Havaintoilmoittelu ja porukkaetsintä

Kun oma lemmikki on karkuteillä, ei saatuja näköhavaintoja voi ilmoitella julkisesti. Niitä ei myöskään kannata kertoa kaverille, joka laittaa havainnot nettiin.  Myös isolla joukolla etsiminen voi olla haitallista.

Netissä käy kaikenlaista väkeä. Miksi oman karkurin havaintotietoja ei sitten saisi ilmoitella siellä? Tietenkin jokainen saa kirjoitella mitä haluaa omista eläimistään. Miksi ei kutenkaan ole suotavaa laittaa oman karkurin näköhavaintoja nettiin tai kutsua alueelle ihmisiä tarkkoine silmineen?  Kaikki eivät usko havaintotiedon yhteyteen postattua "älä huutele" ja "koiraa ei saa lähestyä" kieltoja. Koiria myös varastetaan karkureissulta.

Jos karanneesta koirasta saatuja havaintoja ilmoitellaan netissä toiveena saada lisähavaintoja, ilmoittelusta voi olla niin paljon haittaa, ettei koiraa saada koskaan kotiin. Viisainta on kiirehtiä itse havaintopaikalle ja toimia ohjeiden mukaan.  Niitä löytyy tältäkin sivustolta.

Silloinkin, kun karkuria etsitään isolla joukolla, se voi paeta hyvinkin kauas. "Liian monta kokkia, tulee huono soppa", on tapana sanoa.

Karkuteillä oleva koira on varpaillaan ja vaistoaa, jos alueelle menee vieraita ihmisiä karkurin nähdäkseen. Vaikka koira olisi karannut vieraalla seudulla, se ei lähde ensi päivinä kovin pitkälle, ellei sitä häiritä toistuvasti liikaa. Moni karkuri on loukutettu jopa karkaamispaikalle.

Rengon pentukarkuri

Eräs onnellisesti päättynyt karkaaminen, jossa ihmisiä kutsuttiin etsintäporukkaan, sattui Kanta-Hämeen Rengossa. Kasvattaja oli hankkinut Englannista suloisen collienpennun.  Kun uusi pentu ja muutama aikuinen collie olivat kesämökin pihalla, mökkinaapuri ilmestyi paikalle ison koiran kanssa. Vaikka naapurin koira oli kiltti, pentu pelästyi, karkasi ja katosi.

Omistajat kutsuivat kaikki kynnelle kykenevät sitä etsimään. Ihmisiä meni paikalle runsaasti, koska pennun löytäjälle luvattiin 1000 euron palkkio.  Etsintäpartio kokoontui kahtena lauantaina määrättyyn kellonaikaan. Pentua ei löydetty, eikä varmoja havaintojakaan saatu.

Vajaan kolmen viikon kuluttua Karkurit.fi -sivuille ilmestyi Vihtijärveltä soopelinvärisen collienpennun talteenottoilmoitus. Ilmoituksessa ei ollut valokuvaa. Epäilin, että pentu oli Rengosta ja soitin heti ilmoittajalle.

Talteenottaja kertoi, että nuutunut pentu oli ollut talon portailla sisälle pyrkimässä.
- Jos pennulla on valkoinen rintamus, se voi olla  karannut Rengosta ja siitä on luvattu 1000 euron löytöpalkkio, sanoin, kun en tiennyt, että kaikilla soopelinvärisillä collieilla on valkoinen rintamus.
- Rengosta on tänne monta kymmentä kilometriä. Pentu ei voi olla sieltä, tuumi löytäjä ja lisäsi, ettei ole pennussa ole valkoista.

Parin tunnin päästä collienpennun omistaja soitti ja kertoi hakeneensa karkurin Vihtijärveltä. Talteenottaja oli katsonut pentua soittoni jälkeen tarkemmin ja huomannut, että sillä oli valkoinen rintamus. Hän oli etsinyt katomisilmoituksen sivuiltamme ja soittanut omistajalle.

Löytäjä kuittasi palkkion ja kasvattaja oli tyytyväinen saatuaan pennun takaisin.

M A