Kesykania pyydystämässä

Kyllä se oli huvittava aamu.  Heräsin kun sain soiton, että eräällä asuinalueella loikkii lemmikkikani, eivätkä tiedä, miten sen saisi kiinni.

Ensin kyselin, onko kani pelokas ja juokseeko ympäriinsä ja popsiiko ruohoa ja eteneekö hitaasti... Kuulin, että menee pihasta pihaan ja naapuruston tietojen perusteella on jo muutaman päivän aikana näkynyt pihoissa.

Annoin ohjeita lähestyä kania hitaati ja matalana jutellen ja sitten paita tai takki avuksi, kun ottaa sen kiinni.  Lisäsin, että kiinnioton pitää sitten kerrasta onnistua, muuten kani ei päästä enää lähelle. No, huvittavaa oli se, että kesken puhelun soittaja alko ohjeistaa naapurustoa kovaan ääneen:: "Nyt pitää ottaa iso pressu, lakana tai peitto ja kani pitää kääriä siihen ja..." . Siinä vaiheessa  sanoin soittajalle, että älkää tehkö mitään, lähden ajamaan sinne. Seuratkaa vaan, missä pihassa kani loikkii, niin tulen mun oman houkutinkanini kanssa sinne. Pääsin paikalle vajaassa puolessa tunnissa, tukka pystyssä ja ihan unenpöppörössä. 

Se kani oli kyllä kiinnostunut houkutinkanistani,. mutta aina, kun yritin lähestyä sitä, se pinkoi pakoon. Koitin tosi kauan saada sen rauhallisesti kiinni yrittäen lähestyä, mutta aina se vaan pinkoi pakoon. No sitten se alko juosta karkuun kun kävelin sitä kohti ja sitten huomasin että kani on ihan hirveen pulska ja tosi kömpelö.

Siinä vaiheessa päätin, että  vaikka juoksen sen kiinni ( yleensä aivan turha keino juosta kania kiinni). Sitten vain lähdin pinkomaan sem perään ja otin oikein kunnon ilmalennon ja sain yhdellä kädellä sen niskasta kiinni ja toisella otin maahan vastaan, kun rymähdin nurmikolle. Nurmikko tietysti aivan mudassa ja kurassa.

No, sain kuin sainkin sitten sen kaniraukan kiinni, ihan paniikissa se tietysti oli pikkunen. Mutta nyt on ihan rauhallien ja ok. Ilmoitin jo löytikseen ym. Se on nyt tossa mun kanilassani, kunnes löytyy omistaja, jos löytyy. Mutta oli mulla hiki ja mä olin niin kuranen. Kanista soittanut mies vaan nauroi, että aika touhua ja että ei kyllä ikinä olisi saanut kania kiinni. Sitten kun sanoin sille, että seuraava vaihtoehto olisi  ollut ottaa kani loukulla kiinni, niin se oli aivan kauhissaan, että ei kai sitä nyt tappaa tarvii.... Minä nauroin ja sanoin, että SUPILOUKULLA  Heh...

Pupu oli tosi lihava, se ei edes pystynyt puhdistamaan itseään takapäästä, oli sottanen ja kakkanen, ripulillakin. Ties kuinka kauan se oli ulkona ollut. Joi hyvn vettä ja syö. Pesin sen takapään ja annoin toipua rauhassa. Kanin omistajaa ei löytynyt. Se nimettiin Pompulaksi. Omistajaa ei löytynyt. Uudessa kodissa Pompula sai toisen kanin kaverkseen.

Hannele Mäkinen (Pori)