Misa-kissan karkaaminen ja löytyminen omistajan kertomana
Perjantaina elokuun 29. päivänä 2014, olimme pakanneet autoon kaksi rakasta lemmikkikissaamme ja olimme matkalla Helsingistä kesämökille viikonlopun viettoon.
Toinen kaveruksista oli takapenkillä kuljetuslaatikossa, mutta Misan kääräisimme etupenkille huovan sisään. ”On kisulla mukavampi matkustaa mamman sylissä”, ajattelimme. Miten se sanonta meneekään hyvistä aikomuksista…
Mäntsälän kohdalla bensamittari alkoi näyttää punaista ja pysähdyimme Nesteen huoltoasemalle tankkaamaan. Kun palasin maksamasta ostoksia, mies oli juuri asettamassa autoa parkkipaikalle ja hetken ajattelemattomuudesta avasin auton etuoven. Sekunnin murto-osassa koko matkan rauhallisesti lepäillyt Misa livahti avoimesta auton ovesta parkkialueelle.
Ensimmäinen virhe oli lähteä jahtaamaan karannutta kissaa, mutta tämä ohje ei kyllä tullut sillä hetkellä mieleen. Kaksin kappalein juoksimme hulluna ympäri huoltoasemaa ja metsiä Misan perässä, kunnes puolta tuntia myöhemmin Misa nousi ramppia pitkin rautatiekiskoille ja sieltä saimme viimeisen havainnon. Etsimme monta tuntia kisuamme turhaan ilman mitään havaintoa. Tulimme seuraavana päivänä mökiltä etsimään Misaa, mutta hän oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Jätimme metsään Misan huovan, oman t-paitani ja ruokaa, jotta kisu jäisi ”reviirilleen”.
Jo samana sunnuntaina saimme Etsijäkoiraliitosta koiria kolmin kappalein Misaa jäljittämään ja koirien kuonot kertoivat, että Misa on yhä lähimetsässä. Jätimme ostamamme loukun metsään, vetelimme sukkahousuilla sardiini-herkkuruokajälkiä kohti loukkua sekä huhuilimme ja etsiskelimme pitkin metsiä ja viereisen joen rantaa. Misasta ei saatu mitään havaintoa. Ajoimme joka päivä Espoosta Mäntsälään tarkistamaan loukkua ja viemään tuoretta ruokaa, ja koko urakan aikana ajokilometrejä kertyi yli 6000. Tunteet heittelehtivät toivosta pettymykseen, kun loukku oli aina täysin koskematon eikä muuallekaan jätettyyn ruokaan ollut koskettu. Aamulla herätessä ensimmäinen ajatus oli, missäköhän Misa nyt on. Lisäksi katoamispaikka oli pahin mahdollinen, 24 tuntia avoinna oleva vilkas huoltoasema nelostien ja rautatien välissä. Hyvää tarkoittavat ystävät ja sukulaiset kehottivat jo luovuttamaan.
Olimme laputtaneet lähialueen tolpat, ilmoittaneet Karkureissa ja Etsijäkoiraliiton koirat ja etsijät kävivät paikalla yhteensä kolme kertaa. Huoltoaseman ystävällinen henkilökunta lupasi myös pitää yöllä silmänsä auki. Lisäksi googlasin iltaisin netissä ja yritin tutkia aran kissan käyttäytymistä karkutilanteessa. Vaikka aikaa oli jo kulunut, mieleeni oli jäänyt, että aroilla sisäkissoissa nälkä usein voittaa arkuuden 4-6 viikon kuluessa katoamisesta ja ne tulevat ihmisten ilmoille.
Ilmat alkoivat kylmetä syyskuun lopulla ja aamulla oli joskus lämpötila pakkasen puolella. Mieli oli apea, koska kissamme varmasti sinnitteli jossain kotiaan miettien. Neljän viikon päästä katoamisesta aamuyöstä saimme soiton Nesteen huoltoaseman yötyöntekijältä. Olimme jättäneet viestin, että meille saa ja pitää soittaa mihin vuorokauden aikaan tahansa. Kisumme oli käynyt huoltoaseman pihalla ja työntekijä kertoi, että se oli naukunut kovasti, ihan kuin sillä oli hätä. Ystävällinen työntekijä oli jättänyt hieman ruokaa, mutta siihen ei oltu juuri koskettu. Lähdimme heti ajamaan paikalle, mutta kisustamme ei aamun sarastaessa näkynyt enää jälkeäkään. Siirsimme kuitenkin loukun tuoreelle havaintopaikalle ja ostimme varmuuden vuoksi vielä toisen loukun. Viikon jälkeen emme edelleenkään saaneet Misasta mitään havaintoa, vaikka täyttelimme loukkua herkkuruuilla.
Olimme soittaneet myös Liikenneviraston asiakaspalveluun ja sieltä oli rataisännöitsijä kertonut, ettei radalta ole löytynyt kuolleita kissoja.
Viiden viikon päästä kännykkäni soi maanantaiaamuna työpaikalla
Puhelu oli Karkurit.fi -sivujen neuvonnasta. Soittaja kysyi, oliko kisumme jo löytynyt ja kertoi, että Mäntsälästä oli jätetty Karkurit.fi -sivustolle havaintoilmoitus sinisilmäisestä kissasta. Misun alkuperäisestä ilmoituksesta oli poistettu silmien väri, ettei ilmoitus houkuttelisi paikalle varkaita.
Olin hieman epäileväinen, koska havaintoilmoituksen kissaa kuvattiin arkailemattomaksi. Meillä on arka kissa! Lisäksi löytöpaikka oli linnuntietä yli kuuden kilometrin päässä katoamispaikasta. Eiväthän ”kissapsykologien” mukaan leikatut naaraat lähde koskaan kulkemaan katoamispaikastaan ja Misa oli vielä nähty huoltoasemalla viikkoa aiemmin! (*
Soitin kuitenkin ilmoituksen antajalle ja saimme valokuvan sähköpostiin.
Ja kyllä se oli meidän Misa, joka oli ilmaantunut nälkäisenä metsän vieressä olevan omakotitalon pihapiiriin. Kisumme oli 
saanut pihaan ilmestyessään ensimmäisen kunnon aterian viikkokausiin, ja oli aamulla vielä pihalla odottamassa seuraavaa ateriaa. Havainnontekijä laittoi ilmoituksen Karkurit.fi -sivustolle ja otti kissan kotiinsa. Kun menimme hakemaan kisuamme, hän liikkui talossa kuin kotonaan.
Vastoin kaikkia odotuksiamme Misan löytöpaikka oli kaukana katoamispaikasta. Kisumme oli varmaan käyttänyt matkallaan muutaman seitsemästä hengestään ylittäessään vaarallisen nelostien ja kulkiessaan metsien halki. Misa oli lähtenyt kulkemaan kotia kohti, koska tyttö oli suunnannut suoraan kohti etelää.
Ehkä Misa oli jo ehtinyt koputtaa muidenkin ovien takana, mutta löysi viimein onneksi ystävällisen pariskunnan pihamaalle. Onneksi he ymmärsivät, että ehkä kisua jossakin kovasti kaivataan ja ilmoittivat Karkureihin. Pitkä matka oli ollut tytölle rankka: painoa oli pudonnut kaksi kiloa, turkki harventunut, hengitys oli raskasta ja tuhisevaa. Lääkärissä todettiin tulehdusta keuhkoissa ja tyttö sai antibioottikuurin. Nyt Misa saa lepäillä pois matkan rasituksia lämpimän saunan lauteilla. Ja mökille matkustetaan jatkossa aina kuljetuslaatikossa.
Teksti: Misan onnellinen omistaja
Kuvituskuvassa sinisilmäinen ragdoll Odessa. Kuvaaja Maija Ankkuri
----------------------------------------------------------------------------
Vieraalla seudulla kadonnut kissa
ETSIMINEN
Vieraalla seudulla kadonnut kissa lähtee etsimään omaa kotiaan, ja se saattaa kulkea hyvinkin pitkän matkan. Jossain vaiheessa se kääntyy ympäri huomattuaan, että koti on liian kaukana. Jos se selviää matkasta, se palaa takaisin yleensä noin kilometrin päähän lähtöpaikasta. Misan kohdalla on käynyt ilmeisesti niin, että se yritti vain sitkeästi löytää kotiin. Oli mennyt jopa oikeaan suuntaan. Koti olisi kuitenkin ollut kymmenien kilometrien päässä. Oli Misan ja omistajien onni, että karkuri löytyi ajoissa.
Leikattu kissa ei lähde kovin kauas karkaamispaikasta, mikä se karkaa kotoa tai tutulta kesämökiltä. Poikkeus vahvistaa kuitenkin säännön. Esimerkiksi naapurin reviiritietoinen ulkona liikkuva kissa voi karkottaa leikatun sisäkissan pois kodin tai kesämökin ympäristöstä.
Jos kissa katoaa autokolarin yhteydessä, se jää mitä todennäköisemmin suhteellisen lähelle kolaripaikkaa. Ongelmana on se, että kolaritilanne on kissalle niin shokeeraava, että se kovin helposti palaa ihan tien vierelle vaan sitä kannattaa etsiä lähimetsiköstä ja jakaa ilmoituksia lähitaloihin.
