Kyproskoirat ry. ALFIESTA
Alfie karkasi kodistaan ovenvälistä kesäkuussa 2020. Alfiesta tuli alun alkaenkin hyvin vähän näköhavaintoja verrattuna ensimmäiseen karkureissuun ja näköhavainnot loppuivat nopeasti karkaamisen jälkeen kuin seinään, vaikka Alfien katoamisilmoitusta jaettiin sosiaalisessa mediassa ahkerasti etenkin ensimmäisen vuoden aikana. Aikaa kului, tuli talvi eikä koirasta tullut enää havaintoja. Toivo alko pikkuhiljaai hiipua, kun aikaa kului ilman näköhavaintoja. Väistämättä mielessä oli ajatus, että pohjavillaton koira ei olisi enää voinut selvitä hengissä niin kauan Suomen ilmastossa.
Vuoden 2022 marraskuussa omistaja sai riistakameran kuvaa ja hyvin nopeasti kuvista kävi ilmi, että kyseessä on Alfie. Omistajalla oli yhteys Vainuun yhdistyksen yhteyshenkilö tukenaan, ja loukku vietiin havaintopaikan lähistölle heti marraskuussa. Koira oli jäänyt riistakameran kuvaan jo pari kertaa paljon aiemmin ennen marraskuuta 2022, mutta tällöin riistakameraan tallentuneen koiran oletettiin olevan jonkun kesämökkiläisen, sillä kuvasta ei näkynyt kunnolla koiran tuntomerkkejä. Tieto aiemmista havainnoista ei koskaan saavuttanut yhdistystämme.
Alkuvuodesta 2023 saimme tiedon, että myös Hämeenlinnan Seudun Eläinsuojeluyhdistys ry suunnitteli koiran loukuttamista, koska heille oli tullut avunpyyntö henkilöltä, jonka pihapiirissä Alfie oli nähty. Seuraavan kerran kun kuulimme heistä, saimme tietää, että he ovat totuttaneet koiraa loukkuun pitkän aikaa ja nyt on aika virittää loukku ja päättää mihin koira viedään, kun koira on saatu loukkuun.
Em. esyllä oli katsottuna koiralle paikka jo valmiiksi Savonlinnasta monen sadan kilometrin päästä koiran loukutuspaikasta. Esyn suunnalta alusta asti painostettiin antamaan koira kyseiseen hoitopaikkaan, koska se olisi "parasta mitä sille koiralle on koskaan tapahtunut". Emme ole käskeneet viemään koiraa sinne, tosin emme siinä tilanteessa, kun koira oli saatu loukkuun sunnuntaiaamuna Janakkalassa 19.3. klo 8.00, sitä varsinaisesti vastustaneetkaan, johonkinhan esyn oli joka tapauksessa koira kuljetettava. Itse olimme kaukana, emme sitä välittömästi olisi päässeet hakemaan, eikä meillä ollut tässä vaiheessa vielä omistajalta kauppakirjaa, jolla omistaja luovuttaa koiran takaisin yhdistyksellemme. Vaihtoehtonahan olisi ollut, että koira olisi toimitettu Janakkalan löytöeläimistä vastaavalle taholle, josta omistaja olisi sen voinut lunastaa.
Koska emme tunne henkilökohtaisesti kyseistä henkilöä, jolle esy halusi koiran toimittaa, halusimme puhua hänen kanssaan puhelimessa. Koiran omistaja oli tässä vaiheessa suullisesti lupautunut luovuttamaan koiran yhdistyksellemme takaisin. Kauppakirjan, jolla koira siirtyi yhdistyksemme omistukseen, saimme postissa 29.3. Laitoimme koiran hoitajalle viestiä, että kauppakirja on tullut postissa, mitä Alfielle kuuluu ja voisimmeko tulla sitä Jyväskylästä katsomaan. Saimme takaisin viestin, että valitettavasti koira on päässyt irti. Ihmettelemme, miksi arka, lähes kolme vuotta karussa ollut, koira on päästetty irti edes aidatulla pihalla ensimmäisinä päivinä, kun stressitasot ovat vielä muutenkin äärimmäisen korkeat. Kysyimme, miksi meille ei ole ilmoitettu asiasta mitään. Myöhemmin saimme tietää, että koira oli tässä vaiheessa ollut irti jo noin viisi päivää. Vastaukseksi tuli viesti "En aio tuhlata energiaani mihinkään riitelyyn." ja seuraavassa viestissä kerrottiin, että kauppakirjan voi lähettää sähköpostitse. Kun emme kauppakirjaa toimittaneet, saimme viestin, jossa todettiin että koira onkin oikeastaan ollut hänen jo siitä asti, kun olemme koiran käskeneet sinne toimittaa ja tätä myöten hän ei ole tilivelvollinen millään lailla koiran elämästä meille. Tästä meille tuli tunne, että jos luovutamme koiran hänelle, emme tule saamaan koirasta enää mitään kuulumisia.
Alunperin oli yhtenä vaihtoehtona, että Alfie voisi mahdollisesti jäädä kyseiseen hoitopaikkaan. Halusimme kuitenkin varmistua siitä, että koira kotiutuu ja viihtyy yli 40 koiran laumassa. Mietimme, olisiko kuitenkin joku rauhallisempi paikka, jossa koira saisi yksilöllisempää hoitoa, parempi vaihtoehto.
Tätä vaihtoehtoa ei nykyinen hoitaja missään vaiheessa hyväksynyt ja alusta alkaen vaadittiin, että koira jää loppuelämäksi sinne.
Teksti on lainattu Kyproskoirat ry:n sivuilta
