Nuori partacolliemix katosi Hämeenlinnassa
"Sekarotuinen uroskoira. Turkissa tasaisesti mustaa, valkoista ja harmaata. Ulkonäöltään partacollieta muistuttava. Kadonnut Hämeenlinnan Idänpäässä aamupäivällä 5.11.2015."
Yllä oleva teksti on poimittu Karkurit.fi -sivujen katoamisilmoituksesta. Yhdeksän kuukauden ikäinen uros oli livahtanut kotinsa takapihan aidanraosta rusakon perään. Pentuiässä kadonnut koira on yhä löytymättä. .
Kadonneesta uroksesta on ilmoiteltu myös Facebookissa, ja sitä on etsitty useita kertoja etsijäkoiralla. Koiran katoamistiedon
Karkurit.fi -sivujen neuvontaan soitti karkurin isäntä Joni. Koska sinä lauantaina ei tullut montaa ilmoitusta, jäi pitkäkarvainen, kiltin näköinen urospentu mieleeni. Kaiken lisäksi kuvittelin pennun löytyneen, mutta huomasin erehtyneeni, koska koiran isäntä jätti sivuille uuden, kuvallisen ilmoituksen.
Katoamisesta oli lähes viikko, kun karkurin toinen omistaja, Katja soitti ja kysyi neuvoja. Katja kuulosti huolestuneelta, mikä on aivan luonnollista, kun lemmikki on kateissa. Hän kertoi etsijäkoiran käyneen paikalla heti karkaamisen jälkeen. Sen merkkaamalla alueella oli grillattu ja grillauspaikalle jätetty ruoka oli aina syöty. Omistajat olivat jakaneet laajalti ilmoituksia ja etsineet koiraa, josta ei oltu saatu yhtään ainoaa havaintoa.
Normaalisti ei toisten yhdistysen aloittamia etsintöjä paikkalla, mutta koska olin menossa muutenkin Hämeenlinnaan, lupasin käydä katsomassa tilannetta etsijäkoirani kanssa.
Lähdin seuraavana päivänä Hämeenlinnaan. Kun katoamispihalle saavuttuamme annoin Lulu-koiralleni kadonneen pennun hajun, se lähti heti kuono maassa jäljittämään. Katjan mukaan suuntamme oli sama, kuin edellisellä etsijäkoiralla.
Muutaman sadan metrin päässä Lulu kääntyi oikealle. Aikaisempi koira oli mennyt suoraan ja kääntynyt myöhemmin vasemmalle. Ehkä nuori karkuri oli käväissyt kotinurkilla karkaamisen jälkeen, lähtenyt uudelleen ja kääntynyt eri suuntaan kuin ensimmäisellä kerralla.
Lulu vei meidät pienen, korkeapuisen metsikön läpi. Päädyimme kerrostaloalueen vieressä olevalle parkkipaikalle. Tarkkailin koiraani, joka pysähtyi kuin seinään ja näytti eksyneeltä. Se nosti päänsä maasta eikä halunnut jatkaa enää minnekään. Jos etsitty olisi ollut lähellä, Lulu olisi halunnut palkinnon. Nyt vaikutti siltä, että jälki oli loppunu siksi, että kiltti pentu oli otettu syliin ja lykätty parkkipaikalla olleeseen autoon.
Kerroin Katjalle, että pentu on varastettu. Kerrostaloaluetta ei oltu vielä laputettu, mutta todennäköisesti omistajat laputtivat sen käyntimme jälkeen. Aina on mahdollista, että joku oli nähnyt jotain.
Lisätutkimuksia
Kun Katjan ehdotuksesta menimme edellisen etsijäkoiran merkkaamaan paikkaan, annoin Lulun haistaa kadonneen pennun
lelua. Etsimiskäskyn saatuaan Lulu nuuski maata kiinnostuneena, mutta ei ollut lähdössä minnekään. Jos etsimämme pentu olisi käynyt grillauspaikalla, olisi se lähtenyt seuraamaan sen jälkeä. Pentu oli ehkä ollut lähistöllä, mutta lähtenyt pois jo ennen kuin alueella alettiin grillaaminen.
Seuraavana päivän selvisi, että Katisten kartanon mailla kuljeskeli kartanon edesmenneen omistajan mäyräkoira. Se selitti grilliruokien katoamisen. Koirat ovat persoja grillatulle makkaralle. Ne haistavat grillatun makkaran tuoksun pitkien matkojen päähän.
Ehdotin Katjalle riistakameran hankkimista grillauspaikalle, jotta varmistuisi kävikö pentu siellä syömässä. En tullut kysyneeksi, hankittiinko riistakamera.
Pennusta ei ole saatu minkäänlaisia havaintoja. Ilmeisesti kukaan ei sattunut näkemään, kun se varastettiin. Jos joku näkikin, ei hän halua sekaantua asiaan.
Perhe kaipaa rakasta perheenjäsentään ja hyvää ystävää ja toivoo saavansa pojan kotiin.
Yhdelläkään koiranomistajalle ei ole mahdollisuutta kaiken aikaa vahtia ilmestyykö etsitty koira omalle pihalle. Ellei pikkuista olisi varastettu, olisin neuvonut hankkimaan kotipihalle koiraloukun. Karkurikoira yrittää palata takaisin lähtöpaikalle, ellei matkalla tule estettä.
Teksti: Maija Ankkuri
Kuvat: Jonin ja Katjan kotialbumi
