Marjatta Niemi, eläinsuojelun pioneeri

Lohjanseudun eläinsuojeluyhdistyksessä 35 vuotta toiminut, yhdistyksen pitkäaikainen

puheenjohtaja Marjatta Niemi tietää miksi valtakunnallinen löytöeläinpäivä 15 vuotta sitten perustettiin.
- Löytöeläinpäivää perustaessa omassa Lohjanseudun esyssämme ja valtakunnallisessa Suomen Löytöeläinavussa toivottiin, että media kiinnittäisi edes kerran vuodessa huomiota löytöeläimiin.

1300 löytökissaa

Marjatta Niemi pyöritti löytöeläintoimintaa Lohjanseudun esyn nimissä vuosina 1997-2010 Saukkolassa yhdessä miehensä Aulis Niemen kanssa. Tarhassa vastaanottettiin kaikki Lohjan, Karjalohjan ja Nummi-Pusulan löytöeläimet.
- Kun toiminta alkoi, kunta antoi meille kokonaista 100 euroa starttirahaa, hymähtää Marjatta Niemi.
- Löytäjät toivat eläimet itse perille asti. Niille, jotka halusivat, maksettiin bensakulut.

Yhdistyksellä oli maksullinen neuvontapuhelin, jolla toimintaa saatiin osin katettua. Lisäksi pidettiin myyjäisiä ja löytölässä oli lauantaisin kirpputori. Aina joulun alla myytiin Citymarketissa villasukkia ja muita käsitöitä.

Palkkaa Marjatta ei nostanut, mutta kissa- ja koiratalon ja koirien ulkotarhan rakennusaineet velottivat yhdistyksen kassaa.

Ennen löytöeläintarhatoimintaa Marjatta Niemi hoiti eläinsuojeluyhdistyksen nimissä oman asuntonsa autotallissa
500 löytökissaa.

Niiden 13 vuoden aikana, joina Marjatta vastasi löytöeläimistä hän huoleht 800 kissasta.
- Löytökissan hoitovuorokausi maksoi kuusi euroa ja koiran 10 euroa. Kesyille kissoille, joita omistajat eivät hakeneet kotiin, etsittiin uudet kodit. Villit, populaatioista loukutetut kissat kävi eläinlääkäri nukuttamassa.
-Koiria oli paljon vähemmän kuin kissoja. Jos joku koira jäi noutamatta, sille löytyi uusi koti. Yli kymmenvuotiaat ja sairaat koiray nukutettiin.
- Kun Nummi-Pusulassa lopetettiin yksi sikala, jäi 50 kissaa ilman ruokaa. Jopa pennut olivat täysvillejä. Loukutetimme niitä veljeni kanssa. Talossa oli vain neljä sisäkissaa, jotka vein leikattavaksi. Kaikki muut piti nukuttaa.

Vaikka Marjatta Niemi tunnetaan eläinrakkaana ihmisenä, hän osasi olla tarpeen tullen myös jämpti.
-Olin tiukka, mutta en ollut mikään tuuliviiri, tuumaa Marjatta, joka käytti joskus myös hurttia sarkasmia.
- Yksikin mies, jolta koira oli päässyt karkuun, soitti ja kysyi, vienkö hänen koiransa nukutukseen. Sanoin etten vie. Jos haluat, että koira lopetetaan, tulet itse mukaan, enkä ole varma nukuttaako eläinlääkäri sinut vai koiran.

Eerikäisen Matti-kissa

Löytöeläintoiminnan ohella Marjatta Niemi toimi läänin- ja Seyn vapaaehtoisena eläinsuojeluvalvojana. Niissä merkeissä hän tutustui Turun seudun eläinsuojeluvalvojaan Anja Eerikäiseen, jonka maine oli kiirinyt ympäriinsä.
- Otin Anjaan itse yhteyttä, kun tarvitsin paperien tekemisessä neuvoja.

Kun Anja Eerikäinen joutui sairaalaan, Marjatta otti hoiviinsa hänen viisi kissansa ja saksanpaimenkoiransa.
- Kissat olivat kaikki vanhoja. Anja oli antanut määräyksen, että hänen kuoltuaan eläinlääkäri pitää kutsua lopettamaan ne.
- Kun Anja menehtyi, soitin hänen sisarelleen, joka otti Anjan saksanpaimenkoiran luokseen. Anjalla oli kauhean viisas Matti.niminen kissa, jota en voinut lopettaa.
- Kun poliisi aikanaan oli löytänyt Matin ja vei sen Anjalle, poliisi pyysi, ettei kissaa lopetttaisi. Joku oli lyönyt Matin Turun Tuomiokirkon seinään. Eläinlääkäri laittoi sille rautaa leukapieliin.
- Matti eli meillä lähes viisi vuotta. Kun sanoin, tule Matti Marjatan polvelle ja kerro vähän Turun juoruja, Matti tuli polvelle istumaan ja alkoi maurumaan.

Eläkeläisenä  Nummen  kirkolla

Marjatta Niemi jätti löytöeläintoiminnan maaliskuussa 2010.
- Minulla oli kuukauden irtisanomisaika sitä ennen, hän kertoo.

Lopetuss osui sikäli sopivaan ajankohtaan, että edessä oli polvileikkaus.
- Sairaala-aika venyi seitsemäksi viikoksi. Leikkaus meni hyvin, mutta sairastuin lisämunuaisen vajaatoimintan.

Marjatan puolisosta on jo aika jättänyt. Marjatalle seuraa pitää 18-vuotias Valko-kissa.
- Valko on hevosen nimi, minulle sanottiin. Totesin, ettei se mitään haittaa, koska tyttären lapset nimen antoivat.
. Valkolla on ikää jo 18-vuotta. Valko on peräkammarin vanhapoika. Jos se ei tykkää jostain ihmisestä, se ei mene lähelle.

Kuva Marjatta Niemen kotialbumi

Haastattelu julkaistu Länsi-Uusimaassa maaliskuussa 2020