Karanneen koiran omistaja sai apua väärältä taholta
Kun yhdeksän kuukauden ikäinen valkoinenpaimenkoiranarttu Wili pelästyi uudella kotipihallaan Sipoon Nikkilässä, juoksunaru katkesi ja koira karkasi. Etsintäapua tarjonneet naiset veivät Wilin lopetettavaksi syötettyään sille hevosen rauhoitusainetta. Karkureissu tapahtui vuonna 2014. Wilin lopetuttaneiden naisten lopullisena yhteistyökumppanina oli täysin vastoin normaalia eläinlääkäritapaa toiminut eläinlääkäri, joita Suomessa on onneksi vain yksi miljoonasta. Eli hän on todennäköisesti ainoa.
Wili ehti olla yhden illan ja yön uudessa kodissaan. Reipas tulokas oli käyttäytynyt rauhallisesti ja tullut mainiosti toimeen uuden koirakaverinsa kanssa. Yön Wili oli nukkunut tyynesti sängyn vieressä lattialla. Aamulla omistajan miesystävä laittoi Wilin ulos juoksunaruun. Pihalla Wili pelästyi jotakin ja nykäisi, juoksunaru katkesi ja Wili lähti omille teilleen.
Omistaja etsi karkuria sekä yksin että espoolaisen miesystävänsä kanssa. Wili ei antanut kenenkään ottaa itseään kiinni. Kerran joku soitti, että Wili oli mennyt kettuloukkuun, mutta metsästäjä oli päästänyt sen vapaaksi. Kun omistajan miesystävä teki koiraloukun, ei karkuri mennyt enää toista kertaa loukkuun.
Hyvän peruskunnon omannut Wili liikkui jatkuvasti Uudellamaalla. Se kävi Helsingin Oulunkylässä, Vantaan Ilolassa ja Tuusulan Riihikalliossa. Ainakin kerran se viipotti pitkin moottoritietä Porvoota kohti. Viimeisinä elinpäivinään Wili oli Pornaisissa melko lähellä kotiaan.
Rotukateutta?
Wilin karkumatka oli kestänyt viisi viikkoa, kun omistajalle tuntematon valkoistapaimenkoirarotua kasvattava nainen soitti ja tarjosi omistajalle etsintäapua.
- Kun nainen sanoi olevansa eläinsuojelija, otin avun kiitollisena vastaan tietämättä, että hänen taka-ajatuksensa oli koirani lopettaminen, kertoo omistaja.
- Illalla huomasin Facebookista, että hän pyysi ihmisiltä etsintäapua. Kun pyysin päästä samaan porukkaan etsimään Wiliä, hän sanoi, ettemme voi miesystäväni kanssa etsiä koiraani, koska se oli meiltä karannut.
- Etsimme kuitenkin entiseen tapaan. Yhdellä etsintäkerralla Wilin havaintopaikalla oli kaksi poliisia. Sillä kertaa näin Wilin läheltä, mutta kun huusin sitä, se lähti pois.
Omistaja pyysi avuntarjoajaa Facebook-kaverikseen. Kaveruus kesti vain sen ajan, jonka Wili oli elossa.
- Myöhemmin nainen soitti ja yritti ylipuhua, etten ottaisi Wiliä enää kotiin. Hän väitti, että kun se saadaan kiinni, se tarvitsee vuoden psykiatrisen hoidon. Menee muka ikkunoistakin läpi. Vakuutin hänelle, että haluan Wilin ehdottomasti kotiin.
Metrolehden haastattelussa samainen avuntarjoaja valitti, etteivät omistajat etsi itse koiraa. Väite poistettiin, kun lehteen annettiin palautetta, ettei väite ollut totta. Wilin lopettamisesta päättämässä olleen naisen lehtijutussa kertomat valheet aiheuttivat lynkkausmielialaa. Joidenkin lukijoiden mielestä koiran omistajat olisi pitänyt viedä saunan taakse. Nettijuttua lyhennettiin, kun petetyn osapuolen, eli Wilin omistajan haastattelu julkaistiin Karkurit.fi:ssä.
Moni seurasi avuntarjoajan Facebook-päivityksiä Wilin etsinnästä. Ihmiset toivoivat, että koira saataisiin kotiin.
Karkuri ei antautunut, vaikka avuntarjoaja kehui netissä, miten hyvin hän oli sen kanssa ystävystynyt. Kun Wili saatiin hevosen rauhoitusaineella kiinni, paikalla oli viisi valkoisenpaimenkoiran omistajanaista. Yksi oli poliisi.
Tajuton koira nostettiin häkkiin ja vietiin eläinlääkäripäivystykseen Porvooseen. Koiran kotiin olisi ollut yli 10 kilometriä lyhempi ajomatka.
Petetty luottamus
Auttajaporukassa mukana ollut naispoliisi soitti Wilin omistajalle hieman jälkeen puolenyön Porvoosta.
- Soittaja halusi minulta koiralle lopettamisluvan, kertoo Wilin omistaja.
- Sanoin, että haluan koiran kotiin. Sen saa lopettaa vain siinä tapauksessa, ettei siitä tule enää koiraa.
- Ensimmäisen soittajan jälkeen puhelimeen tuli eläinlääkäri, joka kertoi, ettei hän ollut vielä tutkinut koiraa, koska se ei ollut vielä herännyt. Sitten hän kysyi saavatko naiset päättää lopetetaanko koira.
- Koska olin edelliselle kysyjälle perustellut, ettei koiraa saa lopettaa, jos se on terve, vastasin myöntävästi.
Omistajan puhelimen kaiutin oli päällä. Samassa huoneessa oli omistajan miesystävä, joka kuuli molemmat keskustelut.
Eläinlääkärin kompakysymys omistajalle
Petetyksi joutuneen herkkäuskoisen omistajan herätyskellot eivät soineet kertaakaan sen paremmin eläinlääkärin kuin etsinnässä auttaneiden naistenkaan kohdalla.
Porvoolainen eläinlääkäri, joka tuurasi kunnaneläinlääkäriä oli varsin tietoinen siitä, että koiran vastaanotolle tuonut naisporukka halusi että koiralta viedään henki.Eläinlääkäri totesi jälkikäteen, että päivystykseen tuli viisi naista, jotka olivat sitä mieltä, että heidän häkissä tuomansa koira piti lopettaa.
Miten eläinlääkäri voi jättää huomioimatta omistajan tahdon niin vakavassa asiassa kuin koiran lopettaminen? Tietäessään, että naiset halusivat koiralta hengen, hän asetti omistajalle lyhyen kompakysymyksen sen enempiä selittelemättä. Oman asemansa hän varmisti pitämällä puhelimessa kaiuttimen päällä. Puhelun päätteeksi hän kysyi omistajalta tuhkaamisluvan, mikäli koira jouduttaisiin lopettamaan.
Sen sijaan, että asiasta olisi keskusteltu, eläinlääkäri nykutti Wilin ikiuneen eutanasian heti puhelun jälkeen. Samaan aikaan naispoliisi luetteli toisessa huoneessa tilinumeroaan Wilin omistajalle, jotta tämä maksaisi eläinlääkärikäynnin.
Omistaja näki aamulla Facebookista, että Wili oli lopetettu. Vasta myöhemmin hänelle selvisi, ettei Wilissä ollut mitään sellaista vikaa, että se piti lopettaa.
-Mitä varten oli niin kiire lopettaa koirani! Juuri, kun luulin, että vaara oli ohi.
Tuhkaaminen saatiin estettyä
Kun eläinlääkäriltä pyydettiin tositetta Wilistä, hän laati epämääräisen potilaskertomuksen, josta sai sellaisen käsityksen, että
lopetus olisi ollut oikeutettu. Kun työvuoronsa lopettanut eläinlääkäri kuuli, että kasvattaja oli haetuttanut Wilin ruumiin säilytyksestä ja että se vietäisiin ruumiinavaukseen, eläinlääkäri laati uuden potilaskertomukse samalla päiväyksellä kuin ensimmäisen.
Viimeksi kirjoitetussa potilaskertomuksessa lukee: ”Löydösten perusteella ei ole syytä lopettaa koiraa eläinsuojelullisista syistä. Soitettu koiran omistajille yöllä, jotka vahvistavat tiedon, että koiran tuojilla on päätösvalta mahdollisesta eutanasiasta. Tuojat päätyvät eutanasiaan. Yhteistuhkaus."
Kummassakin potilaskertomuksessa on sama loppukommentti: ”Otamme osaa suruunne.”
Surulta olisi säästytty, jos koiraa hallussaan pitänyt taho olisi toiminut eettisesti.
Omistaja haluttiin todistamaan
Wili oli ollut toista päivää kuolleena, kun omistajalle eläinlääkäristä soittanut, Wilin lopetuksesta päättänyt naispoliisi soitti omistajalle. Tällä kertaa hän pyysi omistajaa todistamaan, että Wili oli ollut ostohetkellä huonokuntoinen.
- Kun kuulin pyynnön, huusin, ettei koiraa enää henkiin saa. Olisi pitänyt vielä valehdellakin hänen puolestaan, vaikka koirani oli lopetettu, omistaja ihmettelee.
- Minulla on ollut aina koiria. Jos Wili olisi ollut huonokuntoinen, en
olisi ostanut sitä.
Kun omistajan asianajaja lähetti syyttäjälle kantelun Wilin aiheettomasta lopetuksesta, vain lopetustilanteessa mukana ollut naispoliisi oli kuulusteltavana. Omistajan todistajaa ei kuultu lainkaan, eikä Wilin lopetusta viety käräjille. Outoa tässä on myös se, että vaikka Wilin lopetuttajat eivät ole muka tehneet mitään väärää, on omistajalla oikeus lähettää heille lasku koirasta.
Teksti: Maija Ankkuri
Kuvat: Wilin kasvattaja ja Wilin sattumoisin karkureissulla nähnyt autoilija.
Eläinlääkäri kirjoitti kaksi potilaskertomusta. Ensimmäinen oli toduudenvastainen
Eläinlääkäri teki uuden potilaskertomuksen, kun Wilin kasvattaja totesi vievänsä Wilin ruumiinavaukseen