Karkurit.fi Lemmikki kateissa?
Etusivu Lisää ilmoitus Löytöeläintarhat Etsintäohjeet Blogi Linkit
Kirjaudu
Selaa ilmoituksia paikkakunnittain, lääneittäin ja eläinlajeittain. Kadonneet lemmikit, näköhavainnot ja talteenotetut.
Maksutonta ilmoitustilaa ja kokemusperäiset
ohjeet kun lemmikki on kateissa.
Jätä ilmoitus
menu

Isän ja pojan karkureissu Venäjälle

Rajan pinnassa asuvilla lemmikeillä on olemassa vaara, että kotimaassa alkanut karkureissu jatkuu naapurimaan puolelle.

Imatralaiset vasikankokoiset uroskoirat, kuusivuotias nöffin ja pyreneittenkoiran risteytys Jupiter ja sen 1,5-vuotias pentu Rohmu päätyivät viattomasti alkaneella karkureissullaan Venäjälle. Karkureissu alkoi isän ja pojan livahdettua perheen pikkupojalta kerrostalon käytävään. Kun ala-ovesta sattui tulemaan joku asukas, parivaljakko livahti ulos. Omistajat etsivät karkureita turhaan tutusta metsästä, jossa niiden kanssa tavattiin ulkoilla. Kun koirien katoamisilmoitus laitettiin Karkurit.fi -sivustolle, omistajat saivat koirista vain yhden havaintoilmoituksen: ne oli nähty paikassa, josta oli vain pari kilometriä Venäjän rajalle.

Koirat olivat olleet kateissa jo parisen viikkoa, kun venäläinen naishenkilö oli löytänyt ne kesäkuun 2009 alkupäivinä läheltä Svetogorskia nälkiintyneinä ja heikkokuntoisina jonkun kaupan edestä. Eläinrakas löytäjä oli kuljettanut koirat lähes 70 km päähän Viipuriin Irina Subbotkinan koiratarhalle. Rohmun nivelet olivat olleet niin tulehtuneet ja koko koira niin heikossa kunnossa, että löytäjä oli joutunut kantamaan sen autosta koiratarhaan. Vapaaehtoistyötä tekevä eläinlääkäri Julia tarkasti koirat heti, kun ne pääsivät tarhalle. Rohmun jalkavaiva hoidettiin ja Jupiterilla havaittu kasvain poistettiin. Lisäksi kumpikin uros rokotettiin ja kastroitiin.

Suomipojilla onni matkassa

Kun jossain vaiheessa juttelimme koirien emännän kanssa etsinnän sujumisesta, hän sanoi tutun rajavartijan kertoneen rajahälyttimien soineen yhdessä vaiheessa siihen malliin, että rajan oli todennäköisesti ylittänyt joku iso eläin. Emäntä arveli, että yhtä hyvin rajan oli voinut ylittää kaksi koiraa.

Kymenlaaksossa toimi siihen aikaan Enkeliparvi -niminen yhdistys, joka avusti venäläisiä koiratarhoja. Soitin Tealle, joka oli yhdistyksen vapaaehtoisia, ja kerroin, että Imatralta karanneet koirat ovat ehkä Venäjällä. Kysyin tietääkö hän kuka voisi tarkistaa ovatko karkurit Irinan koiratarhalla. Tea kertoi kouvolalaisen Leenan käyvän lähes viikoittain Irinan tarhalla ja antoi minulle hänen puhelinnumeronsa. Otin Leenaan yhteyttä, kerroin koirista ja lähetin linkin karkureitten katoamisilmoitukseen. Kun Leena meni seuraavalla viikolla Irinan tarhalle, hän bongasi imatralaiskarkurit siellä.
- Vaikka koirat tarhalle kuljettanut nainen oli sanonut löytäneensä ne noin 10 kilomerin päässä Suomen rajasta, ei kukaan tarhalainen ollut edes kuvitellut, että siellä oli kaksi Suomipoikaa, nauroi Leena kertoessaan löydöstään.

Ellei ystävällinen venäläisnainen olisi poiminut koiria autoonsa ja kiikuttanut Irinan tarhalle, olisi isän ja pojan kohtalo ollut synkkä. Nuorempi uros olisi todennäköisesti kuollut tulehtuneiden jalkojen ja heikon kunnon takia. Tarhalla saadun huolenpidon ansiosta karkurin kunto koheni.

Mikä ihme Jupiterin ja Rohmun veti Venäjälle? Liekö osasyynä ollut Rohmun verenperintö, sillä sen emä oli kotoisin Venäjältä.

Maija Ankkuri

Nestori kaipasi laumaansa