Koiravanhus nukkui koivun juurella

Jämijärven Kuusijoella sattui 2014 maaliskuun loppupuolella valitettava vanhan koiran katoaminen. Huonojalkainen bordercollietyyppinen koira oli lähtenyt kesämökin pihalta omille teilleen. Koiran vakituinen asuinpaikka oli Pohjamaalla.

Kun Jämijärvellä kesämökillään käymässä ollut omistaja huomasi iäkkään koiransa kadonneen pihalta, hän ilmoitti löytöeläintarhaan, ja laittoi kuvallisen katoamisilmoituksen Karkurit.fi -sivuille. Ehkä hän ilmoitti koirasta myös Facebookissa.

Kun katoamisilmoitus tuli Karkurit.fi -sivuille, lähetin koiran omistajalle tekstiviestillä etsintäohjeita. Selatessani myöhemmin ilmoituksia huomasin, ettei koiravanhus ollut löytynyt, vaikka se oli ollut aika pitkäänn kateissa. Soitin omistajalle ja kysyin koiran etsimisestä. Hän kertoi, että paikalla oli käynyt koulutettu etsijäkoira. Etsintä oli aloitettu lähtöpihalta. Koira oli kadottanut jäljen parin kilomerin päähän. Kun omistaja oli käynyt jakamassa katoamislappuja, olivat erään kesämökin asukkaat kertoneet, että etsitty koira oli käynyt katoamisiltana heidän mökkipihallaaan. Vanhus oli halunnut päästä sisälle, mutta asukkaat olivat käännyttäneet sen pois.

Ehdotin omistajalle, että hän yrittäisi saada etsijäkoiran paikalle vielä uudelleen. Koira olikin mennyt toistamiseen etsimään ja etsintä oli aloitettu pihalta, jolta etsitty koira oli käännytetty pois. Vanhus ei löytynyt silläkään kertaa.

Itse koulutettu etsijäkoira asialle

Aikaa meni varmaan ainakin viikko tai kaksi ennen kuin huomasin, ettei vanha koira ollut löytynyt vieläkään. Soitin taas omistajalle. Hän halusi löytää koiransa, vaikka se elossa löytyminen oli jo epävarmaa. Annoin omistajalle satakuntalaisen Matti Rannan puhelinnumeron. Omistaja soitti Matille, joka lähti vuorostaan etsimään vanhaa koiraa etsijäkoirallaan Impillä.
- Aloitin etsinnän antamalla Impille kadonneen koiran hajun mökkipihalla, josta koira oli karkureissunsa alussa käännytetty pois, kertoi Matti sen jälkeen, kun vanha koira oli löytynyt.
- Ensin koirani vei meidät ilmavainulla asfalttitietä pitkin kateissa olleen koiran omistajan auton takaluukulle, jossa oli kadonneen koiran lelu. Kun auto oli viety pois häiritsemästä, palattiin takaisin ja alettiin alusta.
- Impi johdatti meidät maavainulla pellolle, jonka laidassa oli noin viisi metriä leveä oja ja sen toisella puolella metsää. Matkaa ojalle oli mökiltä ehkä 500-700 metriä.
- Ojan partaalla Impi merkkasi, että koira oli lähellä. Se ei halunnut ylittää ojaa koska se sai pentuna kammon vettä kohtaan, kun se putosi laiturilta.

Koska katoamisesta oli jo useita viikkoja, Matti arveli, ettei vanha koira olisi enää elossa. Hän soitti paikalle tuttavansa, jolla on ruumiskoira.
- Ruumiskoira ylitti ojan uimalla. Se löysi vanhan koiran ojan toiselta puolelta, mutta ei merkannut sitä, koska se on opetettu etsimään vain ihmisruumiita.
- Sen jälkeen kiersimme ojan vastakkaiselle puolelle. Matkaa kertyi toista kilometriä. Löysimme vanhuksen kauniin valkorunkoisen koivun alta. Ehkä se oli kahlannut tai uinut ojan yli. Se oli ollut jo pitkän aikaa kuolleena.

Teksti: Maija Ankkuri
Kuva Matti Rannan kotialbumi