Hirmua kaivataan kotiin

Kun tytär joutui muuttamaan pieneen asuntoon, hän toi kissansa minulle hoitoon. Sen piti olla turvassa täällä maalla; meillä on todella iso tontti, eikä naapureita lähellä.

Hirmuksi nimetty leikattu poikakissa on tottunut ulkoilemaan vapaasti ja joutui elokuun lopulla metsästäjän loukkuun. Tämä metsäsätäjä oli kuulemma päästänyt kissan vapaaksi, mutta se ei koskaan palannut kotiin.

Laitoin pikkuhiljaa mittavan määrän katoamisilmoituksia, en edes muista, minne kaikkialle. Tämä meidän rakas, elokuun lopulla karannut kissamme on sekarotuinen, aika harvinaisen näköinen. Siinä on 1/4 -osa turkkilaista van-kissaa. Pentueessa oli vain yksi tällainen.

Sitten saimme vihjeen, jonka mukaan kissamme saattaisi olla Vantaalla ihmisellä, jolla on ollut elämänsä aikana paljon kissoja. Ne hankitaan aikuisina ja katoavat tai myydään melko pian, sillä hän ei pidä kissoja kovin kauaa. Yhteydenottaja oli henkilö, joka seuraa ja huolehtii työkseen eläinsuojeluasioista, näin olen ymmärtänyt. Hän laittoi kuvan ja kysyi, voisiko tämä olla teidän kissamme. Tätä tapausta hän seurasi mielenkiinnosta, koska huomasi yhdennäköisyyden kissojaan hylänneen henkilön ja meidän kissamme välillä.  Ja toden totta, ne ovat symmetriset keskenään, tyttären kissa ja tuon kaukana Vantaalla asuvan nuoren, joka vaihtaa kissojaan usein. Jolle kissat tulevat usein aikuisina.

Vantaalaisnaiselle oli elo-syyskuun vaihteessa ilmestynyt uusi kissa, joka on täydellinen kaksoisolento meidän kissasta. Saman ikäinen, sama sukupuoli, leikattu. Meidän kissamme leikattiin juuri ennen katoamista.

Kuvissa kissa käyttää täysin samanlaisia asentoja ja ilmeitä. Teimme siitä myös rikosilmoituksen, mutta poliisi pikakäsitteli sen eli teki velvoitteensa. Eivät kuulemma tutki, koska ei ole todisteita.

Haluaisin antaa kissan katoamiselle kasvot. Joillekin ihmisille, kun kertoo tällaisen jutun, niin heille on itsestään selvää, että eläimiä kuljetetaan etelästä pohjoiseen ja pohjoisesta Etelään. Tämä taktiikka pitää huolen siitä, että omistajan on helpompi ajatella, että ilves on syönyt tai joku muu suurpeto. (pakon edessä, koska kenelläkään ei tule mieleenkään, että joku trokaisi kissoja lähes tuhannen kilometrin päähän. Muutenkin selvittely on osoittautunut lähes mahdottomaksi, vaikka joku kertoisikin että tällaistakin voi tapahtua) Luulen että se todellisin peto voi olla ihminen, jonka haltuun on uskottu pienemmät veljensä tässä luomakunnassa.

Eläimillä ei ole mitään oikeuksia tai turvaa ilman mikrosirua. Kuka vaan voi viedä toisen ihmisen lemmikin pois reviiriltään, eikä kukaan puutu siihen, koska ei ole todisteita. Jos eläin pidetään vielä täysin sisällä neljän seinän sisällä, sitä ei pääse edes tarkkailemaan ilman virkavallan apua. Eikä virkavalta lähde avuksi, jos ei ole todisteita. Eli olet menettänyt lemmikkisi ikuisiksi ajoiksi vaikka tietäisit, missä se on.

Pirjo Knuutinen