Kouluttamaton koirakarkuri löytyi koulutettuna
Puolivuotias Jesse James katosi Pielavedellä 21.5.2008, kun se oli jätetty vapaana pihalle perheen toisen, juoksunarussa olleen Jokke-koiran seuraksi.
Kun isäntä meni puolen tunnin päästä ulos, häneen iski kauhu, sillä kumpaakaan koiraa ei näkynyt missään.
Joken juoksunarun klipsu oli irronnut pannasta, Jokke päässyt irti ja koirat olivat lähteneet jonnekin. Isäntä aloitti etsinnät heti. Kun ilta pimeni, isäntä lopetti etsinnän. Jokke tuli aamuyöllä kotiin ilman Jesseä.
Isäntä ei jaksanut odottaa päivän tuloa vaan lähti pimeyteen etsimään Jesseä. Tuloksetta!
Päivät kuluivat, eikä Jesseä näkynyt tai kuulunut. Isännän sisko oli laittanut nettiin katoamisilmoituksia koirasta ja isäntä itse ilmoitteli paikallislehdessä. Myös isännän kaverit osallistuivat etsintöihin ja isännän sisar saapui eräänä viikonloppuna 500 kilometrin päästä miehensä kanssa etsimään Jesseä. He kiertelivät valokuvan kera talosta taloon ja etsivät pitkin metsiä, läheltä ja kaukaa. Kukaan ei vain ollut nähnyt Jesseä.
Isäntään iski pelko, että sudet olisivat vieneet koiran. Alueella oli nimittäin susiakin nähty. Päivät ja viikot vierivät. Isännän valtasi epätoivo.
Havainto Maaningalla
Sitten eräänä päivänä isäntä sai kuulla, että Jesse olisi nähty naapurikunnan puolella Maaningalla, syrjäisellä hiekkatiellä. Sinne isäntä suunnisti heti. Päivät kuluivat mutta Jesseä ei löytynyt sieltäkään.
Tuli elokuu. Isäntä oli jo miltei toivonsa menettänyt. Hän kävi kuitenkin aina välillä etsimässä Jesseä.
Elokuun 20. päivän illalla isäntä sai soiton Lapinlahden löytöeläinkodista. Löytöeläinhoitajat olivat nähneet netissä kuvallisen katoamisilmoituksen Jessestä. Isännän mieli oli täynnä toivoa, kun hän lähti ajamaan kohti Lapinlahtea.
Oi sitä ilon päivää, kun isäntä näki koiran. Se tosiaan oli Jesse. No, koira oli kyllä lihonut, mutta kyllä se Jesse oli. Ei voi oikein sanoin kuvailla sitä jälleennäkemisen riemua. Isäntä sai rakkaan koiransa takaisin. Isäntä ei olisi voinut kuvitellakaan, että Jesse vielä löytyisi. Se ehti olla päivää vaille kolme kuukautta kadoksissa. Sanoivat löytöeläinkodissa, että koira oli haettu jonkun luota ja että Jesse oli ehtinyt jokusen päivän jo ollakin löytöeläinkodissa.
Seuraavien päivien aikana isäntä sai selville Jessestä uusia asioita. Koira oli oppinut täysin sisäsiistiksi. Se oli myös oppinut käskyjä kuten esim istu, anna tassu, ym. Isäntä ei ainakaan niitä ollut sille opettanut ennen katoamista. Niin uskomattomalle se kuulostaa, että kadonnut koira voi löytyä oltuaan noinkin kauan täysin kadoksissa, mutta totta se on. Toivosta ei kannata luopua!
Sari
Karannut koira löytyi kaksi vuotta myöhemmin 400 km päästä.
Jesse ei ole ainoa koirakarkuri, joka on varastettu ja lopulta päässyt kotiin ilman että koirasta on saatu havaintoja. Pohjanmaalta löytyi kaksi vuotta aiemmin Varsinais-Suomesta kadonnut sakemanninarttu. Narttu oli karannut varkaan hoteista ja päätynyt löytöeläintarhalle.
Koiran varsinaissuomalainen omistaja oli etsinyt koiraansa katoamisen jälkeen aikansa. Kun sitä ei löytynyt, hän oletti koiran kuolleen. Yllätys oli suuri, kun pohjalaiselta löytöeläintarhalta soitettiin ja kerrottiin koiran löytyneen.
Nartulla oli varas teettänyt pennutkin, koska aikuisella koiralla oli mukana nuori itsensä kopio, kun se löytöeläintarhaan päätyi.
Kun omistaja kävi noutamassa koiransa kotiin, hän sai mukaansa myös pennun, jota ei pentujen teettäjä luonnollisestikaan varkaussyytteen pelossa kysynyt löytöeläintarhalta.
Saksanpaimenkoiranartun kotoa oli löytökuntaan noin 400 kilomeriä, joten tuskin oikea omistaja olisi löytynyt, ellei koiralla olisi ollut mikrosirua.
JK
Karkurit.fi:ssä on katoamisilmotusten ilmoitteluaikaa lyhennetty kahteen vuoteen, Oman ilmoituksensa saa kuitenkin jatkettua, kunhan muistaa pyytää jatkoaikaa osoitteesta karkurit@karkurit.fi.
