ollutkaan enää turvallista ja tuttua. Fanni ja lauman neljä muuta koiraa jäivät keskenään kotiin, jossa niillä ei ollut ihmisseuraa lainkaan. Omistajan tytär kävi 100 kilometrin päästä koiria ruokkimassa ja ulkoiluttamassa. Hoitomatkan osoittauduttua ylivoimaiseksi, tuli Virosta avunantopyyntö Rekku Rescuelle Suomeen.
Rekkujen luvattua auttaa orvoksi jäänyttä koiraviisikkoa, koirat pääsivät virolaiselle koiratarhalle. Siellä ne steriloitiin. Oli selvää, että lauma jouduttaisiin hajottamaan, kun koirille alettiin etsiä uusia koteja.

Fannille ei löytynyt Virosta kotia, joten se haettiin Varsinais-Suomeen elokuussa 2011.

Fanni karkaa

Seuraavana päivänä Porissa asunuut Rekkujen kotihoitaja haki alle 30-senttisen Fannin mopoautolla Poriin. Kissojen parissa hyvällä menestyksellä toimineen kotihoitajan oli tarkoitus hoitaa Fannia kunnes sille löydettäisiin hyvä koti.  Fanni oli kotihoitajan ensimmäinen hoitokoira. Se ehti olla hoitajan kodissa vain joitakin hetkiä ennen kuin se karkasi.
-  Koirat ovat herkkiä karkaamaan uudessa paikassa. Kun vasta tullutta koiraa ulkoilutetaan, neuvomme laittamaan sille kaulapannan lisäksi valjaat, jotka kiinnitetään hihnalla pantaan. Jos koira pääsee valjaista irti, panta varmistaa, ettei se pääse karkuun, selvitti Rekku Rescuen silloinen koiravastaava Heidi Luotola ja lisää:
- Annoin ohjeet myös Fannin kotihoitajalle. Fanni oli kuitenkin ollut ilman pantaa, kun hoitaja vei sen pihalle. 

Ilmeisesti valjaat eivät olleet kunnolla kiinni sillä, kun pikkukoira kiskaisi, niiden pidikkeet pettivät.  Fanni ei epäröinyt hetkeäkään. Kun se tajusi päässeensä irti, se ampaisi hoitajan tavoittamattomiin. Tottelematta kutsuhuutoa koira mennä vilisti karkuun niin lujaa kuin se pienillä jaloillaan pääsi.

Ymmälleen mennyt kotihoitaja soitti Heidille, joka tyrmistyi pahemman kerran. Heidi tiesi, että olisi hyvin vaikea tavoittaa koiraa, jolla ei ollut minkäänlaisia siteitä paikkakuntaan eikä henkilöön, jolta se oli karannut.
- Fanni oli varmaan täysin pois tolaltaan kaikesta siitä, mitä sen elämässä oli pienen ajanjakson kuluessa tapahtunut, Heidi mieltää.

On aivan luonnollista, että täysikasvuinen koira yrittää lähteä etsimään entistä laumaansa. Ikävä vetää sen maantielle. Fannin entinen koti ja tuttu lauma olivat kuitenkin liian kaukana meren takana.

Heidi teki heti koirasta katoamisilmoituksen löytöeläintarhaan ja karkurit.fi -sivuille.  
- Sain Fannista jo karkaamisiltana kaksi havaintopuhelua, joiden mukaan se oli nähty lähellä karkaamispaikkaa keskellä tietä.

Siihen havainnot sitten loppuivatkin. Kesä meni, tuli syksy ja talvi. Pimeinä ja kylminä öinä Heidi murehti ja mietti Fannin kohtaloa. Missä se oli ja miten se selvityy, jos on hengissä?!
- Ajattelin, jos se on vaikka etsiytynyt norkoilemaan jonkun mummon nurkkiin ja mummo syöttää sitä.

Siirrettiin Rekkujen enkelikoriin

Fannista keskusteltiin Rekkurescuen nettifoorumissa. Kukaan foorumissa kävijä ei ollut sitä nähnyt. Vuoden 2012 helmikuulle saakka Heidi jaksoi odottaa ja toivoa. Ei minkäänlaisia havaintoyhteydenottoja. Heidi pelkäsi Fannin tavanneen kohtalonsa. Se ei olisi enää elossa. Hän siirsi Fannin tiedot Rekkujen enkelikoriin, mutta ei poistanut netistä Fannin katoamisilmoitusta.
- Toivo kyti jossain sisimmässäni vielä, vaikka kovin toivottomalta tuntuikin.
Heidi sen paremmin kuin muutkaan rekkulaiset eivät aavistaneet, että Fanni oli suunnannut Hämeenkyröön, jonne on Porista lähes 100 kilometriä. Fanni oli nähty Hämeenkyrössä jo ennen joulua. Ihmiset puhuivat, että paikkakunnalla käyskennelleet puolalaiset taulukauppiaat olivat jättäneet pikkukoiran jälkeensä. Sillä oli nimikin: Vanja.

Varmaan joku tai jotkut olivat ruokkineet Fannia jo ennen kuin se näyttäytyi hämeenkyröläiselle opettajalle ennen juhannusta.  Koira piilotteli naapurin tontilla kuusiaidan takana. Kun opettajan pystykorvaa lähdettiin illalla ukoiluttamaan, vieras pikkukoira pujahti pystykorvan aitaukseen ja söi siellä olleet ruuat.  Kun tämä huomattiin, "puolalaiskoiralle", joka oli tosiasiassa Fanni, alettiin jättää aitaukseen ruokaa.  Ruokakuppi oli aina syöty tyhjäksi, kun pystykorvan kanssa tultiin lenkiltä, eikä ruokailijakoiraa näkynyt enää mailla halmeilla. Ihmiset tiesivät kertoa, että koira majaili läheisen ammattikoulun keskeneräisessä rakennuksessa, jonka työmiehet olivat kesälomilla.  

Epäonnistunut kiinniotto

Opettajan perhe alkoi kiintyä vieraaseen koiraan. Minne se menisi, kun ammattikoulun työmiehet palaisivat lomilta? Koiraa

päätettiin yrittää kiinni pystykorvan aitauksen oveen viritetyllä narulla, jota kiskaisemalla ovi sulkeutuisi. Kun Fanni sitten meni syömään, opettajan mies tarkkaili ikkunasta ja kiskaisi tarhan oven kiinni. Fanni oli satimessa, mutta vain hetken. Pelästynyt narttu huomasi aidassa pienen kolon ja tunki itsensä siitä ulos.
- Sen jälkeen pelkäsimme, ettei koiraa enää näkyisi, kertoo opettaja.
- Siirsin ruokailupaikan tavaravastona toimivaan autotalliimme ja pidin oven auki. Kaikeksi onneksi koira alkoi käydä edelleen meillä syömässä, mutta enää ei sille uskallettu virittää ansaa.

Opettaja kertoi syömässä käyvästä koirasta tamperelaiselle Pirjolle, jolla on kaksi Rekku Rescuen Virosta tuomaa koiraa. Pirjo totesi, että Rekkurescuen sivuilla oli keskustelu pienestä mustavalkoisesta Porista karanneesta narttukoirasta, joka oli sen vuoden helmikuussa siirretty enkelikoriin. Tuntomerkit sopivat koiraan, jota opettaja ruokki autotallissaan.  Voisiko kyseessä olla sama koira? Pirjo otti yhteyttä Rekkuihin ja kertoi epäilyksestään.

Kun Heidi Luotola kuuli Hämeenkyrön koirasta, hän halusi uskoa, että koira oli Fanni. Tarvittiin vielä Rekku Rescuen hallituksen päätös ennen kuin koiraa lähdettäisiin "pyydystämään".

Rekku Rescue valtuutti silloisen miesjäsenensä loukuttamaan Hämeenkyrön koirakulkurin.  Loukuttaja lähti elokuun toisen päivän iltana 2012 Hämeenkyröön. Hän viritti opettajaperheen autotalliin ison kissaloukun herkkuruokineen. Sen jälkeen alkoi jännitys. Naapurin pihalla leikittiin koirien kanssa ja metelöitiin ruohonleikkurilla. Meinasi tulla naapuririita, kun ruohonleikkaajalta pyydettiin hiljaisuutta, jotta koirakulkuri uskaltaisi tulla syömään. Koska ruohonleikkuu vain jatkui, mies lähti kotiin Harjavaltaan ja jätti viritetyn loukun autotalliin.

Fanni sai kodin

Pikkukarkuri oli mennyt aamuviideltä loukkuun jossa se odotteli rauhallisena, kun loukuttaja ehti paikalle. Loukku koirineen nostettiin autoon.  Kun Petri soitti Heidille, Heidi oli revetä liitoksissaan kuultuaan, että koiran mikrosirunumero kuului Fannille.

Porilaisen eläinlääkäriaseman pihalla Fanni pelästyi autonoven pamausta ja yritti karata. Karkaaminen jäi pelkäksi yritykseksi.  Heidillä oli pienelle kulkurilla katsottuna uusi kotihoitopaikka. Tällä kertaa Fanni pääsi hoitajalle, jolla oli vankka koirakokemus.
- Hänellä oli siihen mennessä ollut jo 15 Rekkujen koiraa hoidettavana. Jätin Fannin sinne luottavaisin mielin, Heidi kertoo.

Kaksi ensimmäistä päivää Fanni vain nukkui ja söi ja sen silmissä oli outo, tyhjä katse. Kolmantena päivänä pikkukoira alkoi sopeutua. Se alkoi kaveerata kotihoitoperheen oman koiran kanssa ja rohkaistui kaikin puolin. Se pyrki jopa kotihoitajan syliin ja katseli kylässä kävijöitä silmiin.  Ihan pieniä lapsia se arasteli.  Hämeenkyröläisopettaja olisi halunnut tajota kodin Fannille. Kun opettajaperhe kävi katsomassa Fannia, koira pelkäsi perheen kahta pikkulasta.

Fannille piti löytää koti, jossa ei ollut ihan pieniä lapsia. Sellainen löytyikin, sillä kotihoitajan perhe päätti pitää Fannin itsellään. Fanni oli ehtinyt tottua ja kiintyä perheeseen ja perhe Fanniin. Kahta päivää vaille vuoden mittaisen karkumatkan jälkeen Fannin epävarma elämä muuttui turvalliseksi. Enää Fannin ei tarvitse muuttaa minnekään, eikä etsiä ruokaa ihmisten nurkista. Fanni pääsi kotiin!

Teksti Maija Ankkuri.

Kuva Heidi Näivö

Fannin uskomaton karkuritarina julkaistiin Lemmikissä tammikuussa 2012