Karkuteille lähtenyt koira voi mennä supiloukkuun
Jokunen vuosi sitten tunteettoman tahon (Maa ja metsätalousministeriön) laatimassa lakiehdotuksessa sallittiin supikoirien läpivuotinen loukutus. Sipilän hallitus taisi silloin vedellä viimeisiään. Laki meni eduskunnassa läpi ja silloinen presidentti Sauli Niinistö allekirjoitti sen ☹.
Lain mukaan supiloukku täytyy tarkastaa päivittäin. Jos loukuttaja käy loukulla vaikkapa tänä aamuna ja uudelleen vasta huomenna illansuussa, hän noudattaa lain kirjainta. "Supiloukkuihin" menee myös koiria ja kissoja. Ei voida olettaa, että loukuttajat seuraavat katoamisilmoittelua! Kadottaja joutuu itse pitämään huolen siitä, että tieto katoamisesta menee myös metsästysseuraan.
Joillain alueilla loukut ovat todella suuria ikään kuin niihin odotettaisiin sutta tai karhua. Kumpaakaan ei saa metsästää ilman lupaa. Sipoossa oli ollut kaksi tanskandoggia kateissa, kun omistaja soitti neuvontaamme. Hän oli saanut etsintäohjeita, mutta ei sitä ohjetta, että katoaminen kannattaa ilmoittaa metsästysseuraan. Kului vajaa tunti, kun omistaja soitti uudelleen. Toinen karkuri oli löytynyt supiloukusta. Kaiken kukkuraksi loukun vierellä odotti uskollinen kaverikoira.
Aivan tuore koirien loukkuunmeno sattui 2023 joulukuussa, kun kaksi isoa koiraa löytyi supiloukusta. Silloinkin neuvoimme kadottajaa soittamaan metsästysseuran toiminnanohjaajalle.
On siis ehdottoman tärkeää ilmoittaa koiran katoaminen metsästysseuraan. Jos kateissa oleva koira on hyväkuntoinen, se voi juosta jopa naapurikuntaan, joten sinnekin on ilmoitettava.
Näitä supiloukuista löytymisiä sattuu ympäri Suomen. Porin seudulla oli koiranomistaja mennyt kyselemään kadonnutta koiraansa pienestä maaseutuyhteisöstä. Hänelle kerrottiin, että ihan lähimetsässä oli loukkuja. Hän löysi sieltä koiransa. Huvittavaa asiassa oli se, että omistaja postasi Facebookiin koiran löytyneen susiloukusta.
Jos loukutusta harrastava metsästäjä on viinamäen miehiä, hän saattaa laiminlyödä lakia eikä käy viritetyksi jättämällään loukulla päiväkausiin. Järvenpäässä oli ollut saksanpaimenkoira parisen päivää kateissa. Kun juttelin kadottajan kanssa, hän kertoi juopon naapurinsa loukutusharrastuksesta. Tietenkin totesin, että naapurille pitää kertoa koiran katoamisesta. Sieltähän se sakemanni löytyi, naapurin loukusta! Siihen aikaan ei supeja metsästetty luonnoneläinten rauhoitusaikana.
Muuan todella ikävä tapaus sattui useita vuosia sitten Länsi-Suomessa, jossa oli ammuttu loukkuun alle yksivuotias saksanpaimenkoira. Satuin huomaamaan tapauksen Iltalehdessä. Jutussa oli haastateltu koiranomistajan isää. Soitin koiran omistajalle, joka kertoi, ettei hän tee rikosilmoitusta koska kunnaneläinlääkäri, jolta metsästäjä oli saanut luvan koiran ampumiseen, korvaisi koiran hinnan eläinlääkärikäynneillä. Ammutun koiran omistaja oli maatalon isäntä, jolla oli muitakin eläimiä.
JK
Loukkuun menneen sakemannin ampumisluvan myöntänyt kunnaneläinlääkäri on muulloinkin "kunnostautunut" erikoisissa yhteyksissä. Hän muun muassa kirjoitti Lohjan käräjäoikeuteen puoltolausunnon arabihevosta kaviokuumeisena pitäneestä eläinlääkäristä. Hevosesta käytiin parikin kertaa käräjiä kunnes asian alulle laittanut syyttäjä vaihtoi paikkakuntaa. Tilalle tuli uusi syyttäjä, joka keskeytti tapauksen käräjöinnin. Samainen eläinlääkäri omisti myöhemmin hevostallin Ranskassa. Myös siellä hän kärähti hevosten laiminlyönnistä. (Tunsin tämän vihtiläisen eläinlääkärin eikä hän vaikuttanut lainkaan ihmiseltä, joka laiminlöisi eläimiä.)
Maija Ankkuri
