Omistaja joutui "varastamaan" oman kissansa
Kanta-Hämeessä asuva naishenkilö ilmoittelii kadonnutta kissaansa karkurit.fi -sivuilla. Yhtäkään havaintosoittoa hän ei ikävä kyllä saanut. Kuukausien kuluttua omistaja bongasi kissan parin kilometrin päässä kotoa. Hän lähti jäljittämään kissaa huomatakseen, että se oli saanut uuden kodin.
Riihimäkeläisrouvan kissa ehti olla kateissa yli vuoden, kun eräänä päivänä kissan omistaja soitti karkureitten neuvontaan ja kertoi nähneensä oman kissansa ”väärällä” puolella kaupunkia.
- Kun yllättäen näin Minnin, lähdin seuraamaan sitä. Se meni yhden omakotitalon pihalle. Talon pihalla oli iäkäs mies, joka kutsui kissaani ja meni sen kanssa sisälle, kertoi Minnin omistaja.
- Menin soittamaan ovikelloa ja sanoin miehelle, että kissa on minun. Kerroin sen olleen pitkään kateissa. Mies sanoi kissan ilmestyneen hänen pihalleen ja sitten se oli alkanut käydä sisälläkin. Hän oli luullut, että se oli hyljätty.
- Mies ei laittanut vastaan, kun sanoin hakevani kissan kotiin. Hain kotoa kantokopan, mutta mies halunnutkaan antaa kissaani pois.
Ikävä tilanne. Kissoja hyljätään tuhatmäärin, ja sitten joku menee ja omii pihalleen eksyneen kissan! Minnin omistaja meni poliisiasemalle pyytämään apua kissansa takaisin saamiseksi, mutta poliisi ei halunnut sekaantua asiaan.
Kissa kantamalla kotiin
Minnin omistaja soitti talvella uudelleen karkureihin. Hän oli harmissaan siitä, ettei ollut sattunut enää näkemään Minniä ja suunnitteli vievänsä kissaloukun sen omineen miehen talon lähelle yöksi. Kissan loukuttaminen talvipakkasella ei ollut hyvä idea. Kissa jäätyisi loukkuun koska loukulle oli omistajan kotoa pitkä matka, eikä omistajalla ollut autoa. Omistaja lupasi olla loukuttamatta.
Hän kävi silloin tällöin katselemassa näkyykö Minniä. Keväällä omistaja soitti iloisena ja kertoi, että kissa oli vihdoinkin kotona. Hän oli nähnyt sen, ottanut syliinsä ja kantanut kotiin. Kissa oli sittenkin tunnistanut omistajansa, koska ei ollut rimpuillut kertaakaan kotimatkalla.
- En aio kertoa kissani omineelle miehell, että otin kissani takaisin. Ei hänkään ilmoittanut löytöeläintarhaan, että vieras kissa ilmestyi hänen pihalleen.
Tapauksesta on kulunut jo muutama vuosi. Ehkä mies on ottanut kaipuuseensa uuden kissan. Minni oli ollut alun perin sisäkissa. Siksi sillä ei ollut siruakaan. Kissan kotiuduttua omistaja lupasi viedä sen eläinlääkäriin rokotettavaksi ja sirutettavaksi. Mikäli se vielä pääsisi vahingossa karkuun, hän pystyisi ainakin todistamaan, että kissa on hänen.
Kun ilmoittaa netissä ja laputtaa katoamisympäristön, eikä saa havaintoja, on ilmoittelualuetta syytä laajentaa, ja viedä ilmoituksia myös kauppoihin. Lehti-ilmoituksestakaan ei ole muuta haittaa kuin, että se maksaa. Rakas lemmikki on hinnan väärti. Etenkin nettiä käyttämättömät iäkkäät ihmiset lukevat lehtensä tarkkaan. Kuvallinen ilmoitus on paras niin lehdessä kuin netissäkin.
Karkurit ylläpito
JK
Muuten, jutun kissa ei ole ainoa, joka on omittu tien päältä. Jos varastettua kissa pidetään sisätiloissa, on vaikea tietää kuka sen on ottanut. Keravalla kerrostaloasukas näki oman rotukissansa vastapäisen talon lasitetulla parvekkeella. Poliisi ei mene soittelemaan kenenkään ovikelloja pelkän epäilyksen vuoksi. Tosin Laihialla kylläkin poliisi haki kissan talosta, jossa sitä pidettiin salaa. Tästä on yli 15 vuotta. Käytäntö on sielläkin ehkä muuttunut.
