Karkurikoira saatiin kaverikoiran avulla kiinni

Tänään muistui mieleeni Kotkassa kadonneen nuoren narttukoiran tapaus. Koira karkasi uudelta omistajalta ja ui saareen. Kun löytöeläinhoitajan mies meni veneellä yrittämään sitä kiinni, se hyppäsi veteen ja ui pois. Karkaamisen jälkeisenä päivänä karkuri liikkui Haminassa. Entinen omistaja otti sydämenasiakseen saada Nadja kiinni. Karkurista ilmoitettiin radiossa ja Karkurit.fi -sivustolla. Facebookissa ei vielä silloin ollut katoamisilmoituksia.

Ex-omistaja lähti kaverikoiran kanssa Haminasta saatujen havaintojen perusteella etsimään karkuria. Hän näki Nadjan suht läheltä kolmena peräkkäisenä päivänä, mutta lähti joka kerta pettyneenä kotiinsa.  Lopulta soitin hänelle ja ihmettelin missä mättää, sillä olin vääntänyt hänelle rautalangasta ohjeet, joissa olin tosissani painottanut, ettei hän saa puhua karkurille, ei liikkua sen perässä saatikka kutsua sitä. 

Mitä teki ex-omistaja?
Kun juttelin hänen kanssaan, hän kertoi, ettei hän ollut sanonut karkurille sanaakaan. Sen sijaan hän oli joka kerta karkurin nähdessään sanonut kaverikoiralle: ”Katso Hero, tuossa on Nadja.”  Tietenkin Nadja lähti pakoon niin lujaa kuin sen kintuista lähti.

Kaikeksi onneksi karkurin pakopaikka löytyi neljäntenä päivänä saadun havainnon perusteella. Se oli menossa kapeaa tietä eteenpäin, kun ex-omistaja näki sen ja pysäytti autonsa vajaan kymmenen metrin päähän. Koska auton käyntiääni oli Nadjalle hyvin tuttu, se pysähtyi itsekin äänen kuultuaan. Vasta sitten ex-omistaja sammutti moottorin, laskeutui hissukseen autosta ja veti kaverikoiran hihnasta tielle. Karkuri näki ja haistoi kaverikoiran, se alkoi varovasti lähestyä. Kumpikin koira heilutti häntäänsä. Niiden nuuskiessa toisiaan ex-omistaja tarttui karkuria kaulapannasta ja laittoi karkurille hihnan.

Se karkumatka päättyi siis lopulta onnellisesti. Olisi päättynyt jo kolme päivää aiemmin, jos koiraa tavoittanut henkilö olisi ymmärtänyt ohjeen heti oikein. Tapauksesta on niin pitkä aika, että Hero ja Nadja ovat jo kumpikin koirien taivaassa.

Kuva: kasvattajan kotialbumi
Teksti: Maija Ankkuri