Nätti pelastettiin lumen alta

Tässä jutussa kerrotaan siitä, kuinka koira löytyi, kun ei annettu periksi. Julkaistu omistajan luvalla.

Suomenpystykorvanarttu karkasi autosta Lieksan kaupungin Tainion ampumaurheilukeskuksen pihassa keskiviikkona 9.3.11 iltapäivällä. Jälkiä seuraamalla huomattiin, että koira oli juossut metsäautotietä ja moottorikelkkauraa pitkin kaksi kilometriä ja poikennut sen jälkeen metsään. Kuultiin koiran haukuntaa n. 0,5 km:n päästä. Hanki oli upottava ja vaikeakulkuinen. Koira ei palannut lähtöpisteeseensä, kuten on aina tehnyt.

Omassa metsästysseurassamme on uhrautuvia jäseniä. Jo katoamispäivän jälkeisenä päivänä oli Päivi etsimässä Nättiä läheisen katoamispaikan tiestöltä. Minä hiihtelin myös alueen pitkin ja poikin, mutta ei kovan tuulen ja myrskyn takia tullut mitään vinkkiä Nätistä.

Jouduin lähtemään lauantaiaamuna 12.3. jo aikaisemmin sovittuun Suomen Harmaahirvikoirajärjestön vuosikokoukseen Laukaalle. Mieltäni jäi edelleen painamaan Nätin katoaminen, johon ei tuntunut löytyvän mitään luotettavaa selitystä, ja asia oli aina ja jatkuvasti mielessäni.

Lauantaiaamuna " enkelit ", eli Päivi ja Tarja päättivät vielä lähteä haravoimaan kertomani maaston hiihtäen sitä oletetusta kohdin. Ihme tapahtui, kun tytöt vislailivat, niin he olivat kuulevinaan Nätin vaimean haukahduksen. Tytöt etenivät äänen suuntaan ja ihmetys oli suuri. Suuren suo-ojan päällä olleessa lumikerroksessa oli reikä, josta koira oli pudonnut onton lumikerroksen alle ojan pohjalle. Sieltä se ei ollut pystynyt hyppäämään takaisin, vaan oli jäänyt vangiksi lähes 4-vuorokauden ajaksi. Olin hiihtänyt lähimmillään 100 metrin päästä etsiessäni koiraa, mutta en kuullut kovan tuulen takia mitään.

Tarja ja Päivi rikkoivat lumikannen sivusta ja vetivät väsyneen koiran maan pinnalle. Jos lumikansi olisi rösähtänyt koiran päälle niin se olisi hautautunut lumen alle ja tukehtunut. Onneksi ei niin tapahtunut. Nätti oli kaivanut ojan pohjalla ollessaan sivuun oman vesirajan yläpuolella olevan kohdan, jossa odotteli etsijöitään.

Oli muuten taivaallinen tunne, kun tytöt soittivat Nätin löytyneen. En sitä kyllä aluksi uskonut. Miten tämä olisi mahdollista? Sanoivat koiran olevan hyvässä kunnossa , vaikka oli ollut pinteessä paria tuntia vaille neljä vuorokautta. Oli vain aivan erinomainen onnen kantamoinen, että Nätti löytyi. Olin jo täysin menettänyt toivoni, kun oli tehty kaikki mahdollinen. Suuret kiitokset kuuluvat näille todella suurella sydämellä asiaa hoitaneille Tarjalle ja Päiville. En tule ikänä unohtamaan tätä urotyötä. Teitte uskomattoman teon. Epätoivo ja lemmikin menettäminen oli iso juttu koko perheelle ja tästä syystä onnistunut koiran pelastaminen nousee arvoon arvaamattomaan. Olitte suojelusenkeleitä ja annoitte Nätille vielä mahdollisuuden pirteällä esiintymisellään ilahduttaa meitä kaikkia !

Veikko

Kotisivu:
http://www.larvatsalonkennel.fi/?page=etusivu