Pentu säikähti ystäväperheen koiria

Paipin piilopaikka selvisi, kun paikallislehdessä julkaistiin katoamisilmoitus.

Kun uusmaalainen nuoripari lähti käymään Urjalassa kahden koiransa kanssa, sai kyläilymatka yllättävän käänteen.  Auton pysähdyttyä kyläpaikan pihalle, pääsivät koirat, täysi ikäinen dogo argentino ja piskuinen lhasa apso -pentu Paipi jaloittelemaan. Kun talosta ryntäsi muutama koira, koiranpentu pakeni paikalta.

Paipia etsittiin kahtena eri päivänä uusmaalaisten etsijäkoirien voimin. Toinen koira oli Karkkilasta ja toinen Kirkkonummelta. Pentu oli onnistunut löytämään niin salaisen piilopaikan, etteivät etsijäkoirat löytäneet sitä. Netti-ilmoituksestakaan ei tullut havaintosoittoja. Huolestuneet omistajat lähtivät joka ikinen ilta töiden jälkeen Urjalaan pentua etsimään ja palasivat aamulla Vantaalle mennäkseen töihin.

Ensimmäinen näköhavaintoilmoitus saatiin vasta viiden päivän kuluttua, kun paikallislehdessä oli pennun katoamisilmoitus. Pentu oli nähty erään maalaistalon pihalla ja se oleskeli todennäköisesti jossain talon lukuisista ulkorakennuksista. Omistajat kolasivat rakennuksia, mutta eivät löytäneet pentua. He alkoivat päivystää maalaistalon pihalla öisin. Eräänä aamuyönä karkuri ilmestyi näkyviin, mutta kun sitä kutsuttiin, se otti jalat alleen ja pinkaisi karkuun tunnistamatta omistajiaan. Reaktio on tyypillinen jo jonkin aikaa karkuteillä olleelle koiralle; kun sitä kutsutaan, se pakenee.

"Vanhempi koiramme oli koirakaverinsa käytöksestä niin pettynyt, että se hilseili", kertoi pennun nuori emäntä jälkikäteen.

Meni vielä kolme päivää, kunnes yhtenä aamuna kuuden aikaan tärppäsi. Omistajat olivat tapansa mukaan päivystäneet koko yön maatalon pihalla. He eivät olleet huomanneet, että pentu oli poistunut salaisesta piilopaikastaan. Muuan varhain liikkeellä ollut pariskunta oli huomannut karkurin maalaistalon viereisellä tiellä. Kuskina ollut mies oli jarruttanut äkisti pelättyään pennun jäävän auton alle. Pentu säikähti jarrutusääntä ja lamautui hetkeksi paikalleen. Autossa pelkääjän paikalla istunut rouva avasi varovasti auton oven ja astui tielle. Viisas rouva ei lähtenyt menemään pentua kohti. Hän kyykistyi auton viereen ja onnistui maanittelemaan pelästyneen pennun luokseen. Kun rouva sai karkurin otteeseensa, hän ei päästänyt sitä enää irti.

Jarrunkirskunnan kuulleet omistajat kiirehtivät koirankuiskaajarouvan luo ja saivat puolitoista viikkoa pakoilleen pennun tuoreeltaan mukaansa. Vaikka onnellisesti päättyneestä tapahtumasta on yli 10 vuotta, on se yhä ajankohtainen esimerkki siitä miten herkästi koiranpentu voi pelästyä.

-----------------

KADONNEITTEN KOIRANPENTUJEN KOHTALOITA

Nykyinen eläinsuojelulaki sallii 5 kk ikäisen ja sitä nuoremman pennun vapaana ulkoiluttamisen. Jos koiranpentua pidetään vapaana, turvallisin paikka on oma piha.  Tässä murto-osa vuosien varrella sattuneista koiranpentujen karkaamisista, joista kaikki eivät päättyneet hyvin. 

Jos antaa pennun kulkea missä tahansa vapaana, yllättävä tapahtuma voi pelästyttää sen, jolloin se juoksee pois. Laitilassa irti ollut koiranpentu pelästyi, kun naapurinrouva ilmestyi metsään omine koirineen. Pannaton pentu juoksi pois ja sitä etsittiin useita päiviä. Kun omistajat laittoivat kuvallisen katoamisilmoituksen lehteen, soitti vanha metsästäjä ja kertoi, että hänet oli pyydetty  naapurin  ampumaan viljasiiloon pudonnut supikoira.  Tuo supikoira olikoiran pentu, jota oli viikko etsitty. Jos koiranpennulla olisi ollut edes panta kaulassa, ehkä tyhmä maatalonisäntä ja yhtä tyhmä metsästäjä olisivat tajunneet, että siilossa oli koiranpentu, eikä supi. Kaiken lisäksi loppuvuonna 2005 oli varhainen talvi, ja runsaasti lunta. Kaikki supit olivat talviunilla, eikä pieni koiranpentu ollut edes supikoiran kokoinen. 

Muuan Laitilassa tapahtunut pennun katoaminen sattui kesällä 2006. Pieni koiranpentu pelästyi pyykkilingon ääntä ja lähti avoimesta ovesta pakoon.  Pentu löytyi sentään elävänä. Viikko sitä etsittiin. Kun pennun kuvallinen katoamisilmoitus oli laitettu paikallislehteen, muuan paikkakuntalainen soitti omistajille ja kertoi, että naapurissa mummo on ulkoiluttanut saman näköistä pentua pihallaan.  Pentu oli se, jota oli etsitty viikko. Mummo oli kai luullut, että löytäjä saa pitää. 

Etelä.Suomessa sattui vuosia sitten ikävä tapaus muutaman kuukauden ikäiselle koiranpennulle. Kun uusi omistaja oli mennyt tervehtimään kasvattajaa, hän otti pennun mukaansa. Pentu jätettiin kasvattajan aikuisten koirien seuraan pihalla olleeseen tarhaan. Pikkuinen oli varmaankin pelännyt koirajoukossa, mikä ei ole ihme, koska siellä oli muitakin koiria kuin sen emä. Se oli löytänyt aitauksesta kolon ja kadonnut.  Pentua etsittiin koko ilta ja vielä seuraava päivä ennen kuin selvisi, että se oli jäänyt auton alle.   

Toinen vastaavanlainen tapaus sattui aikanaan Vihdissä.  Aikuisten koirien tarhaan laitettiin vierailulle tullut pentu, joka ei ollut edes sukua tarhassa olleille koirille. Pentu oli karannut aidan kolosta, ja löytyi muutaman sadan metrin päästä talosta, jonne se oli otettu turvaan. 

Pohjanmaan Alavudella oli  keväällä 2016 pieni koiranpentu kadonnut kiinni olleesta koiratarhasta, jonka porttissa ei ollut lukkoa. Pennun omistajat olivat varmoja, että koira oli varastettu, ja jopa vahva epäilys varkaan henkilöllisyydestä, mutta ei todisteita. Joitakin viikkoja myöhemmin pentu löytyi Nokialta yksin juoksentelemasta.  

Toki koiranpennulle pitää näyttää maailmaa, mutta silloin sillä on paras olla kunnon valjaat tai kaulapenta, joka ei ole liian löysä, sekä talutushihna lujasti aikuisen taluttajan kourassa. 

Jos pentua pidetään vapaana. on avopihaa turvallisempi ulkoilutuspaikka oma aidattu piha, jossa ei ole pienintäkään koloa, josta pentu ei voi pelästyessään karata.  Lisäksi kun koirat ovat pihalla aidan pitäisi olla sisäpuolelta lukossa, jotta ei joku ulkopuolinen avaa porttia ja päästä koiria karkuun.  Sellaistakin on nimittäin tapahtunut.

Ellei pentu ole arka, eikä karkailevaa rotua, toki sitä voi ulkoiluttaa turvallisella alueella vapaana. Omistajan arvioitavaksi jää missä on turvallista. Tuusulan Kellokoskella asuessamme pihaltamme pääsi pieneen metsikköön, ja sieltä kesantopeltoalueelle. Sinne ei koskaan tullut muita koiria, eikä ollut pelkoa, että sattuisi yllä kerrotun kaltaisia ikäviä karkuunläntöjä.  Kävimme siellä päivittäin pentujen ja niiden emän tai isän kanssa niin, että pennut juoksivat vapaana. Ne eivät koskaan jättäneet laumaa vaan juoksivat isänsä tai emänsä lähellä. 

Yhden ainoan kerran kolme alle luvutusikäistä pentua karkasi. Takapihan aitaus antoi myöten, kun 16 pentua hyppäsi sitä vasten. 13 pentua tuli takaisin kutsumalla.  Etsin ensin kadonneita pentujen isän kanssa. Kun se ei löytänyt, hain emän sisältä ja se löysi karanneet pennut heti ilmavainulla.

Maija Ankkuri

Kirja kadonneista ja löytyneistä lemmikeistä