Fleksin kanssa karanneen koiran omistajan kertomaa
Karkuri ja fleksi. Siinä vaarallinen yhdistelmä, ellei karkuri pidä meteliä, eikä seudulla ole koiraa, jolla sitä voisi etsiä. Näköhavainnotkaan eivät aina ole tarkkoja. Kyse voi olla aivan muusta ja jopa eri näköisestä koirasta, kuin siitä, josta havainnon luullaan olevan. Myös kuuma ilma ja melu vovat häiritä etsintää, kuten tässä tapauksessa.
Koiramme katosi lenkillä viiden metrin pituinen flexi perässään ja löytyi lopulta kahden vuorokauden kuluttua noin
kilometrin päästä karkaamispaikasta. Se oli jäänyt kiinni tiheään pajukkoon, kun hihnan käsiosa oli takertunut pajupuun haarakkeeseen. Tämän jälkeen se oli kieputtanut hihnaa niin paljon ryteikössä, että hihna oli pannan juuresta asti solmuilla pajukon ympärillä. Tämän vuoksi se ei ollut pystynyt puremaan hihnaa poikki.
Ihmettelimme suuresti, miksei koira vastannut, kun sitä etsittiin ja huudeltiin katoamispaikalla. Toisaalta perjantai ja lauantai olivat erittäin kuumia päiviä, ja mustaturkkisena koira on varmasti ollut nopeasti nääntymäisillään. Lisäksi molempina päivinä tuuli ankarasti, joten haukku ei olisi kauaksi kuulunutkaan.
Musta möykky
Etsintöjä sekoitti myös ilmeisen väärä näköhavainto, joka saatiin lauantaina iltapäivällä. Havainnon ilmoittaja, joka oli kuullut katoamisilmoituksen paikallisradiosta, kertoi nähneensä mustan koiran irrallaan perjantai-iltana n. 10 km päässä katoamispaikalta. Ilmoittajan mukaan koiralta roikkui jotakin kaulasta, joten luulimme, että koira oli saanut purtua hihnansa poikki. Lauantaina etsimme tuolta suunnalta ja muualtakin pitkien matkojen päästä, mutta turhaan.
Sunnuntai-iltana päätin lähteä kävelemään koiran jälkiä pitkin metsään, jotta löytäisin edes irtipurrun hihnan voidaksemme varmistua siitä, että koira on todella purrut sen poikki. Välillä olin jo luopua toivosta, kunnes järven rannasta pehmeältä suolta löytyi koiraeläimen jälkiä. Jatkoin matkaa, ja pian rantakaislikosta löytyikin suoraviivainen etenemisura, joka oli selkeästi jonkun eläimen jättämä. Yhtäkkiä näin vastarannalla mustan möykyn, mutta se ei liikkunut lainkaan.
Kutsuin koiraa nimeltä, mutta mitään ei kuulunut. Päätin kuitenkin käydä tarkistamassa lähempää, ja siellähän meidän koiramme oli. Löytymispaikka oli järven rannassa, mutta koira oli niin pahasti kiinni, ettei se ollut yltänyt juomaan järvestä. Se oli kaivanut rantaan syvän kuopan, jonka pohjalta se oli saanut hieman juotua. Vaikka se ei lähestyessäni haukkunut, oli se silmin nähden iloinen ja touhuissaan, kun menin sen luo.
Fleksihihna piti irrottaa ensin pannasta ja vasta sitten selvittää solmut. Koira halusi hirveällä tohinalla pois pusikosta, ja kun tilanne rauhoittui, sille juotettiin ensimmäisenä vettä. Se oli todella janoinen ja nälkäinen, mutta ruokaa emme antaneet heti suuria määriä, vaan vähitellen. Vettä se sai juoda heti niin paljon kuin halusi. Seuraavana päivänä se on jaksoi jo hieman haukkuakin.
Kokemusta rikkaampi
Tästä opimme ainakin sen, että pitkän flexin kanssa koira ei pitkälle pötki. Koira ei myöskään saa välttämättä purtua hihnaansa poikki, vaikka se jäisi kiinni. Lisäksi koira ei aina ilmaise itseään haukkumalla, vaikka sitä kutsutaan.
Myös näköhavaintoihin kannattaa suhtautua varauksella, vaikka kuinka toivoisi, että nähty koira on juuri oma, kadoksissa oleva. (En jaksa uskoa, että koira olisi pystynyt pitkän flexin kanssa käymään niin kaukana, ja jäänyt vasta tulomatkalla kiinni ryteikköön).
Tässä tarinassa oli kuitenkin onnellinen loppu. Tulevaisuudessa aion lenkittää koiraa edelleen flexillä, mutta nyt käsiosassa on kiinni kiristysnaru, jonka voin laittaa liaävarmistukseksi ranteeni ympärille.
J.K.
Olin koiran kadottua soitellut löytöeläintarhoihin n. 100 km säteellä, sillä jos koira olisi purrut hihnansa poikki, se olisi voinut olla vaikka missä. Metsästyskoirana se on talvisaikaankin ollut joskus yli 50 km päässä kotoa haavakkohirven perässä, ja tämä vain puolen päivän kuluessa. Kesäkelillä matka voisi olla jotain ihan eri luokkaa, kun sulan maan aikana matka taittuu helpommin. Koiramme käyttää mielellään metsästäessä teitä apunaan, ja sitäkin pelkäsimme, että on jäänyt auton alle, tai että joku on ottanut tiellä tapaamansa koiran kyytiin.
Teksti: Nimim. Koira kotona
Kuvituskuva: M Ankkuri
Karanneen koiran huutelemisesta
Karkuteillä olevaa koiraa ei saa huudella. Ellei koira ole jäänyt kiinni, se lähtee huutajaa karkuun. Jos koira karkasi fleksin kanssa ja fleksi on tarttunut kiinni, eikä koira pääse pakenemaan, kutsuminen aiheuttaa sen, että koira pysyttelee hiljaisena ja fleksi jää vielä pahemmin pusikkoon kiinni kun se pyristelee. Kun koiraa ei huutele, saattaa omia aikojaan pitää meteliä, jos etsijät malttavat iolla huutelematta karkuria.
