Koiranpennun maksamatta jättänyt ostaja väärensi omistajatodistuksen ja myi pennun eteenpäin.

Päijäthämäläinen koirankasvattaja myi 1500 euron hintaisen urospennun osamaksulla SV:lle. 

Ostohetkellä SV oli kertonut kasvattajalle tarinan sairaista lapsistaan, joiden lääkärikuluihin piti jäädä rahaa. Siitä syystä hänellä ei ollut paljon rahaa. Kasvattaja suostui myymään pennun osamaksulla naisen luvattua maksaa pennusta 50 euron käsirahan.

Kauppa sinetöitiin Kennelliiton sivuilta tulostetulla osamaksusopimuksella. Kasvattaja pidätti itselleen yhden astutusoikeuden, joka sovittiin 500 euron arvoiseksi. Papereihin kirjattiin, että ostaja lyhentää velkasummaa 100 euroa kuukaudessa. Lisäksi osamaksusopimuksessa todettiin, osamaksuoikeuden jäävän kasvattajalle, kunnes pentu on kokonaan maksettu. Koska SV vaikutti luotettavalta, kasvattaja antoi pennun rekisteritodistuksen hänelle etukäteen. SV jäi pennusta kasvattajalle velkaa 950 euroa.

Seuraavassa kuussa SV lyhensi pentuvelkaa 100 eurolla.

Vaikka SV ei ollut maksanut pennusta kuin 150 euroa, hän vaihtoi itsensä Kennelliiton omakoirapalvelussa pennun omistajaksi. Huijaus oli mahdollinen koska kasvattaja oli antanut naiselle pennun rekisteritodistuksen.  

SV myi pennun osamaksulla porvoolaisille Mikolle ja Tiinalle. Itselleen hän jätti yhden astutusoikeuden.
Ostajat olivat täysin tietämättömiä tapahtumista, joilla SV oli pennun saanut haltuunsa. Porvoolaispariskunta suoritti SV:lle kaikki pennun osamaksuerät, mutta nainen ei vaihtanut pentua pois omalta nimeltään.

Jälkikasvua tekemässä

Pentu, jota kutsun tässä Maxiksi ehti varttua kaksivuotiaaksi ennen kuin SV soitti Tiinalle ja kertoi hakevansa Maxin astutukseen Turkuun. Nainen kävi vielä samana päivänä hakemassa koiran.

Seuraavana viikonloppuna SV soitti Tiinalle ja sanoi, että Tiinan ja Mikon täytyy luopua koirasta. Kun SV soitti Tiinalle toistamiseen samana päivänä, itkuinen Tiina ojensi puhelimen Mikolle.

Mikon kanssa keskustellut SV poltti päreensä ja tokaisi: ”Suu kiinni poika, sä et halua suututtaa minua” ja sulki puhelimen.

Puhelun jälkeen Mikko soitti Turkuun naiselle, jolle SV oli kertonut vievänsä Maxin. Turkulaisnainen sanoi, että koira oli jo haettu pois. Kun Mikko kertoi, ettei SV omista koiraa koska kauppahinta oli kokonaan suoritettu, nainen sanoi nähneensä Maxin rekisteritodistuksen, johon SV oli merkitty koiran omistajaksi. Hän kehotti Mikkoa rauhoittumaan ja olemaan nöyrä Maxin omistajaa SV:tä kohtaan.

Maxia etsimässä

Seuraavaksi Mikko laittoi Karkurit.fi -sivustolle ilmoituksen varastetusta koirasta ja kävi tekemässä Porvoon poliisiasemalla varkausilmoituksen. Kun soitin Mikolle, hän kertoi joutuneensa huijatuksi ja lupasi pitää minua ajan tasalla. Kuten hän tekikin.

Autoton Mikko lähti seuraavalla viikolla kaverinsa kyydillä tapaamaan turkulaisnaista. Perillä hän toisti naiselle uudelleen, että SV oli myynyt koiran Tiinalle ja hänelle, mutta ei ollut luovuttanut heille rekisteripapereita. Turkulaisnainen, joka oli ilmeisesti SV:n kaveri, lupasi selvittää pennun olinpaikan vuorokaudessa.

Turusta Mikko suuntasi ystävänsä kanssa Ypäjälle, jossa epäili Maxin olevan. Miehet eivät olleet vielä perillä, kun SV:n aviosiippa soitti Mikolle. Mies kertoi omistavansa Maxin ja uhkasi tappaa Mikon. Mikko nauhoitti puhelun, jonka aikana soittaja kertoi nimensä.

Ypäjällä Mikon huono onni jatkui. Kun kaverukset pääsivät omakotitalolle, jossa he epäilivät Maxia piiloteltavan, Mikko soitti avuksi poliisin, mutta poliisi hääti hänet ja hänen kaverinsa pois.

Sillä aikaa, kun Mikko oli etsiskelemässä Maxia, huomasi muuan hänen kavereistaan internetin koirapalstalla ilmoituksen, jossa Maxia kaupiteltiin astutukseen. Kaveri ehti kopioida ilmoituksen ennen kuin se katosi.

Lähtöpisteessä

Mikko oli lähtöpisteessä. Hän palasi tyhjin toimin kotiin, jossa alkoi selvittää SV:n osoitetta. Osoitteen selvittyä hän lähti tapaamaan naista. Kun Mikko rimputti ovikelloa, ei kukaan tullut avaamaan. Samanaikaisesti SV soitti Tiinalle ja uhkasi viedä Maxin lopetettavaksi, jos Mikko menisi yhtään pitemmälle. Hieman myöhemmin SV oli soittanut uudelleen Tiinalle ja luvannut palauttaa koiran 850 eurolla.

Koska Mikon ovikellonsoittoon ei reagoitu, lähti naisen uhkailusta ja rahavaatimuksesta mitään tietämätön Mikko etsimään naisen aviosiippaa tämän työpaikalta. Siellä kerrottiin miehen ottaneen samana päivänä sairauslomaa. Mikko palasi pariskunnan kerrostaloasunnolle ja huomasi parkkipaikalla auton, jolla Max oli haettu astutukseen. Hän soitti paikalle poliisin. Poliisien saavuttua Mikko näytti heille Maxin kauppakirjan, koiran kuvia ja rokotustodistuksen sekä antoi poliisien kuunnella puhelimeen tallentamansa tappouhkauksen.

Keski-Uudenmaan poliisit kävivät soittamassa SV:n ovikelloa. Palattuaan ulos he kertoivat nähneensä koiran rekisteripaperin, joka oli naisen nimissä. Poliisi ei voinut auttaa, vaikka asunnosta oli kuulunut koiran hakukuntaa ja poliisitiedostosta löytyi Tiinan ja Mikon tekemä, petokseksi kirjattu rikosilmoitus. Mikko joutui lähtemään taas ilman koiraa kotiin.

Mikko ei luovuta

Mikko oli nukkunut neljän päivän aikana ehkä 1-2 tuntia per yö. Hän oli etsinyt Maxia kaverinsa kyydissä yli 1000 kilometriä ympäri eteläistä Suomea ja puhunut yli 10 tuntia puhelimessa.

Koira oli ollut SV:n hallussa 11 päivää, kun Mikon kotikunnan rikospoliisi alkoi tutkia tapausta. Kun rikospoliisi soitti SV:lle, nainen sanoi astutuksen epäonnistuneen ja lupasi luopua astutusoikeudesta ja palauttaa koiran 500 eurolla. Lisäksi nainen vaati julkista anteeksipyyntöä. Hän sai jopa tapausta tutkineen poliisin uskomaan itseensä. Poliisi kehotti noudattamaan SV:n ehtoja, koska koira oli naisen nimissä.

Kuultuaan SV:n rahavaatimuksesta ja anteeksipyyntöehdosta Mikko selvitti Kennelliiton sivuilta Maxin kasvattajan. Kun hän puhui kasvattajan kanssa, tämä kertoi SV:n tekemästä omistajaväärennöksestä ja ettei omistusoikeus ollut siirtynyt SV:lle siirtyä koska SV ei ollut maksanut koiran kauppahintaa.

Kasvattaja ei ollut tehnyt rikosilmoitusta, koska kaupantekohetkellä miellyttävästi käyttäytynyt SV oli myöhemmin uhkaillut häntä. Kun kasvattaja oli keskustellut Mikon kanssa, hän teki Maxin tapausta tutkineelle poliisille puhelimitse rikosilmoituksen. Samalla tutkijalle selvisi, että SV oli onnistunut huijaamaan myös häntä.

Toiminnan aika

Oli aika toimia. En muista kertoiko Mikko tutkijalle, että hän oli menossa Tiinan ja kasvattajan kanssa hakemaan Maxia kotiin. SV odotti vain Tiinaa, jonka luuli toimittavan hänelle koirasta 850 euroa. Nuoret eivät halunneet maksaa huijarille senttiäkään.

Tiina soitti sovittuna ajankohtana SV:n kerrostaloasunnon ovikelloa. Kun nainen avasi oven, Max yritti livahtaa käytävään. SV veti koiran takaisin ja sulki oven. Varmaankin nainen oli huomannut, että oven takana oli Tiinan lisäksi Maxin kasvattaja sekä Mikko ja joku mieshenkilö. Mies oli Mikon isä.

Kun SV veti oven kiinni, sanoi-Mikon isokokoinen isä jotain venäjäksi, joka oli selkeää suomea puhuvan Mikon äidinkieli. Ehkä SV luuli, että oven takana oli Venäjän mafia, koska meni ehkä minutti, ennen kuin nainen päästi Maxin käytävään ja veti oven kiinni.

Jo ennen kuin Max saatiin takaisin, lupasi kasvattaja luovuttaa uroksen omistusoikeuden Tiinalle ja Mikolle ilman mitään kauppasummaa. Hänelle oli tärkeintä, että koira on hyvissä käsissä.

Teksti ja kuva:
Maija Ankkuri

JK

Tapaukseen liittyvien henkilöiden nimet ja myös koiran nimi on muutettu.

Käsittääkseni kasvattaja, Mikko ja Tiina jättivät asian sikseen ollen vain tyytyväisiä siitä, että Max saatiin turvallisesti kotiin. Jossain on muutama koiranpentu, joita tuskin saatiin rekisteröityä, koska SV kärähti teostaan ennen kuin hänen Maxilla teettämänsä pennut saivat edes kunnolla alkunsa.

Kuvassa oman perheeni Pörri, paino n. 10 kg. Max, oli pieni, tummahko rotukoira, jolla yht lyhyt karvoitus. Sen kuva oli ainoastaan varkausilmoituksessa, joka ei enää ole sivustolla.

Maija Ankkuri