Nala-kissa sinnittelee insuliinin varassa

”En vaihtaisi päivääkään pois”, vakuuttaa diabetesta sairastavan Nalakissan emäntä

Kaksitoistavuotias tyttökissa Nala sinnittelee viidettä vuotta insuliinipistosten
varassa. Nala näyttää niin hyvältä, ettei ulkopuolinen arvaisi sen sairastavan sokeritautia.

Kun Brita Ekebomilta kysyy, paljonko Nalan diabetes on tullut maksamaan, hän sanoo, ettei ole laskenut ja arvelee summan olevan 4000–5000 euroa. 
- En muista painoiko Nala puolitoista vai 2,5 kiloa, kun huomasin, ettei se ollut terve ja vein sen eläinlääkäriin, kertoo Brita ja muistelee sairauden alkuvaiheen olleen erityisen vaikean. Diabeteksen lisäksi Nalalla oli haima- ja munuaistulehdus, eikä maksakaan ollut kunnossa.
- Nala oli kipeänä hirveän aggressiivinen ja lääkärit epäilivät, ettei sitä kyetä sen käytöksen takia hoitamaan. Joutuivat rauhoittamaan ennen jokaista toimenpidettä.
Vaikka diabetes todettiin heti, Nalaa hoidettiin sairaalassa kaksi viikkoa.

Brita etsiskeli vertaistukea internetistä, mutta ei löytänyt suomenkielistä kissojen diabetesryhmää.
- Lopulta löytyi englanninkielinen Diabetic Cat -ryhmä, joka oli niinä aikoina korvaamaton. Lisäksi meillä oli ihana lääkäri, jolla oli aikaa tutkia ja neuvoa sekä kannustaa.

Kissapotilaan hoitaminen kotioloissa vaati totuttelua.
- Kesti monta tuskaista kuukautta ennen kuin saimme normaaliarvot kaikkeen ja tasapainon lääkeannokseen.

Kaksi vuotta meni hyvin, kunnes Brita löysi lattialta Nalan kulmahampaan, jonka juuripuoli oli pyöreä kuin nuppineulan pää. Nalalla oli kissojen flor -hammassairaus, joka ei liity diabetekseen. Koska vaiva on etenevä ja diabetes aiheuttaa riskitekijän, poistettiin kaikki hampaat.

Nala on halipusukissa
Nala oli alun perin Britan äidin kissa. Kun kissatyttö tutkimusten jälkeen päätyi Britan hoiviin, huomasi uusi emäntä, että känkkäränkästä maatiaiskissasta kehkeytyi aivan ihana kaveri. Silloin, kun Nala ei huilaa, se seuraa emäntänsä puuhia ja tarkkailee ikkunasta lintuja
- Neiti on ollut aina sisäkissa. Se oppi hihnaan jo pentuna ja osaa myös kulkea perässä vapaana pihalla, kehuu Brita sängyllä kehräävää karvapalloa.

Kun Nalaa valokuvataan ja emäntä aikoo ottaa sen syliin, kissa nostaa äläkän.
Sisukkuus, jonka ansiosta se eittämättä selätti sairautensa vaikean alkuvaiheen, on yhä tallella.
- Nala on viisas. Se ymmärtää puhetta ja on hyvin itsenäinen. Se vaatii, että asiat kerrotaan, eikä mennä laittamaan edes kantokoppaan kertomatta syytä. Ellei sille selitä, se suuttuu ja rähisee.
- Tuntuu hassulta, kun muut kissani eivät ole olleet tällaisia. Nalalla on ihan omat mielipiteet. Se viihtyy välillä sylissäkin. Nukutaan yhdessä aina. Nala on halipusukissa. Tosin se vaatii siitä palkan. Eli kun se on oikein rakas, tarvitaan nami.

Nala huolehtii, ettei pistos unohdu
Kahdesti päivässä Brita mittaa kissapotilaan verensokerin ja antaa insuliinipistoksen.

-Nala tulee heti luokse, kun otan tarvikelaatikon esiin tai tulee kutsusta. Jos en huomaa ajan kulua, se ilmoittaa itse, että ottaisi pistoksensa, Brita-rouva paljastaa.

Sokeritautia sairastavien kissojen ruokintaohjeet eivät ole yhteneväisiä. Kokemuksen myötä on löytynyt käytäntö, joka sopii Nalalle.
 - Ruokaa on aina tarjolla. Nala syö märkäruokaa ja raakalihapullia. Myös kuivamuona menee koska rakeet ovat niin pieniä, ettei terveetkään kissat niitä aina pureskele. Naminpalana Nala saa kuivamuonaa, jossa on suuri lihapitoisuus.

Tasapainottelu Nalan terveydestä on sujunut pääsääntöisesti hyvin, mutta takapakkiakin on tullut. Siitä on iso hyöty, että emäntä on oppinut tulkitsemaan Nalan käytöstä.
-Soitin kerran lääkäriin hädissäni, että meidän pitää ottaa kontrollit koska Nala on liian kiltti. Hoitaja ihmetteli, eikö se ole hyvä asia. Ei ole tällä kissalla, vastasin.

Verikokeessa selvisi, että haima-arvot olivat huononemaan päin ja sokerit nousseet.
- Nostettiin insuliinia. Selvittiin tilanteesta ajoissa.

Viime tammikuussa alkoi verensokeri taas yllättäen kohota.
-Kun huomasin, ettei veriarvo reagoinut lääkkeeseen, aloin tehdä välimittauksia.

Koska pitkään jatkuva korkea verensokeri johtaa nopeasti hengenvaaraan, Brita vei Nalan eläinlääkäriin. Sen suusta löytyi tulehtunut luunsiru, joka oli jäänyt hampaidenpoiston yhteydessä vuosia sitten ikeneen. Siru poistettiin. Samalla otettiin kaikki kokeet. Kahden vuorokauden päästä lääke toimi taas normaalisti ja vaara oli ohi. 

Kun Nala pääsi kotiin, sairastui sen kissakaveri Eetu, jolla lääkärit epäilivät suolitukosta.
- Eetua ei voitu pelastaa. Vatsassa saattoi olla kasvain. Varmuutta ei saatu, mutta kunto heikkeni nopeasti, suree Brita.
Eetu oli perheessä jo ennen Nalaa. Nala odottaa sitä kotiin. Perheen kolmesta koirasta ei ole sille seuraa. Se pärjää niiden kanssa, mutta ei välitä niistä erityisesti.
- Koirat väistävät Nalaa, jos se vähänkin osoittaa, että ne häiritsevät. 

Ehkä Nala saa uuden kissakaverin, jonka kanssa hengailla kesäisin ulkotarhassa  lintuja bongailemassa. Ajan myötä Eetun poismenon aiheuttama ikävä helpottaa. Se on elämän laki.

Teksti: Maija Ankkuri
Kuvaaja: H Harri

Julkaistu Hymyssä keväällä 2021.