Koiranomistajat rikkoivat sijoitussopimusta

Läheskään kaikilla koitankasvattajilla ei ole mahdollisuutta pitää kasvatuksessa käytettäviä koiria itsellään. Tästä syystä jalostukseen käytettäville koirille etsitään sijoituskoteja. Sijoitusehdot on hyvä sopia tarkasti, ettei matkan varrella tule erimielisyyksiä. Tässä kaksi tapausta, joissa koiran sijoittajat ottivat koirat laittomasti pois sijoituskodista. Jälkimmäisessä apuna oli jopa poliisi.

Tapaus yksi:
Kaduttiko koiranomistajaa se, ettei hän ollut sopinut kuin yhdestä pentueesta?

Sijoituskoiransa omistajaan pettynyt Leena otti yhteyttä valtakunnallisen eläinlehden päätoimittajaan ja kertoi, miten hänen perheensä uudelle tulokkaalle oli käynyt. Päätoimittajan mielestä tapaus oli lehtijutun arvoinen. Hän uskoi jutun kirjoittamisen minulle. 

Ryhdyin tuumasta toimeen. Ensimmäiseksi soitin sijoitusemännälle. Hän kertoi tapauksen taustoista ja arveli, että koiran erinomainen näyttelymenestys oli saanut koiran omistajan toimimaan väärin.

Kun sain yhteyden koiran omistajaan, hän ei halunnut vastata kysymyksiini. Hän ei edes pitänyt ajatuksesta, että olin tekemässä Rose-koiran tapauksesta lehtijuttua.

Seuraavan puhelun otin rotuyhdistyksen puheenjohtajalle, jolle Rose oli päätynyt. Asiani kuultuaan nainen kihisi langanpäässä. Hän oli vielä kasvattajaakin vihaisempi.
- Kirjoita mitä kirjoitat, koiraa ei palauteta, nainen uhosi.  Hän olisi tullut puhelinlankaa pitkin, jos se olisi ollut mahdollista.

Nuori koira pärjäsi hyvin koiranäyttelyssä

Etelä-Euroopasta hankittu nuori narttukoira Rose sijoitettiin Suomessa lapsiperheeseen. Kennelliiton kaavakkeelle laaditussa sopimuksessa todettiin, että omistaja saisi käyttää Rosea koiranäyttelyissä ja teettää sillä yhden pentueen.  Ehtojen täytyttyä Rose siirtyisi sijoitusemännän omistukseen.

Rose ehti olla sijoituskodissaan seitsemän kuukautta, kun omistaja ei enää palauttanutkaan sitä näyttelyssä käynnin jälkeen. Hän lähetti sijoitusemännälle tekstiviestin, jossa väitti Rosea liian lihavaksi ja kertoi pitävänsä sen jonkin aikaa itsellään.

Sijoitusperheelle tilanne oli sydäntäraastava. Leena ja lapset olivat kiintyneet Roseen ja koirakin oli ehtinyt leimautua perheeseen.

Kahden viikon kuluttua Leena ilmoitti omistajalle, että Rose haluttiin kotiin. Omistaja vastasi kylmästi, ettei koira tule enää ikinä takaisin. Jonkin ajan kuluttua hän tarjosi korvikkeeksi toista koiraa, mutta perui tarjouksen myöhemmin.

Sekoileva koiranomistaja

Seuraavassa näyttelyssä Rose oli yhtä ”lihava” kuin ennenkin. Leena otti taas yhteyttä Rosen omistajaan, joka lupasi palauttaa koiran sijoituskotiin.

Reilun viikon kuluttua omistaja ilmoitti, ettei Rosea palautetakaan. Hän väitti sijoitusemännän rikkoneen sopimusta ja luopuneen koirasta. Leena kääntyi lakimiehen puoleen. Lakimiehen laatima kirje ei tehnyt koiranomistajaan mitään vaikutusta. Viikon päästä omistaja ilmoitti taas tekstiviestillä, ettei koiraa palauteta.

Tekstiviestin lisäksi sijoitusemäntä lähetti Leenalle kirjeen, jossa hän totesi myyneensä Rosen. Hän ihmetteli, miksi koiraa vaaditaan näin pitkän ajan päästä takaisin, vaikka siitä on luovuttu vapaaehtoisesti. (Rosesta ei suinkaan oltu luovuttu)
Rosen tilalle hän tarjosi toisen koiran täyttä omistusoikeutta ja lupautui korvaamaan Rosesta aiheutuneet kulut. 

Omistaja oli postittanut kirjeen juuri ennen kuin hän kuuli, että olin tekemässä Rosesta lehtijuttua.

Kirjettä seuranneena päivänä omistaja soitti Leenalle ja tarjosi Rosea takaisin kieltäen myyneensä sitä kenellekään.    

Rose pääsi kotiin takaisin. Perhe oli lemmikkinsä kotiintulosta ikionnellinen ja Rose oli ikään kuin se ei olisi koskaan pois kotoa ollutkaan.

Teksti ja kuva: Maija Ankkuri

_________________________________________________________________________________________________________

Tapaus kaksi:
Sijoitusperhe haki oikeutta käräjillä

Koirien sijoitusriita voi johtaa jopa käräjille. Niin kävi myös Tassun tapauksessa  kasvattajan onnistuttua ylipuhumaan poliisi hakemaan sijoitusnartun pois sijoitusperheestä.

Rotu­koiranartusta allekirjoitettiin sijoitussopimus sen syntymävuonna. Kaksi vuotta myöhemmin kasvattaja usutti poliisin hakemaan koiran pois sijoituskodista. Kasvattaja oli onnistunut saamaan poliisilta virka-apua koiran palauttamiseksi kerto­malla olevansa koiran omistaja. Poliisi oli myöhemmin todennut tehneensä virheen.

Sijoitusperhe haastoi koiranomistajan oikeuteen vaatien koiran hallinnan palauttamista, ilmoittaen, ettei sijoitussopimusta oltu rikottu eikä toimittu eläinsuojelusäännösten vastaisesti.

Kasvattajan asianajaja oli laatinut vastineen, jossa väitettiin, että kasvattajalla oli oikeus pitää koi­ra, koska sijoitusperhe oli rikkonut sijoitussopimusta monelta osin. Perhe ei ollut ilmoittanut nartun juoksuajoista, jotta sillä olisi voinut teettää pentuja, eikä ollut antanut viedä koiraa näyttelyihin.  Lisäksi perhe oli jättänyt koiraveron maksamatta, mikä ei kelvannut sopimusrikkomukseksi.

Mitään näyttöä ei sopimusrikkomuksista ollut.  Kun kasvattaja oli takavarkoinut koiran, se oli synnyttänyt kaksi pentua. Asianosaiset pääsivät sopimukseen ja pyysivät käräjäoikeutta vahvistamaan sovinnon. Käräjäoikeus teki niin ja vahvisti asiassa seuraavanlaisen sovinnon: Vastaaja sitoutuu luovuttamaan koiran takaisin kantajalle. Kantaja sitoutuu siihen, että vastaaja teettää koiralla vielä toiset pennut nyt tapahtunutta synnytystä seuraavan juoksun jälkeen. Kantaja sitoutuu luovuttamaan koiran vastaajalle viikkoa ennen synnytysaikaa. Kantaja on oikeutettu valitsemaan syntyvistä pennuista itselleen ja pitämään sen itsellään. Kantaja sitoutuu maksamaan koirasta aiheutuvan koiraveron taannehtivasti.

MA